Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Työ & Opiskelu

Onko somessa tilaa tavallisille tarinoille?

Somessa menestyvät kahden tyyppiset tarinat: täydelliset luksuselämät, joista moni (meistä) voi vain haaveilla tai vastapainoksi isot vastonkäymiset, joihin joko samaistumme tai joita lukiessa tunnemme helpotusta, ettei oma elämä ole samanlaista.

Keskisuureksi blogiksi kasvaa tällainen blogi, jonka kirjoittajan elämä asettuu johonkin näiden kahden ääripään väliin. Avioliitto, kaksi lasta, kiva työ, mitä nyt välillä masennusta ja urakehitykseen liittyviä pettymyksiä. Olen joskus kirjoittanut blogiinkin, että draama yleensä toimii mutta draamaa harvemmin on, ainakaan tässä osoitteessa. (Paitsi toissapäivänä oli kun Ferhat möläytti jotakin tyhmää ja dramaattisesti lähdin leikkipuistoon yksin lasten kanssa. Olin reilu tunnin poissa.)

Kirjoitukseni olisivat varmasti mielenkiintoisempia, jos riitelisimme enemmän tai jos lapsillani olisi todettu vaikka koliikkeja. En kuitenkaan halua elää riitaisassa avioliitossa ja tosi mielelläni olen ottanut vastaan hyvin nukkuvat vauvatkin, joten toistan itseäni: draama toimii, mutta draamaa harvemmin on. (Toki kuopus on tänään vasta neljä viikkoa, joten koliikki ei ole täysin pois suljettu. Kävijälukujen puolesta toivoa siis vielä on.)

(Anteeksi, tosi huono vitsi!)

Sitten on tietysti myös se kolmas vaihtoehto: somessa menestyvät myös he, jotka osaavat kertoa tarinansa mielenkiintoisesti, oli se mikä tahansa. Ei väliä mitä tekee, vaan miten sen tekee. He ovat suosikkejani ja siksi seuraan lähinnä sellaisia bloggaajia ja somettajia, jotka osaavat kirjoittaa ja kuvata kauniisti, oli aihe mikä hyvänsä. Ja koska, kuten juuri totesimmekin, elämäni on varsin tapahtumaköyhä, mun on pakko yrittää itsekin änkeä tähän kategoriaan. Oppia kertomaan tavallisia asioita tavallista kivemmin.

Paljon saan kuullakin (kuten edellisen postauksen kommenttikentällä <3), että moni seuraa minua nimenomaan kirjoitukseni takia, vaikka heidän elämäntilanteet olisivat täysin eri omastani. Se on aina niin ihana kuulla. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että kun alan (toivottavasti pian) nukkumaan enemmän kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa, saatan kehittyä tässä kirjoitushommassa vähän paremmaksi. (Minulla ei ole koliikkivauvaa mutta tiheästi syövää kylläkin.) Tällä hetkellä tuntuu, että vaikka ehtisinkin päivittämään blogia useammin, ajatukseni ovat yhtä mössöä ja sanat, jotka yritän muodostaa niistä, vielä epämääräisempää mössöä. Yritin äsken oikolukea tätä tekstiä, enkä parista kohdasta saanut itsekään selvää, mitä olin halunnut tarkoittaa…

Tällä hetkellä suurimmat draamani ovat: pari päivää aivan helvetin jumissa ollut niska ja kannettava tietokone, jonka akku on loppumassa, mutta joka latautuu vain lepotilassa. Pääsenkö otsikoihin?!

Paidat secod hand / housut Puuvillatehdas / kengät Lidl (kierrätetystä muovista valmistetut)

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Somessa välittyvä kuva ja teidän olettamuksenne minusta

Moikka kaikille, miten teidän viikko on mennyt? Täällä ollaan edelleen syvässä vauvakuplassa vaikka myönnettäköön, että vaaleanpunaiset linssit riisutaan aina yöksi pois. Deniz on pieni mutta osoittautunut sellaiseksi bulkkaajavauvaksi, joka syö tunnin välein vuorokauden ympäri. Tässä vaiheessa rohkeammat ottaisivat tutin käyttöön tai ulkoistaisivat homman puolisolle pullon kautta, mutta en millään haluaisi “vaarantaa” meidän hienosti alkanutta imetystaivalta vielä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Mä olen aikaisemmin tehnyt sellainen “teidän olettamukset minusta” -haasteen täällä blogissa ja toteutin nyt toisen kierroksen Instagramissa pari päivää sitten. Teidän vastaukset ja puolestaan omat vastaukseni niihin löytyvät kootusti Instagramin kohokohdista Life-palluran alta.

Sain teiltä tosi sydäntälämmittäviä kommentteja. Odotin ehkä konkreettisempia olettamuksia kuten “et tykkää salmiakista” tai “puhut surkeaa ruotsia” (olisi ollut totta ja totta) mutta moni kommentoi mun luonnetta ja todella ihanasti vielä. Tuntui siltä, että kalastelin kehuja ja buustasin egoani kun jaoin seuraajien vastauksia stooreissa… Ennen kaikkea mulle tuli tosi hyvä mieli niistä kommenteista, jossa oletettiin, että minusta saa aidon kuvan somen kautta. Siitä tuli sellainen olo, että olen oikeasti onnistunut ilmaisemaan itseäni somessa sellaisena kuin olen, koska mä todella olen pyrinnyt just siihen.

Toiseksi parasta oli kuulla useammalta ihmiseltä, että vaikutan lempeältä, mutta että tulistun jos koen epäoikeudenmukaisuutta. Ja paremmin mua ei ehkä voisikaan kuvailla. 😀 Osaan olla ystävällinen ja monella tavalla rento, mutta jos kohtaan epäreiluutta, ystävällisyys loppuu kuin seinään. Tulistuneena en kuitenkaan osaa puolustaa argumenttejani parhaalla mahdollisella tavalla, ja siksi haluaisin harjoitella malttia tässä asiassa. Mikään ei ole nimittäin coolimpaa kun näpäyttäminen toiselle asiallisesti mutta tyhentävästi.

Tälläkin kertaa kuvituksena “vanhan elämän” kuvia. Hauska, että vauva on kaksi viikkoa vanha ja laskettuun aikaan on vielä viikko aikaa. Mulla oli raskaana vahva kutina, että vauva olisi syntynyt tänään 13. syyskuuta. En tiedä johtuiko se siitä, että olen itse syntynyt 13. heinäkuuta. Olin jopa suunnitellut kaikki työmenot ja kröhöm, postauksen kuvitukset sitä mukaa. Noo, elämä tosiaan yllättää! 😀

PS: Alla parin edellisviikon postaukset:

Vielä viimeisen kerran

BABY PINK (Kaikki on erilaista tällä kertaa)

Moi mä olen Deniz

Kirottu suunnittelemattomuus (ja kaikki se taikuus)

Somessa välittyvä kuva ja teidän olettamuksenne minusta

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com