Kategoriat
Uncategorized

“Älä unohda ei-äitejä” – eli jatkossa vähemmän vauvajuttuja

Kun keväällä kerroin blogimuutosta, laitoin lukijakyselyn pystyyn. Halusin kartoittaa millaisia tyyppejä siellä ruudun takaa löytyy ja mitä ajatuksia ja toiveita teillä on sisältöjeni suhteen. Blogimuutosta on nyt reilu viisi kuukautta ja epätoivon hetkiä on ollut monta. Ja lähes jokaisena niinä hetkinä olen hakenut lohtua teidän kyselyn anonyymivastauksista – teidän sananne on tallennettu niin mun koneelle kuin sydämeenikin.

Yksi mieleenpainuvin vastaus oli “älä unohda meitä ei-äitejä”. Se oli osa muuta ihanaa ja kehittävää kommenttia ja se on jäänyt minulle mieleen. Valitettavasti en ole voinut elää tämän (ja luultavasti monen muunkin) lukijan toiveen mukaisesti.

Tai siis valitettavasti ja “valitettavasti”. Oikeasti tiedän että elämässä on muitakin upeita asioita kuin vain perhe ja oikeasti tiedän että mä haluan kirjoittaa muistakin upeista ja vähemmänkin upeista asioista. Samaan aikaan kahden alle kaksivuotiaan lapsen kanssa elämä on yhtä kuin perhe-elämä, ja lifestyleblogiin tuntuu tosi feikiltä kirjoittaa mistään muusta kuin mitä on sillä hetkellä mielessä. Olen ollut viime kuukaudet myös niin onnellinen ja tuntuu onnekkaalle että pystyn ylipäätään kirjoittamaan kaikesta siitä mitä olen viime kuukaudet kokenut.

Kuten kuitenkin sanottu, olen muutakin kuin äiti. Ja vauvan kasvaessa ja isän ottaessa enemmän vastuuta, huomaan, että pikku hiljaa aivot tekevät tilaa myös muille ajatuksille. (Tekisivät toki enemmän ilman koronaa sillä se on kyllä sulkenut sen pienenkin mahdollisuuden elää muuta elämää. Mutta ei sen enempää koronasta tänään.)

Lupaan, että jatkossa yritän jättää vauvajutut vähemmälle. Sinänsä ristiriitaista, koska vauvajutut ovat olleet ylivoimaisesti suosituimmat aiheet mutta blogini ei ole (tai ainakaan pitäisi olla, köh köh) vain vauvablogi. Enkä muutenkaan halua kirjoittaa algoritmin ehdoilla vaan – kliseisesti – sydämen.

And there’s no time like present – viime aikoina mielessä pyörineet, ei-vauva -ajatukset:

  1. Vaatekaappi! On ollut ihana saada oma vaatekaappi takaisin. Ymmärsin yksi päivä, että leijonaosa käyttämistäni vaatteista ovat jollain tasolla eettisempiä. Tälläkin kävelylenkillä tajusin, että päästä varpaisiin mulla on kierrätettyä materiaalia käyttävää Globe Hopea ja laadukasta Népraa. Takki on ostettu Uffilta ja lenkkarit on Lidlin ja valmistettu merten muovista
  2. Työrintamalla menee just nyt tosi hyvin, mutta toisaalta loppuvuosi onkin mainosalalla aina hektistä. Vähän jännittää taloudellinen tilanne taas tammikuussa ja mahdollisesti kesällä häämöttävä osa-hoitovapaa (ja se, miten sitä varten taas säästetään)
  3. Aikaisemmista vuosista poiketen, tänä vuonna mulla ei ole ollut ollenkaan sellaista loppuvuoden kisaväsymystä. Viime vuonna olin valmis luovuttamaan jo lokakuussa! Korona toki vituttaa, mutta samaan aikaan en voi yhtään samaistua niihin 2020 vuoden dissausmeemeihin 😄
  4. Hemmetti kuinka hyvä HBO:n The Undoing sarja oli! Haluan katsoa muita samankaltaisia – onko suosituksia??

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Vastuullisuus Yhteistyö

Kolme viikkoa jouluun – meidän Dedolli-Yasa bucket list

Kaupallinen yhteistyö: Tori

Viime vuonna esikoisemme vietti ensimmäistä jouluaan. Maailma oli silloin normaali (jos se koskaan edes on). Jouluaatto Ferhatin perheen kanssa, jouluaaton ilta siskoni luona, vanhempieni luona joulupäivä – jolloin vietetään äitinikin syntymäpäiviä. Tapaninpäivänä olin jo kyllästynyt jouluiluun ja paettiin sitä Elan kanssa mestoille eli Itikseen.

Jouluhistoriaa: kosovolaiset tai turkkilaiset eivät lähtökohtaisesti juhli joulua. Meidän perheemmekin alkoi viettämään sitä aika myöhään; me lanseerattiin joulu Dedolleihin vasta kun meillä lapsilla tuli fomo suomalaisten perhejoulusta. (Lukeutuukohan tää kulttuuriseksi omimiseksi?) Äiti ei vieläkään ole päässyt siitä yli, että joulupäivä ei olekaan vain hänen päivänsä, mutta antaa kauriin katkeroitua.

Viime jouluna me laadittiin Ferhatin kanssa Dedolli-Yasa joulu bucket list. Vilkaisin sitä äsken ja uusien rajoituksien myötä useampi kohta saadaan samantien heittää ulos ikkunasta. (Kuten “nähdä vähintään yksi jouluelokuva leffateattereissa”. Toisaalta, tuskin oltaisiin päästy leffaan kahdestaan muutenkaan. Kuka hullu olisi halunnut vahtia puolitoistavuotiasta ja 3 kk vauvaa samaan aikaan?)

Ollaan päätetty, että koska joulusta ei voi nauttia samalla tavalla enää ihmisten ilmoilla, on tuotava joulu kotiin. Mä yleensä inhoan kaikenlaista sesonkisisustamista. Turhaa materian ja rahan kulutusta. Ferhat kuitenkin ilmaisi vähän aikaa sitten hyvän pointin: korona ja lumeton talvi eivät tuo erityistä joulufiilistä, vaan tunnelma on luotava itse.

Tänä vuonna sisustetaan koti Torin avulla. Haluan punaisia tyynylakanoita, jouluvaloja ja ehkä jopa tekokuusen koristeineen kaikkineen. Tori on Suomen suurin ja suosituin kauppapaikka, ja sen avulla me sisustettiin omasta mielestäni täydellinen koti. Eiköhän Torin avulla synny täydellinen joulukin. (En yhteistyökumppanina ota kantaa voiko Tori parantaa perheriitoja tai auttaa ruokaähkyn kanssa.)

Koska lapset kasvavat kovaa vauhtia, lapsille on ostettava uusia vaatteita. Ja uudella tarkoitan tietysti lähinnä käytettyjä, mutta heille uusia. Haluaisin että heillä olisi joka vuosi uudet “jouluvaatteet” koska he joka tapauksessa kasvavat vanhoista koltuistaan pois. Näissä kuvissa heillä on serkkuni ostamat ihanat jouluvaatteet, muuten olisin etsinyt vaatteet taas Torista, kuten niin monta kertaa olen tehnytkin.

Muita asioita Dedolli-Yasan bucket listillä, joita voi istuttaa koronajouluunkin:

  • ulkona jouluvalojen ihastelua glögin/kaakaon kanssa
  • vuosittainen perhekuva (lisää tällaisia söpöjä kuvia siis tulossa!)
  • tuunattu joulusauna adventtilauantaisin (viime viikonloppuna oli ensimmäinen!)
  • seitankinkku ja muita herkullisia jouluruokia
  • vähemmän puhelinta ja enemmän Trivial Pursuitia
  • hyväntekeväisyystyötä (viime vuonna ostimme muutaman Joulupuu-keräyslahjan)

Lapsemme ovat niin pieniä, etteivät he ymmärrä lahjakulttuurin päälle vielä. En usko, että ostamme tänä vuonna heille lahjoja kuusen alle. Mutta siskonpojalle, joka on kuitenkin jo iso kolmevuotias poika, haluaisin ostaa jotakin. Musta on mielettömän siistiä, että nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävää hankkia käytetty lahja toiselle. Tämä on kuitenkin aika uusi ilmiö verrattuna siihen miten trendikästä second hand -tuotteiden ostaminen esim. kotiin tai itselleen on muuten ollut jo vuosia.

Torilla on tänä vuonna tärkeä Kaikille hyvä lahja -kampanja. Kampanjan on tarkoitus osoittaa, että käytetty lahja on vähintään yhtä hyvä ja ympäristön puolesta paljon parempi lahja kuin uusi. Pienet lapset harvoin erottavat onko lahja uusi vai käytetty, isommille lapsille voi hyvin selittää miksi käytetty lahja on parempi. Aikuisille luulisi että käytetyn lahjan hyödyt ovat jo itsestään selviä ja kaikki viimeisetkin “nolot” stigmat sen ympärille on viimeistään tänä jouluna ravistettava pois. Ympäristön lisäksi käytetty lahja on yleensä myös edullisempi lahja, ja lahjakulttuuri ahdistaakin monia jo pelkästään rahallisista syistä.

Onko teillä tapana ostaa joululahjoja? Entä millainen “poikkeusjoulu” teille tulee tänä vuonna?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com