Kategoriat
Matkat Yhteistyö

Suomen kaunein luonto on Vallisaaressa

Kaupallinen yhteistyö: Vallisaari

Mun tekisi mieli sanoa, että Suomen kaunein luonto löytyy Vallisaaresta, mutta mä oon rehellisesti matkustanut niin vähän Suomessa, etten juuri vakuuttaisi ketään. Toisaalta, näin viimeisillään raskaana oleva, joka haluaa tehdä pienen lapsen kanssa mahdollisimman vaivattomia reissuja mahdollisimman läheltä, on aika siistiä sanoa, että ne kauneimmat maisemat jossa olen itse ollut, löytyvät 20 minuutin lauttamatkan päässä Helsingin Kauppatorilta.

Me olimme tosiaan viime viikonloppuna Riian risteilyllä, ja kun palasimme maanantaiaamupäivästä Suomeen, halusimme jatkaa lomailua vielä sen verran että lähdimme spontaanisti Vallisaareen. Niin helppo kohde se on ja silti vielä vähän eksoottinen. Ihan kaikki ei ole löytänyt sinne vielä, vaikka lautalla pääseekin Kauppatorista, ja samalla reissulla voi piipahtaa myös Suomenlinnassa ja Lonnassa. Vallisaaren lauttaliikennettä liikennöi JT Line ja tietysti omallakin veneellä pääsee perille.

Vallisaarella on kiehtova historia, ja vuodesta 1918 lähtien aina vuoteen 2012 saakka se oli Suomen puolustuvoimien käytössä. Saari avautui muille ihmisille vasta kesällä 2016. Tästä syystä Vallisaaressa täytyy kulkea merkittyjä reittejä pitkin oman turvallisuuden ja saaren eläinasukkaiden rauhan vuoksi. Saaressa on kaksi eri merkittyä reittiä, Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2,5 km), jotka molemmat taittuvat ylä- ja alamäistä huolimatta myös vaunujen kanssa.

Aleksanterin patterin näköalatasanteelle ei päässyt vaunujen kanssa, vaan menin ihastelemaan alla näkyviä maisemia itsekseni Ferhatin nukuttaessa Elaa vaunuissa. Tuuli ihan kauheasti mutta ai jestas, miten kaunista siellä oli. Ihasteltiin jo maisemia yhdessä mun Instagram-seuraajien kanssa. Kuin ulkomailla olisi, moni sanoi. Ja Hesarikin oli sitä mieltä!

Perus kävely- ja retkeilypäivän lisäksi Vallisaaressa voi harrastaa mm. metsäjoogaa, mobiiliseikkailua ja Vallisaari Racea. Ja kesällähän 2018 me olimme Ferhatin kanssa täällä telttailemassa EcoCampissa! Telttakokemus on ihan mieletön, teltat roikkuvat puissa mutta näyttävät leijuvan ilmassa. Ihan ei yksivuotiaan kanssa tällä kertaa viittinyt lähteä samaan seikkailuun mutta toivottavasti lähikesänä päästään heräämään taas joku aamu Vallisaaresta, ihan kahdestaan.

Myös ryhmät on huomioitu Vallisaaressa hyvin. On erilaisia aktiviteettejä, opastuksia, etukäteen tilattavia tarjoiluja ja ryhmätiloja. Täällä voisi siis hyvin viettää esimerkiksi tykypäivää tai luonnonmukaisempia polttareita.

Nälän saa taltutettua Jäätelökahvila Pajassa, Easy Cafessa tai Satamakahvilassa. Me parkkeerattiin tällä kertaa Jäätelökahvila Pajaan sekä lounaan että jälkkäreiden merkeissä. (Tiedättehän: kun lapsi kerran viihtyy, siitä on otettava kaikki ilo irti eikä evästäkään tulisi liikkua.) Söimme kasvispyttipannua ja maitosuklaamerisuolajäätelön ja vegaanisen appelsiinilonkerosorbetin. Seuraavalla Vallisaari-reissulla nautitaan Easy Cafessa keittoa tai bowlit.

Olen suunnitellut mun tulevaisuuden Vallisaari-reissuille ainakin seuraavia asioita:

  • kuvauspäivä. Täällä on niin upeat maisemat ja sen verran rauhallinen meno, että voisin hyvin ottaa esim. yhteistyökampanjakuvia tai perhepotretteja täällä. Eivät loppuisi koluttavat ja kuvattavat nurkat kesken
  • piknikki. Vallisaaressa on tosi hyvin kahviloita, mutta myös omien purtavien kanssa voi istua kalliolla, kunhan muistaa viedä roskat mennessään
  • no se telttakokemus nro 2!
  • vaikka vaunujen ja taaperon kanssa oli todella helppo liikkua, mä haluan tänne uudestaan myös ihan vain ystävien kesken. Syödä kiirettömästi useammassa kahvilassa, testata sitä metsäjoogaa ja pelata minigolffia!

Onko Vallisaari sulle tuttu paikka?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Matkat Yhteistyö

Lyhyt loma on lomaa sekin – laivalla päiväksi Riikaan

Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja Oy

Meille tuli kesäsuunnitelmiin muutoksia, kun Ferhatilta kysyttiin, haluaisiko hän perua työkiireiden takia kesälomansa. Ja ylimääräinen rahahan tähän tilanteeseen sopi meille. Isyysvapaita on elokuusta eteenpäin parinkin kuukauden edestä, joten eiköhän me malteta vielä hetken odottaa koko perheen yhteistä lorvailua.

Mietittiin kuitenkin, miten voitaisi päästä lomatunnelmaan ennen isyysvapaita edes viikonlopun verran, kunnes törmäsin Tallink Siljan Päivä Riiassa -risteilyn mainokseen. Ja mehän mentiin sitten päiväksi Riikaan!

Päivä Riiassa -risteily on hyvin samankaltainen kuin Päivä Tukholmassa -risteily. Aluksena toimii upea Silja Serenade, joka lähtee Helsingin Olympiaterminaalista neljän aikaan iltapäivästä ja on perillä Riiassa seuraavana päivänä puoli yhdeltätoista. Riiassa on aikaa viettää vajaa kuusi tuntia ennen kuin laiva lähtee takaisin Helsinkiin ja on perillä seuraavana päivänä yhdeltätoista.

Meillä kävi sään suhteen huonompi tuuri ja vettä satoi lähes taukoamatta. Mutta mitä se toisaalta laivan sisällä haittaa. Varsinainen visiitti Riikaan jäi tästä syystä hieman lyhyemmäksi ja vaatimattomammaksi, mutta onneksi tiesimme, että laivallakin riittäisi tekemistä. Ravintoloiden lisäksi Silja Serenadessa on nimittäin useampi leikkitila kaiken ikäisille lapsille, jossa Ela viiletti menemään sitten koko ajan edestä.

Ensimmäinen risteily taaperon kanssa sujui odotettua paremmin. Kun perillä odottaa valmis ruoka ja puhtaat lakanat ja pyyhkeet, pakattavien tavaroiden lista supistuu huomattavasti. Olemme risteilleet Ferhatin kanssa paljon ja tiesimme reissusta tulevan pienenkin lapsen kanssa rentouttava. Ennen kaikkea tuntui tosi kivalta tehdä viimeinen lomamatka vain meidän kolmen kesken ennen kuin vauva on täällä. Ensi kesänä (tai ehkä jo loppuvuodesta?) risteillään sitten neljän hengen ja kahden lapsen voimin.

Me yövyimme Silja Serenaden DeLuxe-hytissä, jonne sai kaikkien mukavuuksien päälle vauvasängyn. Ikkunasta ihastelimme saaristoja ja rauhallista merimaisemaa lähes hypnoosiin saakka. Kuten näkyy, iso sänky ja pehmeät tyynyt olivat hitti.

Ensimmäisen illan ruokailu hoitui Grand Buffetissa, toisena päivänä söimme italialaisessa ravintolassa Tavolátassa. Kummassakin ravintolassa oli huomioitu kasvisyöjät ja lapset hyvin, ja palvelu oli kaikin puolin lapsiystävällistä. Olinkin kuullut etukäteen monelta taholta, että Tallink Silja ottaa lapset huomioon paremmin kuin mikään muu laivayhtiö, minkä takia kynnys varata risteilymatka oli alun alkaen pieni. Ja ihan vilpittömästi voin sanoa, että meidän pikku kullannupulta ei puuttunut koko matkan aikana yhtään mitään!

Meidän varsinainen käynti Riiassa jäi sään takia tosiaan hieman lyhyeksi, mutta ensikertalaisina Riika ehti kuitenkin tekemään meihin molempiin vaikutuksen. Monta kertaa Tallinnassa ja Tukholmassa käyneenä, oli mukava saada pitkästä aikaa aitoja “ulkomaanviboja”. Jo pelkästään kävelymatka satamasta Riian vanhaan kaupunkiin on tosi kaunista puistoreittiä ja taittui vartissa. Rakennukset ovat vanhoja ja kauniita, todellakin hyvin “pariisimaisia”. En tiedä johtuiko sunnuntaipäivästä vai pandemiasta, mutta kaupungissa oli rauhallista kävellä. Tekisi mieli palata pian takaisin.

Paras hetki oli tietysti se, kun saatiin kahdenkeskiset treffit Elan nukahtaessa sateen ropinassa vaunuihin. Jäätiin suojatulle terassille syömään lounasta ja katsomaan kuinka eräs pieni tyttö syötti oletetusti isoäitinsä kanssa puluja. Sateesta tulikin yhtäkkiä romanttista ja rentouttavaa.

Ela on onneksi niin pieni, ettei osaa vielä pyytää kaupasta mitään. Muuten olisi lähtenyt matkamyymälöistä muutakin kuin uusi Muumi-juomapullo mukaan…

Harmaammassa säässäkin on tunnelmansa. <3

Päivä Riiassa on uusi Tallink Siljan reitti, joka kulkee ainakin tämän kesän Helsingistä Riikaan. Risteilyt ovat olleetkin jo nyt huippusuositut, joten jos haluat ehtiä laivalla Riikaan vielä tänä kesänä, varaa oma matkasi täältä.

Tallink Siljalta voi ostaa erikseen myös laiva- ja hotellipaketin ja yöpyä Riikassa kaksi yötä. Varauksen yhteydessä tai jälkikäteen voi ostaa myös bussikuljetuksen Jurmalaan, joka on kuulemma kaunis rantakaupunki Latviassa ja myös helppo vierailukohde lasten kanssa (tai tietysti ilman).

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Follow my blog with Bloglovin

Kategoriat
Matkat

Vauvan kanssa matkustaminen – meidän lomakertomus ja konkreettiset vinkit

Ela (nyt 6kk) on omien sanojeni mukaan “take away -vauva”. Hän viihtyy, nukkuu ja syö kaikkialla. Hänellä ei ole paljon tavaraa (mieluummin vähemmän vaatteita, joita pesen sitten useammin, sama juomapulloissa, ei välitä leluista, ei käytä tuttia jne.). Perustyytyväinen, minimalistivauva.

Mutta oh boy että matkustaminen vauvan kanssa oli silti välillä stressaavaa.

Olimme reilu kaksi viikkoa reissuissa. Yhden Kosovossa, toisen Turkissa. Alla kuvailen molempia paikkoja ja lopussa on vielä konkreettiset vinkkini vauvan kanssa matkusteluun.

KOSOVO
Meillä oli Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan suora lento. Hyvä juttu muuten, mutta viimeistään ysiltä nukahtava vauva olikin hereillä koneen lähtöön eli puolen yöhön asti. Ela oli kuitenkin rauhallinen lentokentällä, ihmetteli vain uutta ympäristöä ja salaa ehkä nautti kanssakosovolaismatkustajien kohdistamasta ihailusta häneen. Väsykiukku iski muutamana viimeisenä minuuttina ennen koneeseen nousemista, mutta koneessa annettiin päivän viimeinen maito, pistettiin kuulosuojaimet korviin, harso silmille ja lempiviltti päälle ja hän nukkuikin sitten koko matkan.

Laskeuduimme kahden jälkeen aamuyöstä, jolloin Ela heräsi ja olikin täysin hereillä kunnes päästiin asunnollemme neljän aikoihin. Lisää maitoa ja Ela nukkui sitten yhteentoista asti aamulla… #lomamood.

Kaikki meni siis oikein hyvin ja Ela nukkui sitten joka yö 20-8 -unet (Kosovossa aikaero on tunti Suomea aikaisemmin), mutta nukkui päivällä puolestaan lyhyempiä päiväunia ja heräsi öisin kerran, joskus kahdestikin, toisin kuin kotona. Ela kehittyi lomamme aikana tosi paljon ja ne taidot selvästi elivät hänen mielessään myös öisin. Se yhdistettynä kuumuuteen (30-37 astetta) ja uuteen paikkaan, yöt olivat yhtä kierimistä ja kääntymistä. Mutta päivisin hän oli silminnähden kaikkeen tyytyväinen.

Kosovossa oma asunto mahdollisti meille vanhemmille tutun ympäristön toimia. Olimme myös päättäneet, että ekalla viikolla ollaan vain isoäitien kanssa eikä suoriteta liiemmin. Silti olin jostain syystä koko viikon tosi stressaantunut. “Vietänkö tarpeeksi aikaa sukulaisteni kanssa? Onko Elalla liian kuuma? Kylmä?? Ferhatilla on vain kaksi viikkoa lomaa töistä, onko sillä edes kivaa täällä? Mummi-raukka on niin huonossa kunnossa, näenkö häntä enää koskaan? Autanko häntä tarpeeksi vai olenko vain tiellä? Missä vaiheessa ehdin tekemään kaikki päivittäin kasaantuvat työt? Riittääkö Elalle pakkaamat maidot?” (No ei riittänyt ja arvaa vaan stressasinko sitten sitä, että miten hän reagoi paikalliseen korvikkeeseen. (No ei mitenkään.))

En ollut siis varautunut, että (rentona) vauvana Elalla matkustaminen ei tuntuisi missään mutta äidillä oli vakavia sopeutumisongelmia, joita hän puri sitten (rentoon) aviomieheensä. Toivottavasti Elasta kasvaa samanlainen kuin isästään, olisi kaikilla kivempaa…

TURKKI
Lensimme Pristinasta Marmarikseen Istanbulin kautta. Etukäteen kauhustelin lähes kuuden tunnin lentokenttäodotelua, kunnes meille selvisi, että jatkolento lähtee toiselta lentokentältä – jokahan on siis toisella mantereella. Kuusi tuntia matkalaukkujen hakemisessa ja uudelleen check-ineissä, Istanbulin tieruuhkasta puhumattakaan, riitti nipin napin.

Koko päivän matkustaminen otti hermoille ja kun hotellihuoneemme ei ollut valmis vielä yhdeksältä illallakaan ja kun wifi oli poikki koko hotellista (koko loman), meinasin hajota väsymykseen. Pohjalla henkisesti raskas viikko, jonka kuvittelin nollautuvan viimeistään hotelliin kirjautuessa, aiheutti lähes masennuksen kaltaisen olotilan vielä seuraavana aamuna.

(Välihuomautuksena: Elahan oli edelleen kaiken tämän ajan tyytyväinen pieni vekkuli, jota ei kaksi lentoa, myöhäinen huoneeseen pääsy tai wifin poissaolo haitanneet.)

Jossain vaiheessa kömpin sängystä ja itsesäälistä ylös ja heräsin siihen, miten helppoa kaikki nyt onkaan. Täyden palvelun resorti ruokineen, altaineen ja vapaa-aikaohjelmineen. Wifi ei toimi = pakko unohtaa työt. Puolentoista kilsan päässä Ferhatin sukulaisia, jolta saattoi kysyä mitä tahansa apua ja joiden takia jaksoi poistua hotelliltakin – ja jotka ottivat ilomielin Elan hoitoon. Silloin äitikin pääsi Elan #lomamoodiin.

Paluumatkalla oli myös kahdet lennot ja nekin sujuivat oikein hyvin.

KONKREETTISET VINKIT
Kuulosuojaimet – Jumalan (Clas Ohlsonin) lahja maailmalle. Ela alkaa herkästi itkemään jos kuulee muiden vauvojen itkun mutta kuulosuojaimet estivät tämän mm. lennoilla.

Vaunut – ne jätetään yleensä vasta portilla ja ne saa heti takaisin koneen laskeuduttua. Oli meillä kantoreppukin mukana, mutta emme joutuneet turvautumaan siihen kertaakaan.

Omat maidot ja piltit kotimaasta – meillähän nämä loppuivat pahasti kesken eikä paikallisessa ruoassa tai korvikkeessa ollut mitään moitittavaa, mutta olisihan se ehkäissyt stressaamista, jos en olisi joutunut jännittämään, miten Elan vatsa reagoi vaikka siihen ulkomaalaiseen korvikkeeseen.

Omat tutut tavarat – uskon, että vauvalla ei ole mitään todellista hätää kun omat vanhemmat ovat paikalla, mutta jollain pienillä tavaroilla voi lieventää mahdollista eroahdistusta: otimme muutaman tutun lelun ja pari tuttua vilttiä mukaan.

Päähine, aurinkolasit ja aurinkovoide – tosin aurinkolaseille ei ollut käyttöä, sillä kuumuuden takia pidimme Elan kokoajan varjossa. Niin meidän aikuisten kuin Elankin aurinkorasvan sain ilmaiseksi testiin, Madaran aurinkosuojat on ainoita, joita itse käytän ja Elan Laboratoires de Biarritz osoittautui toimivaksi ja helpoksi levittäväksi. Mutta kuten sanoin, Ela oli kokoajan varjossa mutta esim. paikasta toiseen siirtyessä vaunuista pilkottavat jalat olivat usein auringossa ja levitimme silloin niihin tuhdisti aurinkorasvaa (tai laitoimme jalkojen päälle harson).

Varaudu, ettei loma ole lomaa nähnytkään – kuten kerroin, toinen viikko oli erittäin rentouttava, mutta se taisi johtua työtilanteesta eli siitä, ettei töitä voinut tehdä. Ihan samoja juttuja lomallakin pitää tehdä vauvan kanssa kuin kotonakin – paitsi että sen lisäksi pitää jännittää, että miten vauva nukkuu uudessa paikassa, saako hän jonkun bakteerin ja palaako hänen ihonsa. Missä vaihdan vaipan kun hoitohuoneita ei ole ja onko nyt liian kuuma tai ilmastointi liian kovalla. Siitä huolimatta oli ihanaa vaihtaa ympäristöä ja tehdä sellaisia muistoja, joita kotona ei olisi voinut. Uimme esimerkiksi Elan kanssa joka aamu lasten altaassa ja joka ilta meressä ja tietysti saimme viettää korvaamatonta aikaa molempien sukulaistemme kanssa.

YHTEENVETO
Tiedän, että tulemme lähtemään Elan kanssa vielä monta kertaa Kosovoon ja Turkkiin, hänen toiseen ja kolmanteen kotimaahansa. (Se, miten vastuullista se on, on eri asia ja siitä on tulossa oma postaus myöhemmin.) Kosovossa oma asunto on helppo tutun ympäristön (tuttu keittiö, pesukone, naapurit jne.) ja Turkissa taas aion aivan ehdottomasti suosia uudelleen täysihoitohotellia. Onhan se kaikin puolin rentouttavampaa. Viikko on niin lyhyt aika ja jos haluaa itsekin rentoutua vauvan kanssa, kannattaa tehdä kaikki itselleen maaaahdollisimman helpoksi.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Matkat

Olen hölmö ja hemmoteltu

Kosovolla on ihmeellinen vaikutus minuun. Täällä on niin vähän tekemistä, että väkisin tulee downshiftattua, ihmeteltyä ihmisiä ja ympäristöä, avattua lukkoja.

Tällä kertaa olen ollut niin stressaantunut, että hyvä kun olen muistanut yhden cajn juoda.

Tyytyväisemmänkin vauvan kanssa matkustelussa on omat haasteensa. Riittääkö Suomesta mukaan pakattu maito ja pakahtuuko vauva tässä kuumuudessa. Ihme hulinatkin on päällä, koko yö pyöritään unessa joka suuntaan, ehkä kuumuuden takia, ehkä koska Ela on oppinut liikkumaan täällä ennätysvauhtia eikä hän malta olla harjoittelematta taitoja unissaankaan. Kotona vakiintuneita rutiineja haluaisi ylläpitää edes jotenkin. (Olipa ihanaa, että Ela oppi nukkumaan yöt läpeensä kotona ilman maitoa, arvatkaa vain valuko sekin Kankkulan kaivoon täällä…)

Sitten on mummi, jolla on omat rutiininsa ja jonka kanssa haluaisin myös viettää paljon aikaa. Joka kaipaa paljon apua, nyt kuumetaudissa vieläkin enemmän. Ja toinen mummi toisessa osoitteessa, jota haluaisi myös huomioida ja nähdä päivittäin sen lyhyen aikaa, mitä ollaan täällä.

Ja sitten on tietysti omat työt ja juuri perustettu yritys, jonka asioita ehdin hoitamaan vain öisin. Joka kerta kun herään Elan yölliseen yritykseen kiertää akselinsa ympäri, vastaan yhden sähköpostiviestiin tai viimeistelen yhden postauksen. Rentouttava loma joo.

Eilen aamulla mulla meni hermot kaikkeen ja kaikkiin, tungin Elan rattaisiin ja lähdin juomaan (ISON) machiaton ennen aamupäivän kuumuutta. Eräs ystäväni, jolla on Elan ikäinen lapsi, joka nukkuu yhteensä 6-8h vuorokaudessa eikä suostu edelleenkään juomaan muuta kuin tissistä, käveli sattumalta pöydälleni. (Hän näyttää aina niin jumalattoman upealta kaikesta huolimatta.) Hän on niin vilpitön ja sydämellinen (ja ihan oikeasti, ihan aina niin upean näköinen) että kuunteli turhautumistani ihan rauhassa. Ja ihan kesken oman vakitusmonologinikin ymmärsin, että olen älyttömän hölmö ja elämän olosuhteiden puolesta aika hemmoteltukin.

Koska viikko menee nopeasti. Ela kasvaa nopeasti. Isoäitejä en tule taaskaan näkemään pitkään aikaan, toista en ehkä enää koskaan. Suurin osa omasta työstä voi odottaa ja pakolliset hommat, no, univelat voi kuittaa myöhemminkin.

Pian palaan jo kotiin, jossa Ela nukkuu taas kuin enkeli (rukoilu-emoji) ja jossa on toinen auttava enkeli nimeltään anoppini.

Kaikki Kosovon matkojen ei tarvitse olla lukkojen avaamismatkoja. Vaikka ollaankin “lomalla”, on ihan ok välillä mennä tukka putkella ja olla paikalla muita varten. Ja todellakin täällä jos missään, kerjäävien lasten ja pommitettujen talojen keskellä ymmärtää, että omat asiat ovat hyvinkin ok.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Matkat

Tarinoita lomakuvien takana

Colosseum on erityinen paikka. Ensimmäisellä Rooman matkallamme pikkusiskoni pisti spontaanisti pystyyn Lizzie McGuire -elokuvasta tutun This is What Dreams Are Made of -shown. Ratkean naurusta aina kun katson siellä kuvaamamme videon tempauksesta.

Vuosittainen loma on mökkiloma ystäväni Minnan mökille. Olemme käyneet siellä tyttöjen kanssa kesästä 2007 lähtien. 13-vuotiaana analysoitiin poikia ja sitä, miltä tupakka saattaa maistua ja ensi kesänä viemme sinne ensimmäisen lapsemme.

Samassa porukassa on ihana matkustella myös ulkomaille. Kuva on otettu Tanskan Odensessa, jossa Minna oli vaihdossa. Olemme käyneet yhdessä myös Espanjassa ja kiertäneet Balkanin maat.

Tästä kuvasta olen tainnut kertoakin pari vuotta sitten. Se on otettu Lontoosta. Meillä oli Ferhatin kanssa hotellilla riita ja lähdin vihaisena ulos. Pysähdyin juomaan kahvit, ja vieressäni istui onnellisen näköinen pariskunta. Aloin ikävöimään taas Ferhatia. Kun he lähtivät, otin kuvan parin kahvikupeista ja lähdin takaisin hotellille pyytämään anteeksi.

Pikkuveli ja mummi Kosovon Mitrovicassa. Mummi vie aina banaaneja kun käy kylässä. Minusta se on suloista ja niin käytännöllistä. Kaikkihan tykkäävät banaaneista.

Kroatian Plitvice on äänestetty yhdeksi maailman kauneimmaksi paikaksi. Mutta minulle se oli pettymys. Tosin nyt kun katsoin kuvia, tekeekin mieli palata takaisin…

Australian Melbournessa jokainen aamu alkoi cappuccinolla isovanhempieni terassilla. Kuvassa minulla on isoäitini mekko. Uskokaa kun kerron, mutta hän on tyylikkäämpi kuin yksikään hänen lapsenlapsistaan.

Ai saakeli, ihooni alkaa sattua kun edes katson tätä kuvaa. Paloin edellisenä iltana rannalla pahasti. Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan Great Ocean Roadia ja laitoin uikkarit alle pulahduspysähdyksiä varten. Ette tiedä millaista tuskaa oli esimerkiksi käydä vessassa kun uikkarit hinkkasivat palanutta nahkaani.

Istanbul, Turkki: En ollut kuvaushetkellä ollenkaan tyytyväinen näihin kuviin. Kuinkakohan monta hyvää hetkeä reissuilta on mennyt hukkaan kun olen tiuskinut miehelleni epäonnistuneista kuvista? (Olkoon tämä huono tapa pyytää anteeksi ja lupaus, etten tiuski enää koskaan.)  Pari päivää myöhemmin katsoin kuvat uudelleen ja tykkäsinkin näistä valtavasti. Kaikki kuvat on nähtävissä tässä taukoja pohtivassa blogitekstissä.

Viime kesänä olimme telttailemassa Vallisaaressa. Olin saanut tietää raskaudestani pari viikkoa aikaisemmin, mutta vain muutama muu tiesi. Luimme teltassa odotuskirjaa ja suunnittelimme tulevaa. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä suppaamaan, mutta raskauspahoinvointi muutti suunnitelmat. Ehkä tänä kesänä palaamme samoille maisemille Elan kanssa. (Vallisaareen, ei ehkä teltoille.)

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Matkat

Mitä tehdä Turussa? Esimerkiksi ei mitään

DSC_1809.JPG

Olin viikonloppuna niin rentoutunut, että nukahdin puoleksi tunniksi kylpyammeeseen.

Että unohdin ottaa kuvia lähes kokonaan.

Etten muistanut julkaista postausta eilen (ja se on paljon se, ottaen huomioon, että sunnuntait ovat ruuhkaisimpia päiviä blogissa).

Että olin Turussa mutta en jaksanut juurikaan liikuttaa raajojani poistuakseni hotellihuoneesta.

DSC_1791.JPG

Paitsi Ravintola Paniniin (6/6) ja Turun Linnaan. Ja alakerran runsaaseen aamiaisbuffettiin. Yövyimme Radisson Blussa Aurajoen rannalla ja viihdyimme molemmat hyvin. Liiankin hyvin. Onneksi ei ollut ensimmäinen (eikä viimeinen) kerta Turussa. Ja ainakin auton ikkunasta käsin totesin monta kertaa tää on vain niin kaunis kaupunki.

PS: Alla kaikki edellisviikon postaukset:

Tältä viikonloppu maistui, kuulosti, näytti ja tuntui

Anna hyvän kiertää

Mitä kuuluu kirjalle?

Mun ensimmäiset äitiyslomaviikot

En pysty päästämään susta irti

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Matkat

Tämän vuoden matkat – onko niitä?

DSC_6922 – kopio.JPG

Useampi pohtii alkuvuonna blogissaan siitä millainen matkusteluvuosi on edessä. Näin tein itsekin viime vuonna, tosin silloinkin jo hieman ympäristökriittisesti. Olen iloinen että vuosi myöhemmin kantani lentämiseen ja sen ympäristövaikutuksiin ei ole löystynyt.

Näillä näkymin en aio lentää tänä vuonna kertaakaan. Haluaisin sanoa että se johtuu vain ekologisista syistä mutta se ei pitäisi paikkaansa: viimeisillä raskausviikoilla on turvallista pysyä kotona, ja ajatustasolla lentäminen pienen vauvan kanssa ei juurikaan houkuttele. Uskon että ilman lasta olisimme tehneet tässä kuussa ainakin sen häämatkan.

DSC_7032.JPG

DSC_6944.JPG

Mutta jos matkustaminen vauvan kanssa tuntuukin helpolta, aiomme suosia lähimatkailua mahdollisimman paljon. Viime kesänä teinkin muutamaosaisen Kotimaan matkailu -postaussarjan, jota olisi tarkoitus jatkaa myös tänä vuonna. Olemme harkinneet myös road trippiä Lappiin tai Norjaan, mutta sen toteutus riippuu siitä, miten vauvamme viihtyy autossa.

Ja jos tänä vuonna lennämme, se on varmasti joko Kosovoon tai Turkkiin. Meidän lapsellahan on Suomen lisäksi kaksi muutakin kotimaata, ja haluamme pitää ne juuret vahvoina niin kauan kuin voimme itse siihen vaikuttaa. Vaikka alle yksivuotias ei paljon matkustelusta ymmärrä – ja vielä vähemmän muistaa – meillä kummallakin on läheisiä sukulaisia Kosovossa ja Turkissa, jotka haluaisivat tutustua pieneen tulokkaaseen. Mitä todennäköisemmin nämäkin matkat jäävät kuitenkin vasta ensi vuosille.

Mitä matkoja teillä on suunnitelmissa vuonna 2019?

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Tämän vuoden matkat & niiden vaikutus ympäristöön

Onneksi emme lähde häämatkalle

Kuvat Kotimaan matkailu -postaussarjastani

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Matkat Perhe & Ihmissuhteet

Miten päästä siitä tunteesta eroon että jotain tosi kamalaa tapahtuu?

DSC_2201.JPG

Kerroin aikaisemmin että Kosovossa saan ilot ja huolet yleensä oikeisiin mittasuhteisiin. Lähtöaamuna huomaan etten osaa enää sammuttaa koko viikon aikana käyttämättömäksi jääneen herätyskellon tai upottaudun tuntikausiksi kuuntelemaan isoäitini peräti kahden sodan tarinoita vaikka inboksi huutaisi lukemattomia meilejä.

Tällä kertaa loman aikana lähipiirissä tapahtui kuitenkin yllättäen aivan hirveä tragedia. Ja ei ainoastaan että arvostan nyt terveyttä ja läheisiäni enemmän kuin koskaan, en pääse siitä tunteesta eroon että kohta meillekin tapahtuu jotain tosi kamalaa.

DSC_2004.JPG

Mun näkökulmasta meidän perhe on elänyt aikamoista pumpulielämää. Tiedän että kaikki on suhteellista enkä ole esim. kokenut vanhempieni pakon edestä ulkomaille muuttoa ja tuntemattomassa maassa sopeutumista kun ehdin itse syntymään täällä Suomessa. En myöskään ole jäänyt isosiskoni lailla jumiin myöhemmin puhjenneessa sodassa tai saanut kokea kuinka omin käsin vaivalla rakennettu talo palaa tuhka tuuleen vain muutama vuosi myöhemmin. Mun näkökulmasta mulle on tarjottu kaikki mahdollinen mitä mä olisin koskaan oikeasti voinut tarvita. Ennen kaikkea mä olen saanut kasvaa terveiden vanhempien ja sisarusten kanssa perheessä ja lähisuvussa jossa kukaan ei ole kuollut ennenaikaisesti.

Nyt äitiyden kynnyksellä ja kauheiden uutisten jälkeen en voi lakata miettimästä: milloin tämä naurettavan hyvä tuuri loppuu mun ja meidän perheen kohdalla? Saahan mun lapsi sen kaiken jonka mäkin olen saanut vai onko se näin etuoikeutetun elämän jälkeen ihan liikaa pyydetty myös seuraavalle sukupolvelle? Vaikka mä kuinka yrittäisin, miten voin suojella meidän pientä kaikelta pahalta?

Tiedän että murehtiminen etukäteen on turhaa ajankäyttöä, kuin rahan heittämistä kaivoon. Se vie ilon tästä hetkestä ja luo kuvitelman siitä että voin hallita tulevaisuutta, vaikka elämässä on vain vähän johon voimme oikeasti vaikuttaa. Ja kuinkakohan suuri osuus niistä asioista joista etukäteen huolehdimme oikeasti edes tapahtuu?

DSC_2253.JPG

Tällä hetkellä tuntuu että kaikki muu kuin rakkaat läheiset on turhaa. Aion “velloa” tässä tunnetilassa vielä tämän viikonlopun ja miettiä töitä sun muita epäolennaisuuksia myöhemmin. Tänään meillä on onneksi sikiöseulonnassa rakenneultra, ajankohta tuli kuin tilauksesta. Olisipa hänelläkin kaikki hyvin.

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Ensi viikolla Kosovoon

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Matkat

Samaan aikaan Kosovossa

DSC_1975-001.JPG

Heti kun julkaisin eilisen postauksen, tunsin pistoksen omatunnossa. Huonosti istuvat housut, teknologiatakapakit ja oikeisiin kustannuksiin nähden naurettavan pieni hammaslääkärilasku eivät ole nykyisen sijaintini paikallisille ne suurimmat ongelmat.

Pohdin usein että miten voin antaa takaisin sitä hyvää tuuria jonka olen elämässä saanut. Mielessä käy aina vapaaehtoiskurssien järjestämistä vastaanottokeskuksissa lapsen adoptoimisesta Kosovosta. Olisi ihanaa muuttaa joskus tänne näin aikuisiässä edes vähäksi aikaa ja tehdä sosiomomikoulutustani vastaavaa vapaaehtoistyötä. Se taisi muuten olla yksi pääsyy miksi lähdin edes alalle opiskelemaan.

DSC_1896-001.JPG

Tällä hetkellä tuntuu että rahkeet riittävät vain katukoirien ruokkimiseen ja läheisistä huolehtimiseen. Mutta uskon että maailman parantaminen alkaa läheltä. Jos jokainen pitäisi omistaan huolta, huolia olisi täällä niin paljon vähemmän.

DSC_1898-001.JPG

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Matkat

Ensi viikolla Kosovoon

DSC_0221.JPG

Oon niin iloinen kun viikon päästä saan herätä lämpimään aamuun, sellaiseen jossa voin juoda kiirettömästi mummin kanssa kahvia ja jossa päivän polttavin kysymys on että missä syömme tänään illallista. Siellä odottaa tällä kertaa kaksi isoäitiä mutta kahden isoisän hautapaikat, joten uskon että iloa sekä vähän suruakin riittää.

Kosovossa saan aina ajatukset kuin itsestään oikeisiin perspektiiveihin. Muistan taas mikä tässä elämässä on olennaista: läheiset, puhdas ruoka ja läsnäolo.

DSC_0145.JPG

Herään Kosovossa myös aina siihen kuinka naurettavan hyvin mulla on asiat: olen saanut ilmaisen koulutuksen ja passin, jolla voin matkustaa lähes mihin tahansa maailmalla eikä mun tarvitse koskaan miettiä saanko seuraavana päivänä syödäkseni. Tapaan siellä päivittäin mun ikäisiä ja mun näköisiä, ihan yhtä kykeneväisiä nuoria naisia joiden elämät ovat kulkeutuneet ihan toiseen suuntaan kuin minun, yksinkertaisesti huonon tuurin takia.

DSC_5267.JPG

Ravistelun ja rentoutumisen lisäksi odotan kuitenkin eniten yhtä asiaa: sitä, että saan viettää yhdeksän päivää 24/7 mun siskonpojan kanssa! He siis asuvat täällä Suomessa ja näen heitä vähintään viikottain mutta oikeesti, se että hän on mun ulottuvissa saman katon alla ihan kokoajan… Sekoan onnesta. Ja paikan päällä sekoan sitten siitä häslingistä ja sotkusta, ja haluan varmaan yliannostuksesta palauttaa meidän tulevan vauvan. (No tsoukki tsoukki.) Yleensä kun lähden Kosovosta olen aina tosi surullinen kun oma mummini joutuu jäämään, mutta tällä kertaa lähdön tuskaa helpottaa varmasti vähän se, että saan mun lempityyppini mukaan.

Kuvat aikaisemmilta Kosovon reissuilta

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN