Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus

Tällainen mä olen (tänään 27-vuotiaana)

Mä olen tänään 27.

Mä oon aina tykännyt syntymäpäivistä, mun mielestä mitään parempaa syytä juhlaan ei ole. Se, että olemme täällä ja saamme täyttää jälleen yhden vuoden lisää… Sitä jos mitään kuuluu arvostaa.

Mä olen sellainen 27-vuotias, joka mieluummin uskoo ja pettyy kuin suhtautuu varauksella ja katkeroituu. Mä haluan ottaa riskejä, heittäytyä tunteella ja katua mieluummin asioita, joita teen, kuin mitä jätän tekemättä. Vaikka aika harvoin kadun niitäkään.

Mä ostin vauvallemme uuden potkupuvun Bulevardin lastenvaatteiden kivijalkamyymälästä matkalla rakenneultraan, en vasta sen jälkeen. Haluan luoda uskoa aina positiiviseen lopputulokseen. (Mikä on “jinksaamisen” vastakohta?)

Kun ennen en tiennyt, mitä halusin, heitin kolikkoa. Päätin etukäteen kumpi vaihtoehto on kruunu ja kumpi klaava. Ja kolikon ollessa ilmassa, mä tunsin sisimmissäni että kumman lopputuloksen haluan enkä katsonut kolikkoon enää. Nykyään intuitioni on vahva, enkä tarvitse siihen apuvälineitä, mutta jos joskus kuitenkin epäilyttää, voin aina turvautua kuuluisaan (kavereillekin ahkerasti jaettuun) kolikkokikkaan.

Suunnitelmallisuus on sekä parhaimpia että huonoimpia puoliani. Arki pysyy kasassa, mutta usein tapan samalla kaiken taikuuden.

Jossain asioissa olen pikkutarkka neuroosiin asti. Kaukosäätimen on osoitettava tiettyyn suuntaan ja lapsen lelut siivotaan aina samassa järjestyksessä. Myös mun mielenterveys on kiinni kaikissa mun kymmenissä puhelimen listoissa. (Ks. edellinen kohta.)

Äitinä sen sijaan olen leppoisa ja rento. Hieman pelottaa että jos toisen lapsen kohdalla “ei ole enää niin justiinsa”, niin onkohan mulla silloin enää mitään rajoja. (Vitsi, vitsi. Satunnaisten itseironian ja -syytösten alla mä tiedän olevani hyvä äiti.)

Mä olen kärsimätön, mutta sinnikäs. En osaa edes selittää näiden kahden eron. En jaksa koota Ikean huonekalua tai perehtyä virallisiin asiakirjoihin, mutta voin tavoitella vuosia unelmaani tai yrittää pestä vaatteesta tahra 15 eri tavalla ennen kuin luovutan.

Elämä on liian lyhyt vihanpitoon ja katumiseen ja puolestaan riittävän pitkä hyvän omatunnon koti-iltoihin ja siihen, että oikean teon voi tehdä aina paremmin myöhään kuin ei milloinkaan.

Mä haluan viettää mun 27-vuotissynttäreitäni Linnanmäellä ja ainakin kaksi kertaa uimassa. Vatsan kanssa ei pääse laitteisiin eikä sade-ennustus lupaa varsinaista rantapäivääkään, mutta kierreranskalaiset ja merivesi säässä kuin säässä tekevät ihan jokaisen syntymäpäivän. (Pss: Instagramiin päivitän päivän kulun!)

Tässä vielä edellisviikon postaukset:

Lyhyt loma on lomaa sekin – laivalla päiväksi Riikaan

Olen ollut todella ankara

Suomen kaunein luonto on Vallisaaressa

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Pukeutuminen & Kauneus

Raskauden viimeinen kolmannes ja kummalliset yöherätykset

Ensinnäkin, SUURI kiitos kaikista kommenteista ja kauniista sanoistanne, jotka olen blogimuuton yhteydessä saanut. En keksi mitään kliseisempää tapaa ilmaista tunteeni kuin se, että olette täyttäneet sydämeni lämmöllä. Tulevaisuus näyttää kuinka kannattavaa omalle alustalle muutto on, mutta ainakin vastaanotto on ollut kultaisin mahdollinen. Kiitos kun olette, luette ja kommentoitte. <3

Olisi ollut varsin loogista kirjoittaa tähän väliin raskauden toisesta kolmanneksesta jatkona ensimmäiselle, mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa… Ja mitä siitä olisin kirjoittanutkaan; aivan kuten edellisessäkin raskaudessa, toinen kolmannes oli kaikinpuolin vaivatonta aikaa. Tunsin jälleen olevani elämäni kunnossa, ja hiljalleen kasvavaa vatsaa oli (ja on edelleen <3) ilo ihailla peilistä.

Nyt 30. raskausviikon kynnyksellä ollaan jo viimeisellä kolmanneksella, enkä voi käsittää kuinka nopeasti aika on mennyt. Musta on tälläkin kertaa ihan maailman parasta olla raskaana. Lapsen syntymän jälkeen raskaudet ovat parhaimpia asioita, mitä mulle on koskaan tapahtunut. Saattaa kuulostaa oudolta tai jopa väärältä, mutta välillä musta tuntuu, että mun kroppa ja mieli ovat oikein tehty raskautumiseen. Voin silloin niin hyvin fyysisesti kuin henkisestikin. Kiireisen (taapero)arjen keskellä en ehdi pysähtyä miettimään tätä raskautta yhtä usein kuin esikoisen kohdalla, mutta kun pysähdyn, tunnen vielä suurempaa onnea kuin ensimmäisellä kerralla. Luultavasti siksi, että nyt tiedän, mitä odottaa – tiedän, miten niin monella upealla tavalla lapsi muuttaa elämän ja kuinka kohta maailmaan syntyy taas joku ihminen, jota rakastaa ehdoitta jokaisella solulla enemmän kuin mitään muuta. Kaikki jännitys siitä, että pärjäänkö pienen vauvan kanssa ja millainen äiti minusta tulee on käsitelty jo ensimmäisen raskauden aikana, ja tilalla on “turhien” pelkojen sijaan aito ilo ja odotus.

Siti teoriassa haluaisin vain kaksi lasta, ja olen tehnytkin tämän raskauden aikana myös surutyötä tässä sivussa…

Uskon, että salaisuus raskaushyvinvointiini on pitkälle korvieni välissä ja siinä, että arvostan tätä aikaa niin pajon. En pidä yhtäkään raskausviikkoa itsestäänselvyytenä joten unohdan huonot asiat hyvin nopeasti. Sillä oikeasti en ole voinut vain hyvin. Olen herännyt lähes joka yö kolmen aikaan saamatta enää uudestaan unta. Pari päivää sitten havahduin siihen, että olin viettänyt itsekseni aikaa reilu kuusi tuntia ennen kuin lapsi heräsi uuteen päivään (kävin uimassa, luin kirjaa, tein töitä), koska en vain saanut enää yöherätyksen jälkeen unta. En tiedä onko tämä universumin tapa järjestää minulle sitä kuuluisaa omaa aikaa, ennen kuin taloudessa on kaksi pientä lasta ja sitten saankin taistella edes viiden minuutin suihkusta. Sekin on muuten paljon mielessä; millaista arki tulee olemaan vauvan ja 1,5-vuotiaan kanssa. Huh, mun siihen liittyvästä jännityksestä saisi ihan oman postauksen!

Kysyin aiemmin tällä viikolla neuvolassa yöherätyksistä ja unettomuudesta. Syyt vaihtelevat tietysti aina stressistä ja ahdistuksesta siihen, että äiti valmistautuu vauvan syntymään ja tulevaan imetysrytmiin. En herää pissahätään, kuumuuteen enkä epämukavuuteen, eikä mihinkään juuri koske. Ahdistustakaan ei ole ollut, mutta huomaan, että päivisin tapahtuu aina niin paljon, etten millään ehdi prosessoimaan kaikkia elämän muutoksia hereillä. Ja sitten ne kaikki asiat kummittelevat öisin, ja herään mitä sekopäisimpiin uniin…

Toinen varsin pätevä teoria on se, että juuri aamukolmelta tapahtuu kuulemma eniten yliluonnollisia asioita, joten ehkä meillä kotona kummittelee!

Päivisin en kuitenkaan tunne väsymystä sen ihmeellisemmin, keskityn niin paljon Elaan, töihin ja raskauden fiilistelyyn. Ja voi toki olla, että nämä yöheräämiset tapahtuisivat tässä elämäntilanteessa ilman raskauttakin. Koska ne unet liittyvät yleensä kaikkeen muuhun kuin raskauteen, mikä on myös tosi hassua! Vauvaa ei näy missään! Pidemmän päälle tiedostan kuitenkin, että tämä ei ole kestävä elämäntapa ja mun on ihan pakko saada paremmin unta varastoon ennen synnytystä. En myöskään tiedä kuinka kauan voin enää pistää alati pahenevan hajamielisyyteni mom brainien piikkiin. Kyllä univeloilla alkaa olemaan vahvasti osuutta asiaan..

Miten muut raskaana olevat jakselette? Onko kellään muulla kokemuksia kummallisista yöherätyksistä (raskaana tai ei)?

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Mitä enemmän hylkäyksiä, sitä eletympää elämää

Raskauden ensimmäinen kolmannes (kun kotona on jo yksi vauva)

Toinen ja viimeinen raskaus?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Hyvinvointi Pukeutuminen & Kauneus

Tunteiden vuoristorataa

Katsoin Netflixin Never Have I Ever -teinikomediasarjaa. Yhdessä jaksossa, missä päähenkilö Devi muistelee kuollutta isäänsä, itkin enemmän kuin ehkä koskaan ikinä elämässäni. Vieressä töitä naputteleva Ferhat ei ihan ymmärtänyt, mistä nyt on kyse. Oma isäni on elossa eikä aihe koskettanut itseäni mitenkään erityisesti. Mä itkin kuin viimeistä päivää koska ajattelin omia lapsiani ja kuinka onnekkaita he ovat heidän isästään. Sä et saa koskaan poistua kotoa ja älä syö tota suklaariviä loppuun äläkä aja enää ikinä autoa, sain sanottua itkukohtaukselta. En omasta mielestäni saanut tarpeeksi lohdutusta, näin Ferhatin ilmeestä, että hän olisi halunnut pyöritellä silmiään.

Kuulin auton radiosta Skyrin mainoksen. Se meni jotenkin näin “tuotteet ovat täydellisiä on the go eikun hetkinen” (selostaja on saavinaan koronauutiset) “tai siis nämä ovat täydellisiä suoraan kotiin vietäväksi eli on the stay“. En voinut lakata nauramasta. Nauroin niin kovaa, että pelkäsin ajavani ojaan. Se oli sillä hetkellä hauskin kuulemani juttu.

Kerroin perjantaina voivani raskauden myötä tosi hyvin. Mihinkään ei satu tai kolota,mitä nyt vessassa on käytävä suurin piirtein kokoajan. Mutta iltaväsymys tuntuu voimakkaalta. Tai no kaikki tuntuu voimakkaammalta. Tuntuu, että elämä on yhtä tunteiden vuoristorataa. Suurimmaksi osaksi onneksi hyviä tunteita, ja itken (monta kertaa päivässä) sitä, kuinka onnekas, etuoikeutettu ja rakastettu olen. Mutta tunnen herkemmin myös kaiken muun: olen purskahtanut itkuun monille BLM-mielenosoitusten kylteille ja monet kamalat uutiset jäävät kummittelemaan päiväkausiksi.

Joka ilta viisi minuuttia Elan nukahtamisen jälkeen sanon Ferhatille että mulla on raastava ikävä Elaa ja aamuun odottaminen tuntuu ikuisuudelta. (Kunnes kuusi minuuttia Elan nukahtamisen jälkeen nukahdan itsekin ja herään keskellä yötä hänen itkuunsa ja kiroan lasten hankkimista ja valitsemani aviopuolison koska hän ei koskaan herää itkuun ensin.)

Ja sitten on jotkut asiat, jotka eivät herätä mitään tunteita. Olen lukenut jo parisataa sivua paljon ylistettyä Pieni elämä -kirjaa (Hanya Yanagihara) ja taidan olla tunnekylmä paskiainen kun en ymmärrä hehkutusta vielä ollenkaan. Kyllä se Skyr veti nyt pidemmän korren! Elämä on yhtä tunteiden vuoristorataa ja vessassa käyntiä ja nyt aloin itkemään (kolmannen kerran tänään) sen takia että nuo kaksi ovat tällä hetkellä elämäni ainoat ongelmat.

Ps. Sunnuntain kunniaksi, alla koko viikon postaukset:

Saranda vai Ferhat: kumpi todennäköisempi?

Ekoilu sopii myös (minun kaltaisille) itsekkäille

Tunteiden vuoristorataa

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Raskaus & Synnytys

Rakas synnytyksen jälkeinen kroppa

Rakas synnytyksen jälkeinen kroppa,

jos sinulle tapahtuu samoja asioita kuin viime kerralla, haluan sanoa sinulle muutaman sanan.

Tulen katsomaan sinua synnytyksen jälkeen peilistä ja tulen tuntemaan järkytystä siitä, että ihanan raskausmahan tilalla on nyt roikkuva säkki. Se alue sinusta, jota niin mielelläni hieroin öljyllä joka ilta ja koskettelin ylpeänä ulkonakin, tulee hetken tuntumaan jopa etovalta. Vieraalta. Sellaiselta, johon en tahdo koskea pitkällä tikullakaan.

Älä ota itseesi, se on normaalia. Mutta tällä kertaa en jää vellomaan siihen tunteeseen. Vauva on nyt sinun ulkopuolellasi, minun turvallisessa sylissäni, ja sinun tehtäväsi on ottaa kaikki tarvitsemasi aika maailmassa palautumiseen. En aio painostaa tai piiskata sinua.

Rintasi tulevat paisumaan ja se tulee sattumaan. Ja jos raskausmahan kanssa oli vaikea löytää sopivaa nukkuma-asentoa, nyt tiellä on arat rinnat. Yritän muistaa, että tämä ei kestä kauan ja että se tapahtuu vain siksi, että saisin tarjota lapselleni parasta ravintoa.

Kiitos kun annat mahdollisuuden tarjota ravintoa lapsilleni, oli se sitten muutaman päivän tai vuoden. Tiedän että mollasin sinua viime kerralla kolmesta kuukaudesta, mutta nyt jälkeenpäin mietittynä, sekin oli olosuhteisiin nähden mieletön suoritus.

Rakas synnytyksen jälkeinen kroppa, en tasan tarkkaan kysy enää YHDESSÄKÄÄN paikassa tai seurassa että onko ok jos imetän tässä. Ajattelin olleeni sinut sinun kanssasi mutta muistan useamman tilanteen kun menin muualle imettämään ja niin en tule tekemään enää kertaakaan. Imetän juuri siellä missä olen, vaikka harsot olisivatkin jääneet kotiin.

Alapääsi on (saaamperin) kipeä, ja sieltä vuotaakin verta sitten koko yhdeksän kuukauden kuukautisten edestä. Koko alue palautuu kyllä ja verenvuoto loppuu. Nautitaan muuten senkin jälkeisestä lyhyestä ajasta ennen kuukautisten paluuta, koska kuten ehkä muistat, menkkakivutkaan eivät ole mitään herkkua.

Rakas synnytyksen jälkeinen kroppa, sä olet tehnyt yhdeksän kuukauden ajan aivan valtavan työn. Rakastan sinua tämän aikana ja tulen rakastamaan sinua sen jälkeenkin. Ei haittaa vaikket mahtuisi vanhoihin farkkuihini kuukausien tai vuosienkaan kuluttua, ei haittaa vaikket jaksaisi juosta samalla tavalla kuin ennen (tai juuri ollenkaan), ei haittaa vaikka hyppynaruhypyt saavat lorauttamaan trikoohousuihin.

Äitiysuimapuku saatu Mammasilta, johon mulla on teille alennuskoodi tyhjäajatus20 – sillä saa kaikista normaalihintaisista tuotteista 20% pois!

Ps. Sunnuntain kunniaksi, alla koko viikon postaukset:

Tämä on parasta, mitä tiedän

Tavoitteet elävät päivien (ja sään) mukaan

#firstworldproblems eli perjantain valitusvirsi

Rakas synnytyksen jälkeinen kroppa

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Hyvinvointi Pukeutuminen & Kauneus

Näinkin olisi voinut käydä

Kun menimme naimisiin 5.5.2018, se oli kolean kevään ja kylmän yönkin jälkeen ensimmäinen oikea kesäpäivä. Mittari näytti +24, siinä missä tänä vuonna sataa edelleen rakeita. Emme odottaneet viettävämme kesähäitä, mutta sellaiset niistä lopulta tuli.

Kun ukkini sai syöpädiagnoosin, sairaus eteni todella nopeasti. Varasimme lentoliput Australiaan vajaa kahden kuukauden päähän, jotta näkisimme hänet vielä. Se ei ollut itsestäänselvää ja hän kuoli alle kaksi viikkoa lähtöni jälkeen.

Ela joi 3 kk eteenpäin ainoastaan äidinmaidonkorviketta ja se huolestutti minua, koska olin kuullut “korvikevauvojen” sairastavan enemmän korvatulehduksia ja allergioita. Meillä on tietääksemme ollut nolla korvatulehdusta emmekä ole vieneet sairasvakuutuksesta huolimatta Elaa kertaakaan vielä lääkäriin. Allergioitakaan ei ole. (Muut äidit, jotka stressaavat tätä puolta: älkää. Lapsi joko sairastaa tai ei, oli se maito mitä vain.)

(Kaikkea aika paljon kamalampaakin olisi voinut käydä mutta en mene siihen.)

Olin tämän jälkimmäisen raskauden myötä ajatellut, että touko-kesäkuu olisi hyvä ajankohta muuttaa isompaan asuntoon (laskettu aika syyskuussa) mutta löysimmekin täydellisen asunnon jo tammikuussa. Vaikka alkuraskauden pahoinvoinnissa muutto ei ollut herkkua, olen helpottunut, että nyt keväällä ja kesällä voi rentoutua valmiissa kodissa. Koronakeväänä oli kaikki aika maailmassa sisustaa ja nauttia uusista neliöistä. Mitäköhän etätyöskentelystäkin olisi tullut vanhoilla nurkilla… 😄

“Suomen” koronan aikana kukaan meistä ei ole ollut pienimmässäkään flunssassa. Tiedän, että tämä ei tarkoita sitä, ettemme olisi voineet kantaa tautia joka tapauksessa, mutta olen iloinen, ettei ole ollut mitään oireita, joita analysoida tai tuomita heti koronaksi. Ennen koronaa sairastimme koko suvun voimin (ja mistä sen tietää jos se oli silloin se korona) mutta nyt olemme olleet kaikki terveitä kuin pukit.

Olisin voinut olla menemättä ystäväni syntymäpäiväjuhliin. Itse asiassa toinen ystäväni oli juhlimassa samana iltana myös omia synttäreitään, mutta hän aikaisti juhliaan viikonlopulla, koska tiesi tuplabuukkauksestani. Ferhat, sulle kävi tsägä!

Mekko saatu People Tree

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Yhteistyö

Kosmetiikkaminimalisti, vuoden ympäri

Kaupallinen yhtestyö: House of Organic

Olen kosmetiikkaminimalisti, vuoden ympäri. Ja se vähäinenkin määrä ihonhoito- ja meikkituotteita joita käytän muina vuodenaikoina, kutistuu kesää myöten. Etenkin kesällä laatu korvaa määrän ja arvostan sitä, että voin pakata rantakassiin vain muutaman luottotuotteen ja että iltaisin kun pesen kasvoni, lavuaari ei mustu raskaasta meikistä.

Laadulla tarkoitan tietysti luonnonkosmetiikkaa ja vielä sellaisia merkkejä, joita olen totenut jo itse toimiviksi. Suomen kesä on ehkä vähän liian lyhyt aika mun makuun uusille kosmetiikkatestauksille. Toki jos vakiotuote on muutenkin loppumassa, kaverilta on kuullut hyvän suosituksen ja hinta on kohdillaan, kannattaa itselleen uusiinkin luonnonkosmetiikkamerkkeihin sijoittaa. Kuten itsekin tein nyt Yin Your Skinin kanssa!

Mä hyödynsin House of Organicin Luonnonkosmetiikkapäivät juuri edellämainittujen syiden takia: House of Organicin virtuaalikaton alla on mun lempparikosmetiikkamerkit, kätevämmin kuin missään muualla. Luonnonkosmetiikkapäivillä, jotka kestävät nyt sunnuntaihin 17.5. asti, vallitsee myös edukkaat hinnat. Siispä menin ja annoin viimein mahdollisuuden paljon hehkutetulle gua shaamiselle! (Miten tämä taipuu suomen kielessä? :D)

Tilasin kaksi gua sha -tuotetta Yin Your Skinistä: jadekivestä valmistetun NIVA -lusikan, joka on tarkoitettu tummille silmänalusille ja ryppyjen silottamiseen sekä JALO -kasvolastan. Kesällä kaikki kutkuttavat asiat ja valon määrä tuppaa valvottamaan, mutta en tietenkään halua näyttää valvonneelta… Ajatukseni ovat myös syksyssä ja tulevassa pikkuvauva-arjessa, jolloin yöunet tulevat vähenemään varmasti entisestään. Silloin on hyvä olla NIVA-lusikan kaltainen, tehokas turvotuksen poistaja (ja tietysti hyvä silmänympärysvoide) käden ulottuvilla.

Myönnän, että guashaustekniikka on meikäläisellä vielä vähän hakusessa, mutta se on vakiinnuttanut jo nyt paikkansa  hemmottelurituaalin viimeiseksi vaiheeksi. Saunan jälkeen gua sha -käsittely ja puhtaat lakanat = vaivun ikuiselta tuntuvaan uneen.

Sitten niihin tutuimpiin merkkeihin: tilasin House of Organicilta suosikkikosmetiikkaani Zuii Organicia ja Everyday Mineralsia. Kaikkein yksinkertaisin kesämeikkini on seuraava: kevyt meikkivoide, sipaisu aurinkopuuteria ja jotakin väriä vielä huulille. Tilasin Zuii Organicilta loppuneen tilalle saman huuli- ja poskipunan, koska siinä on kätevästi molemmat funktiot samassa purkissa. Ja tuo purkki on niin kaunis! Kesän luottotuote, joka kulkee aina ja kaikkialla mukana.

Mua pidempään seuranneet lukijat ja koko kaveripiiri tietää, että Zuii Organic on lempimeikkimerkkini ja se edustaa minulle nimenomaan sitä, että vähemmän on enemmän: muutamalla luottotuotteella saa todella kivan lopputuloksen. Se on vegaaninen ja monia sertifikaatteja ansainnut luonnonkosmetiikkasarja, jossa on kuitenkin kauniit ja vahvat sävyt ja ennen kaikkea kestävä lopputulos. Juuri WhatsApp-ryhmässä yksi ystäväni kysyi suosituksia luonnonkosmetiikkaripsiväreistä ja empimättä vastasin että oma lempparini on ollut (siinäkin) Zuii!

Ja tietysti tilaukseen mahtui ennakoivasti myös aurinkorasvat niin meille aikuisille kuin lapsellekin. Sekä Algamaris että Acorelle ovat tuttuja ja turvallisia merkkejä aikaisemmilta kesiltä, mutta nimenomaan näiden purkkien avaamista saamme hetken vielä odottaa. Vai pitäisikö olla tunnollinen ja levittää nyt jo aurinkorasvaa kasvoihin, varmaan pitäisi… Viime kesänä meillä oli Elallekin ihan tavallinen voidemainen aurinkorasva, mutta ajattelin että nyt pienen ihmisen liikkuessa lisää tällainen suihkautettava mutta nopeasti kuivuva aurinkorasva olisi kätevämpi. Mutta kuten sanoin, tätä yksilöä en ole vielä päässyt käytännössä testaamaan, eli ihan vielä en voi vilpittömästi suositella!

House of Organicin Luonnonkosmetiikkapäivät ovat siis vielä tämän viikonlopun voimassa, alla linkit tämän ja tulevien päivien tarjouksiin:

PERJANTAI

LAUANTAI

SUNNUNTAI

Ja koodilla YHDISTÄ saa ilmaiset toimitukset kaikkiin tilauksiin.

Ps. Mun Instagramissa on nyt 2 x 50e lahjakorttiarvonta House of Organic -verkkokauppaan. Käypäs osallistumassa!

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Pukeutuminen & Kauneus

Mies silittää vaatteeni ja muu työnjako kotona

Jes, NYT mä sain napattua ne kirsikkapuukuvat! Tai oikeastaan Annahan ne nappasi tiistaina aamupäivästä. Puin ensimmäistä kertaa raskausfarkut jalkaan, pistin ranteeseen Ideakorusta saamani Ela-rannekorun ja paidaksi valitsin Pierre Robertin GOTS-sertifioidusta puuvillasta valmistetun kietaisupaidan (myös saatu). Vihreä on vaatteissa yksi vähiten suosikkiväreistäni mutta viime aikoina olen ihastunut vihreän sävyihin myös pukeutumisessa.

Kun jo valmiiksi kuvaustreffeistä myöhässä järkytyin nähdessäni kokovartalopeilistä ryppyisen paidan, Ferhat ystävällisesti tarjoutui silittämään sen nopeasti. Hän silittää muutenkin kaikki vaatteeni, jotka laitan hänen kaappiinsa “silityspinoon”, en koskaan silitä itse mitään. Siitä tuli mieleen, että voisin kertoa enemmänkin miten jaamme kotityöt kotona. Tai no, jos ihan rehellisiä ollaan niin tämäkin postausidea tuli Ferhatilta. 😀 Kriiseilin äsken ääneen, että mulla on nää kivat kuvat tästä paidasta mutta ei mitään teksti-ideaa ja hän ehdotti, että voisin kirjoittaa kotitöiden jakautumisesta. (Hän taatusti halusi vain saada lukijoiltani kunniaa siitä, että hän silittää vaimonsa vaatteet…)

Ferhat silittää kaikki vaatteensa ja minun silitystä kaipaavat vaatteeni, mutta harvemmin kumpikaan silittää Elan vaatteita. Kontatessa kaikki menee muutenkin ryttyyn! En kyllä silittänyt Elan vaatteita silloin pikkuvauva-aikoinakaan ja tuskin tulen silittämään myöhemminkään… 😀

Minä olen yleensä hoitanut meidän viikkosiivouksen lauantaisin, mutta kun raskauspahointi alkoi, siirtyi homma Ferhatille. Nyt tapa on jäänyt ja huomaan pyytäväni Ferhatia hoitamaan siivouksen viikko toisensa jälkeen…

Mutta minä hoidan pyykit ja pesen tiskit lähes aina! Niin!

Ruoanlaitto jakautuu 50/50. Mä yleensä suunnittelen meidän tulevan viikon ruoat ja hoidan kauppaostokset sen mukaisesti mutta itse kokkaamisessa vuorottelemme. Ennen minä kokkasin enemmän mutta Ferhatin etätyöt ovat leikanneet työmatkat pois ja nyt hänkin pystyy siirymään työpisteestään keittiön puolelle ihmisten aikoihin. Ja myönnettäköön että hän on minua parempi kokki…

Ferhat imuroi

Yleinen järjestys on mun vastuulla. Tiedän tarkalleen missä on jokainen kodimme tavara. Ferhatin sanoin olen meidän muistikortti. Siivoan kokoajan jotain pois tieltä, sellaiset tavarat, jotka eivät tunnu häiritsevän siipaani sitten ollenkaan. Tavarat, jotka voisivat olla päiviä väärässä paikassa, jos se olisi hänestä kiinni.

Pidän jatkuvasti myös inventaariota esim. ruokatarvikkeista, lasten vaatteista ja sisustustavaroistamme.

Ferhat taas hoitaa kaikki isommat projektimme kuten ikkunoiden pesut ja loppusiivoukset.

Lastenhoito jakautuu myös aika 50/50, mutta siinäkin meillä on selvästi omat vastuualueemme ja vahvuutemme. Siitä ehkä erikseen sitten toiste. (Enköhän kehunut Ferhatia nyt yhden postauksen edestä ihan riittävästi.)

Voit sillä välin lukea lisää mun helmikuussa julkaisemani postauksen metatyöstä ja kuinka sen epätasainen jako vaikutti meidän vauvavuoteen.

Kuka teillä pitää taloa pystyssä?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus

Koska kaikki muutkin

Elämässä aina oppii uutta. Eilen opin sen, että sääennuste olisi aina hyvä tarkistaa ennen uloslähtöä. Jep, en ole tottunut tähän koko sen 1 v ja 2 kk aikana, jolloin olen ollut äiti. Jos olisin omaksunut tämän tavan eilisaamuun mennessä, emme olisi välttämättä lähteneet miehen ja lapsen kanssa Alppiruusun puistoon “ottamaan kirsikkapuukuvia” eli kääntymään kaatoräntäsateessa jo ensimmäisen viidenkymmenen metrin kohdalla.

Jostain syystä lopputuloksesta eli kuvista tulikin tosi kivoja, vaikka otimme ne alle minuutissa puiston sisäänkäynnin suussa!

Todellakin halusin myös itse kirsikkapuukuvat, kuten tuhannet muutkin suomalaiset tähän aikaan vuodesta. Ja se on mun mielestä ihan ok! Ei sitä tarvitse hävetä, että haluaa jotakin mitä kaikki muutkin. Jos en olisi antanut valtavirran herättää minussa innostusta, en olisi välttämättä koskaan aloittanut CrossFitiä, ryhtynyt vegaaniksi tai hankkinut Marimekko-kangaskassin (tai pari). Sisäinen motivaatio on saanut minut jatkamaan näitä asioita ja edelleen kantamaan sitä kangaskassia olalla. Mutta joskus varsinainen into aloittamiseen tulee ulkoa ja se on kuulkaa ihmiset kaikin puolin hyväksyttävää.

Oletko sinä ottanut kirsikkapuukuvia tai yrittänyt ottaa? 😀 Tänään me käytiin ihanan Annan kanssa ottamassa, jaan kuvat lähipäivinä!

Mulla ei ole tänään sen ihmeellisempää asiaa. Vielä on vastaamatta moneen sunnuntaipostauksen kommentteihin meidän rakennepoikkeavuudesta, kiitos kaikille tuhannesti lukemisesta ja lohduttamisesta. <3 Meillä on ollut tosi mukava iltapäivä Elan ja hänen serkkunsa kanssa ja nyt iltaa myöten odottaa perhesauna. Mua on vaivannut tänään hartia- ja selkäjumit, jotka alkoivat täsmälleen samoihin aikoihin myös Elan raskaudessa. Välillä tuntuu, että elän olojen puolesta kaksi identtistä raskautta!

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Pukeutuminen & Kauneus

Poikkeusarjen purku

Torstaina 12.3. olin kotona pakkaamassa uimahallikassia seuraavalle aamulle. Koronasta oltiin uutisoitu jo pari päivää enkä osannut päättää, että jätänkö uinnin kokonaan väliin. Seuraavana päivänä otin kuitenkin riskin ja lähdin, ja tuntuu, että se oli viimeinen “normaali” asia, jonka olen tehnyt kahteen kuukauteen.

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka on todella helpottunut rajoituksen höllentämisestä. Ymmärrän rajoitusten tarkoituksen ja yritin kunnioittaa niitä parhaani mukaan, mutta motivaation löytäminen kahden kuukauden ajan on ollut välillä todella vaikeaa. Kuulun niihin etuoikeutettuihin kermaperseisiin, joilla ei ole mitään perussairautta eikä mitään aikaisempaa kokemusta oman tai läheisen vakavasta sairastumisesta, joten on ollut vaikeaa eläytyä yhteiskunnan huoleen. Sen sijaan olen miettinyt enemmän yrittäjäläheisiäni, joilla menee nyt todella huonosti, omaa entistä epävarmempaa työtilannettani ja tietysti raskauden seurantaan ja synnytykseen liittyviä rajoitteita.

Oma poikkeusarjen purku alkoi viime perjantaina, kun järjestimme siskoilleni vappubrunssin. Uuteen kotiin olisi ihanaa kutsua useamminkin porukkaa ja odotankin, että kesän mittaan voin pyytää tänne myös muita läheisiä ja ystäviä kylään. Myös Ela on alkanut pikku hiljaa käymään taas isoäidillään hoidossa: en yksinkertaisesti vain jaksa enää sellaista jokapäiväistä, minuuttiaikataulutettua arkea, jossa molempien aikuisten etätyöt on saatava purkkiin yksivuotiaan kanssa. Töiden lisäksi hyödynsimme hoitopaikkaa myös viime viikonloppuna meidän hääpäivää varten. Yksi korona-arjen riesa on tosiaan ollut Elan eroahdistus ja tottuminen olla taas meidän kanssa 24/7 että öistä ei ole meinannut tulla yhtään mitään. Siksi oli tosi ihanaa nukkua yksi yö ilman ainuttakaan keskeytystä. Ja tottakai Ela oli nukkunut isoäidillä paremmin kuin kotona…

Pikku hiljaa arki normalisoituu ja pelkkä tietokin siitä helpottaa mun oloa. Suunnittelemme muutaman ystäväni kanssa mökkiviikonloppua alkukesälle ja sen odotus tuntuu paremmalta kuin koskaan, vaikka vuosittainen perinne se onkin ollut melkein puolitoista vuosikymmentä. Ystäviä arvostaa näinä aikoina erityisen paljon. Ystäviä, hyvää unta ja työrauhaa. Ja hei, näyttää siltä, että myös Stadikka aukeaa tänä kesänä, JES!!!

Kuvat otettiin tänään Haltialan kotieläintilalla, joka oli vähän hukkareissu kyllä. Siinä missä päivällä hikoilin pelkässä mekossa, illalla jo palelin. Ihmisiä oli munkin makuun liikaa ja kaikki eläimet olivat piilossa. Ela näki ensimmäistä kertaa lehmiä ja tuttuun tapaansa pelästyi ihan kauheasti. 😀 Kokeillaan siis uudestaan myöhemmin!

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Työ & Opiskelu

Ura 2.0

Piipahdin pari viikkoa sitten ihanan Iinan terassilla nappaamassa “muutaman” kirjan hänen muuttokuormastaan. (Iina oli nähnyt tämän postaukseni ja avautumiseni siitä, että haluaisin lukea mutta kun kotona ei oikein ollut mitään luettavaa.) Iina itsessään on yksi alan inspiroivimpia pioneereja ja siihen kirjakasaan lastasin vielä toisen huikean bloggaajan kirjan, nimittäin Hanne Valtarin Unelmaduunarin tilipäivä. Olen ollut niin inspiroitunut, enkä ole saanut silmiäni irti kirjasta tai puhelimen muistioista.

Kiireisessä, minuuttiaikataulutetussa korona-arjessa ei pitänyt olla tilaa uusille innovaatioille. Ajattelin, että tämä on nyt sellainen vaihe, jossa paras suoritus olkoon se, että lapsi on syötetty ja kuiva, firma jotenkuten pystyssä ja avioliitto kasassa. Olin jo varma, että uudet urakuviot saavat odottaa vasta elokuussa alkavan vanhempainvapaan jälkeistä aikaa.

Vaikka osa itsestään lannistuisikin, muu mieli voi tehdä tepposia. Olen huomannut haaveilevani muutoksista jo nyt. Siihen on tarvittu eristäytymisen lisäksi pari todella huonoa uutista mutta myös pari oman elämän esimerkkiä siitä, että kaikesta huolimatta elämä kantaa ja että musta on loppujen lopuksi mihin vain. Jos vain asennoidun siihen.

Mulla on toiveena ja tavoitteena kasvattaa blogia, antaa tälle omalle seitsemänvuotiaalle virtuaalilapselleni enemmän aikaa. Siirtyä jo parin kuukauden sisällä omalle sivustolleni ja tehdä enemmän omannäköisiä juttuja. Lily on ollut paras blogikoti tähän asti, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Siihen tarvitsisin teidän apua. Olen laatinut seuraajakyselyn, joka täytetään anonyyminä ja vain parissa minuutissa. Jokainen vastaus on tärkeä ja antaa sekä itselleni uusia ideoita että yhteistyökumppaneilleni arvokasta tietoa (eli siis epäsuorasti itselleni enemmän työmahdollisuuksia eli paremmat edellytykset “onnistua” omalla alustalla).

Aika moni bloggaaja odottaa, että jotakin suurta tapahtuu, ennen kuin hiiskuu mitään kellekään. Mun linja on ollut toisenlainen. Mä haluan kertoa ääneen että haluan kirjoittaa kirjan ilman mitään tietoa kustannussopimuksesta, mä haluan kertoa raskaushaaveista ennen positiivista testiä. Mä haluan uskoa, että universumi kuuntelee herkällä korvalla nimenomaan ääneen lausuttuja toiveita. Sitä paitsi, saan perseeni todennäköisemmin ylös (tai siis tässä tapauksessa ja työssä alas) kun olen jo uhannut tekeväni asioiden eteen jotain.

Tuntuu, että nyt on rakennettu hyvä pohja hyvälle työlle, mutta että kaikessa siirappisuudessaan: TÄSTÄ SE VASTA LÄHTEE. Laadukkaampi, säännöllisempi, autenttisempi mutta myös lukijalähtöisempi sisältö.

Meitsiä voi tukea lukemalla blogia, jättämällä kommenttia ja seuraamalla Instagramissa @saranda.dedolli.

Ja seuraajakyselyyn pääsee TÄÄLTÄ.

Kiitos kun olette, osa teistä on ollut jo koko matkan. Te toteutatte mun haveet. Siksi haluan toteuttaa myös joitakin teidän.

Ihanaa vappua, ja palataan viimeistään sunnuntaina toivepostauksella: paljon vauvavuonna upposi raha ja mihin kaikeen?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi