Kategoriat
Hyvinvointi Uutiset & Yhteiskunta

Miksi seksuaalinen häirintä hävettää?

Kävi pikku juttu siihen nähden, mitä moni ystävistäni on kokenut: olin juoksulenkillä, pysähdyin venyttelemään ja yhtäkkiä huomaan, että joku ohipyöräilevä miesoletettu idiootti läpsäisee takapuoleen.

Kuten sanoin, pikku juttu. Paitsi ettei oikeasti todellakaan ole. Ei kellään ole oikeutta koskettaa toista ilman lupaa, varsinkaan takapuoleen.

Ja arvatkaa mitä: mä tunsin välittömästi ihan jäätävää häpeää. Että siinä mä keskellä päivää altistin itseni jonkun sekopään koskettelulle. Hävetti niin paljon että vannoin etten kerro edes aviomiehelle, kun palaan kotiin.

Sulla ei ole mitään oikeutta tehdä noin, vitun pelle, huusin (tuohtuneena) perään. Hänhän ei tästä tykännyt vaan pyöräili uhkaavasti takaisin mun luokse ja kysyi, että mitä oikein kehtasin huutaa hänelle. Otin puhelimen esiin ja sanoin, että jos hän lähestyy metriäkään, soitan 112 samalla sekunnilla. Tiedän, että se olisi ollut hätäkeskuksen turhaa kuormittamista, sillä he neuvoisivat vaan kävelemään pois. Mutta halusin hänen  ajattelevan, että mulla on oikeus seistä siinä, ei hänellä.

Tuntuu, että #meetoo-hengessä olen “selvinnyt” tosi vähällä. Eli suomeksi kukaan ei ole rikkonut oikeuttani koskemattomuuteen tai rikkonut ylipäätään Suomen lakia. Minun aikaisemmat kokemukseni tai kokemuksen puutteet pitäisi olla normi ja tällainen “pikku juttu” tuntua juuri niin isolta asialta kuin miltä minustakin tuntui, koska se ei ole millään tavalla okei. Seksuaalinen häirintä on ahdistavaa ja se on rikos.

Kun juoksin takaisin kotiin (en onneksi ahdistelijaa pakoon, hän tajusi hätäkeskusjutun jälkeen pyöräillä pois), yritin miettiä, mistä häpeän tunne kumpuaa. Miksi minulla oli heti sellainen olo, etten halua kertoa kellekään? Analysoin asiaa jopa niin, että tunnenko häpeää siksi, koska ahdistuin, vaikka kyseessä olikin noin “pienestä asiasta”? Että jos vaikka kerronkin miehelleni, nauraako hän minut pihalle?

No ei tietenkään nauranut. Hänen reaktionsa vain vahvisti, ettei kukaan saisi kohdella ketään tuolla tavalla. Kun pääsin alkujärkytyksestä yli, keskustelimme yhdessä siitä, että entä jos meidän tyttärellemme kävisi joskus vastaava tai jotain pahempaa – olisiko hänenkin päällimmäinen tunne häpeä ja vaikuttaisiko se siihen, että uskaltaisiko hän kertoa asiasta meille? Tunnen vereni kiehuvan pelkästään siitä ajatuksesta, että lapseni häpeäisi jotakin sellaista asiaa, joka olisi ollut väärin häntä kohtaan.

Sellaisia ajatuksia tähän sunnuntai-iltaan. Ehkä pikku juttu mutta niin kauan kun väitämme näitä pikkujutuiksi, mikään ei muutu.

Ps: koko viikon postaukset:

6 minua syvästi määrittelevää faktaa

Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen – meidän hoitovapaajärjestelyt

Vauvan kanssa (pienessä) kaksiossa

Miksi seksuaalinen häirintä hävettää?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Työ & Opiskelu Uutiset & Yhteiskunta

Poliittisen urani ensimmäinen päivä

Kirjoitin viime lokakuussa ilmastoahdistukseen verrattavasta ihmisoikeusahdistuksesta. Vuosia olen painottanut yhteiskunnalliset ajatukseni ympäristöön mutta syksyllä muistin taas että maailma on monelta muultakin osin mätä.

Olen yleensä – myös nyt äitinä – tulevaisuuden suhteen rento enkä maalaa turhia piruja seinille. Lähestyn yleensä ongelmia ratkaisukeskeisesti ja toivekkaana. Mietin kuitenkin nykyään paljon painavammin sitä, millaisessa maailmassa lapseni tulee kasvamaan. Rasistisessa, konservatiivisessa, sotaisessa ja ympäristön kustannuksella rakennetussa patriarkiassa vai kaikkia ihmisryhmiä kunnioittavassa, rauhallisessa ja ekologisessa yhteiskunnassa, jossa kaikilla on tasa-arvoiset oikeudet sukupuoleen katsomatta?

Yhtä paljon mietin myös sitä, että kuinka paljon voin omalla toiminnallani vaikuttaa kumpaan vaakakuppiin yhteiskunta heilahtaa.

Tuhansien seuraajien bloggaajana uskon, että mulla on edes pientä valtaa vaikuttaa asioihin. Olenhan nytkin saanut jo lukemattomia kommentteja siitä, kuinka moni on vuokseni innostunut elämään vastuullisemmin, oppinut suhtautumaan itseensä lempeämmin tai alkanut haaveilemaan vauvasta nähtyään miten ihanaa äitiys voi olla. Toivoisin kuitenkin kirjoittavani enemmän yhteiskunnallisista asioista, sillä kuten sanoin, mietin niitä jatkuvasti ja yhä kasvavin määrin.

Mä myös viihdoin liityin puolueeseen! Ei ole varmaan vaikea arvata, että mihin. 😀 Sain juuri hyväksymiskirjeen postiin ja ajattelen tämän olevan poliittisen urani ensimmäinen päivä. (Vaikka olinhan mä todella aktiivinen “vaikuttaja” myös nuorena mm. nuorisovaltuustossa.) En tiedä miten paljon mulla tulee riittämään aika puoluetoimintaan: välillä mietin, että tuen vain jäsenmaksun verran ja toisinaan taas haaveilen eduskuntavaaliehdokkuudesta, haha… No, aika näyttää! (Äänestäisittekö?! :D) Puoluetoiminta on yksi konkreettisimpia tapoja vaikuttaa yhteiskuntaamme ja tuntuu, että olen täyttänyt taas “pienen osan velvollisuudestani” liittymällä jäseneksi.

Uskon, että voin vaikuttaa siihen maailmaan johon Ela kasvaa myös näyttämällä mallia Elalle, miten maailmaa voi tarkastella. Haluan myös hänen näkevän kaiken toivon kautta. Maailma ei ole paha (vaikka, kuten sanottu, monilta osin mätä) ja jokaisella on tärkeä rooli muodostaa tästä mahdollisimman mukava paikka kaikille ihmisille.

Lähiaikoina aion kirjoittaa siitä, millä tavoin aion opettaa Elan feministiksi ja mitä asioita on mielestäni todella tärkeää opettaa tyttärelleni maailmassa, jossa naiset eivät vieläkään ole samalla viivalla miesten kanssa.

Ps: Alla koko viikon postaukset:

Kolme vuotta vegaanina (muttei kuitenkaan)

Itseinhosta itsensä hyväksymiseen – vartalo synnytyksen jälkeen

Lievä aivotärähdys, vauva-Instagram ja muita alkuvuoden kuulumisia

Poliittisen urani ensimmäinen päivä

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Uutiset & Yhteiskunta

#Tekojentiistai & muita tapoja tehdä joulukuussa hyvää

Olen valtavan otettu siitä, millaisen vastaanoton sunnuntain postaus kaupallisten yhteistöiden keskeyttämiseksi joulun ajaksi sai. Ajattelin jatkaa hieman samalla aiheella tänään, nimittäin siitä, mitä hyvää joulukuussa voi tehdä (fyysisten) lahjojen ostamisen sijaan.

Oletteko kuulleet #Tekojentiistaista, jota vietetään tänään 3.12.? Se on osa kansainvälistä, alunperin Black Fridayn vastapainoksi perustetua #GivingTuesday -kampanjaa. Kampanjan tavoite on suunnata huomio hyvän tekemiseen – auttamiseen, antamiseen ja lahjoittamiseen – tekojen kautta. Käytännössä se voi olla juuri sitä, mitä itse koet tänään tärkeäksi ja mihin itselläsi on tänään voimavaroja.

Tänään tiistaina mä aion viedä vaatteita ja kirjoja, jotka normaalisti myisin kirpputorilla, Fidan myymälään. Illalla järjestän yhden arvonnan Instagramissa, josta mulle ei ole maksetu mitään ja teen vähintään yhden rahallisen lahjoituksen.

Mun #Tekojentiistai -lahjoitus suuntautuu tänään Afican Care ry:hyn. Se on monikulttuurinen naisjärjestö, joka on keskittynyt naisten ja lasten terveyden lisäämiseen kehitysmaissa ja Suomessa. Tällä hetkellä African Carella on käynnissä synnytysklinikkahanke Somalian Afgoissa. Somalia on arvioitu yhdeksi maailman vaarallisimmaksi maaksi olla äiti ja synnyttää, sillä yksi 18 naisesta kuolee raskauden aikana tai synnytyksen vuoksi. Se on äärimmäisen paljon, ottaen huomioon, että Suomessa kuolee synnytykseen yksi äiti kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden välein.

African Caren tukemalla ympärivuorokautisella klinikalla äidit saavat ilmaiseksi raskauden ajan seurannan, maksuttoman ja turvallisen synnytyksen sekä vauvalle suositusten mukaiset rokotteet ensimmäisen elinvuoden aikana. Elintärkeitä asioita, joita Suomessa pidetään jo itsestäänselvänä. African Care on kouluttanut myös kyläkätilöitä, jotka voivat toimia kätilöinä sellaisilla alueilla, joista ei ole mahdollista matkustaa klinikalle. Klinikalla myös tehdään jatkuvaa silpomisen vastaista työtä.

Lahjoituksen African Carelle voi tehdä tämän linkin kautta tai Mobile Payllä numeroon 27301.

Toki koko joulukuun ajan voi tehdä paljon hyvää toisille, ehkä joulun hengessä vielä enemmän kuin tavallisesti. Toisenlainen lahja on merkityksellinen saajalle ja erittäin hyödyllinen kehitysmaassa asuvalle ihmiselle. Pelastusarmeijan joulupata tarvitsee vapaaehtoisia. Joulupuun sivuilta voi tarkistaa läheisimmän keräyspisteen, johon voi viedä lahjan esimerkiksi vähävaraiselle lapselle. Helsinki Missio järjestää ensi viikon tiistaina hyväntekeväisyyskonsertin, jonne on ilmeisesti vielä jonkin verran lippuja myytävänä.

Koska joulu voi olla monille raskasta aikaa, nyt jos koskaan on todella tärkeää olla ystävällinen. Hymyillä, olla kärsivällinen, auttaa naapuria auraamaan lumi auton ympäriltä, auttaa sukulaista joulusiivouksessa, kutsua läheiset herkemmin samaan ruokapöytään. Pysähtyä kysymään, että mitä kuuluu, olla läsnä.

Ekologisempaa joulua voi viettää antamalla aineettomia lahjoja, viettämällä pyhät Suomessa ja valitsemalla kasvisruokaa joulupöytään.

Mukavaa joulukuuta kaikille. <3

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Uutiset & Yhteiskunta

Joulussa ei ole kyse tavaroista ja kuluttamisesta – koko joulukuu ilman kaupallisia yhteistöitä

Joulukuun ensimmäinen päivä. Mainosalalla joulukuu on kiireisintä aikaa ja yrittäjän paras tilaisuus kerätä rahaa alkuvuoden hiljaisempia kuukausia varten.

Päätin kuitenkin toisin: joulukuussa blogissani ei tule näkymään yhtäkään kaupallista yhteistyötä.

Miksi? Kaikki materia, materian valmistus ja materian kulkumatka aina tehtaasta lahjan saajalle kauniissa käärepaketissa ei ainoastaan pahenna maapallomme tilaa mutta myös vie huomion joulun todellisesta merkityksestä: läsnäolosta ja pysähtymisestä. En halua omalta osaltani kannustaa ketään siihen yhtään enempää.

Rehellisesti tempaus ei ole edes vaatinut minulta kuin myynnin keskeyttämisen ja toistaiseksi vain parista mielenkiintoisesta yhteistyöstä kieltäytymisen. Yhden kampanjan lykkäsimme vuoden alkuun. Totuus kun on kuitenkin edelleen ja valitettavasti se, että vastuullisiin valintoihin painottuva blogi ei paljon rahaa takoo. Kyllä ne isommat palkkakuitit kulkeutuvat toisenlaisille vaikuttajille.

Kaksinaismoralismia löytyy itselläni kuitenkin: aion silti ostaa aviomiehelleni lahjan, sen, jonka hän on toivonut pitkään ja ostaisi joka tapauksessa itse. Myös minä toivoin häneltä lahjaa: hajuveteni on loppunut ja toivoisin hänen valitsevan minulle sellaisen tuoksun, josta hän pitää eniten. Näin siinä on hyötyä ja ajatusta.

Se, mitä teen tai jätän tekemättä blogissa, ei ole välttämättä koko totuus oikeasta elämästäni. Jaan blogissa vain vegaanisia reseptejä, vaikka välillä syön äidin tekemiä maitopohjaisia lettuja. En mainostaisi pikamuotiliikkeitä mutta kun ainoa alustoppini repesi saumoistaan ja tarvitsin välittömästi uuden, ostin sellaisen läheisimmästä H&M:stä. Haluan silti tietoisesti jakaa omasta mielestäni parempia elämänarvoja, vaikken eläisikään aina täydellisesti niiden mukaisesti.

Osta siis sinäkin lahja läheisellesi, jos aidosti koet sen tuovan iloa ja hyötyä. Mutta älä tee sitä kapitalismin tai mainonnan uhrina. Muista, mistä joulussa on aidosti kyse. Ja että maapallomme ja sen luonnonvarojen sietokyky ei veny edes jouluna.

PS: Instagramissa tulee näkymään ainakin yksi arvonta, josta minulle ei ole maksettu mitään mutta jonka haluan järjestää seuraajien iloksi. Myös saatuja tuotteita saattaa näkyä. Esim. kuvissa näkyvät hanskat ovat Papun ja hiusdonitsi Mori Collectiven. Mitään maksettuja mainoksia ei kuitenkaan tule. 🙂

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Uutiset & Yhteiskunta

On ilmastoahdistusta ja on ihmisoikeusahdistusta

Ilmastoahdistus. Se on monille niin terminä kuin kokemuksena tuttu. Ilmastonmuutos huolettaa siihen pisteeseen saakka, jolloin se alkaa vaikuttaa omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Joku jopa masentuu.

Mulla on ollut viime aikoina samantyyppisiä tuntemuksia ja huolia, mutta ilmaston sijaan ihmisoikeuksista. Joka päivä lehdissä saa lukea aivan kammottavia asioita. Asunnottomia ihmisiä hyvinvointivaltiossa. Vankeustuomioita abortista. Pakkopalautuksia. Maailman vaikutusvaltaisinta valtiota johtaa täysidiootti.

Varsinaisen ahdistuksen laukaisi Turkin aloittama sota Syyriassa. Surettaa niin paljon kaikkien viattomien siviilien puolesta, ja koen tarvetta puolustautua, sillä aviomieheni on Turkista ja lapseni on puoliksi turkkilainen. Puolustautua kertomalla, että nykyinen Turkin hallinto on meidän kaikkien mielestä läpimätä. Tulee niin paha mieli, ettei Ela ehtinyt täyttämään kahdeksankaan kuukautta ennen kuin hänen toinen kotimaansa aloitti sodan. Olisi ehkä sittenkin pitänyt miettiä tarkemmin millaiseen maailmaan sitä synnyttää lapsensa.

Ihmisoikeusahdistus eroaa itselleni ilmastoahdistuksesta siten, että ilmastokeskustelussa olen vakuuttunut pienten arkivalintojen voimasta. Näen päivittäin kuinka ihmiset lajittelevat roskia, syövät kasvisruokaa ja pyöräilevät autoilun sijaan. Vastuullisuudesta puhutaan ja sen eteen ollaan valmiita tekemään uhrauksia. Voimaannun ajatuksesta, että voimme hidastaa ilmastonmuutosta ja tehdä edelleen paljon hyvää planeetamme puolesta.

Sen sijaan tuntuu, etten voi tehdä yhtään mitään asunnottomien tai abortista tuomittujen vuoksi, vielä vähemmän viattomien syyrialaisten ja kurdien. Kaikki maailman kauheudet tulevat minuuteissa tietoomme, mutta ellen ole valmis lähtemään sotatantereelle jakamaan ruoka-apua, olen hyödytön.

Joo, käyn säännöllisesti Amnesty Internationalin sivuilla allekirjoittamassa ihmisoikeusadresseja. Osallistun mahdollisuuksieni mukaan mielenosoituksiin ja boikotteihin. Aion lahjoittaa säännöllisemmin ja enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen, kun palaan töihin. Haaveilen siitä, että muutaman vuoden päästä, ennen kuin Ela aloittaa koulun, voisimme asua ulkomailla, vaikka Kosovossa tai Turkissa ja tehdä vapaaehtoistyötä.

Ennen kaikkea haluan omalla käyttäytymisellä kohdella kaikkia tasa-arvoisesti ja ennakkoluulottomasti ja valvoa parhaani mukaan, että niin tekee mahdollisimman moni muukin.

Silti, aivan helvetin hyödytön olo.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Uutiset & Yhteiskunta

Miksi vegaani lentää joogaretriitille Balille ja miksi vihreä kannustaa kokoomuslaista?

Huomenta vaalienjälkeiseen aamuun. Toissailtana Instagram-viestiboksini räjähti kun olin lauantai-iltana jakanut ehdolla olleen kokoomuslaisen ystäväni vaalinumeron. Monet hämmästelivät, että miksi avoimesti vihreitä kannustavana yhtäkkiä suosittelen toisen puolueen ehdokasta.

Viestit olivat asiallisia ja ymmärrän reaktiot hyvin. Kävimme monen kanssa hyvää keskustelua, ja mun päällimmäinen fiilis oli se, että seuraajani ovat valveutuneita ja ihailtavan rehellisiä, kun uskalsivat kritisoida suoraan.

Jäin kuitenkin miettimään myös sitä, että asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Mä en ainakaan ole mustavalkoinen, en somessa enkä muualla.

Blogi ja muut sosiaalisen median tilini eivät ole vain vaikuttajakanavia. Ne ovat ensisijaisesti minun kanaviani, jossa pyrin olemaan oma itseni. Syy, miksi kannustin avoimesti kokoomuslaista ystävääni oli se, että hän on hyvä tyyppi ja ollut teinipojasta asti politiikassa vastuullisesti mukana. Hän välittää aidosti ihmisistä ja aidosti ympäristöstä. Jakamani stoori vastaa reaalielämässä sitä, että olisin sanonut jollekin kasvotusten: “Mä äänestän vihreitä mutta jos sä haluat äänestää Kokoomusta, tiedän yhden ehdokkaan johon voi luottaa täysin ja joka jakaa paljon samoja arvoja mun kanssa.”

Tapaus sai mut pohtimaan sitä, kuinka paljon kritiikkiä vastuullisiin valintoihin pyrkivät vaikuttajat saavat. Yksi alkaa vegaaniksi, mutta varatessaan joogakurssin Balillle, hän saakin tuplamäärän paskaa niskaan. Ehkä joku ryhtyy vegaaniksi eläinten oikeuksien takia eikä ympäristön? Ehkä joku on päättänyt muuttaa ruokavaliotaan tänä vuonna mutta vähentää lentämistä ensi vuonna? Ehkä joku on vegaani vain terveyssyistä?

Mikään on harvoin jokotai. Etiikassa tai politiikassa.

Ymmärrän, että ison seuraajajoukon omaavilla henkilöillä voi olla vaikutus ihmisten valintoihin. Mutta se ei ole mun mielestä mikään vastuu, vaikka kovasti ilahdunkin, kun suositut bloggaajat jakavat kasvisruokareseptejä tai ryhtyvät ostoslakkoon. Jokaiselle on kuitenkin oikeus käyttää omia kanaviaan juuri kuten itse tykkää. Itse käytän Instagramia ensisijaisesti itseni ilmaisemiseen. Joskus ilmaisen turhautumistani rasismiin, joskus tukeni ystävieni unelmien toteutumiseen.

Mulle tämä aamu on ollut raskas, sillä vaalitulos ei ollut millään tavalla mieluinen. Vaan itse asiassa jopa pelottava. Mutta aiheesta lisää ehkä toiste…

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Uutiset & Yhteiskunta

Eri lähtökohdasta, saman arvoisia

DSC_0221.JPG

Kotimaani Kosovo juhlii sunnuntaina 11-vuotisitsenäistymistään. Unohdan usein millainen kivinen tie Kosovolla on ollut. Unohdan yhtä usein senkin, että munkin lähtökohdat ovat sellaisesta historiasta. Ja että meidän menneisyydessä olisi voinut tapahtua mitä tahansa, jotakin pientäkin, joka olisi voinut muuttaa perheemme kohtaloa niin, etten olisikaan tässä. Suomessa tai välttämättä elossakaan.

Jokainen on vastuussa omista teoistaan, mutta ei omista mahdollisuuksista. Ja se, mihin mahdollisuuksiin synnymme, merkitsee kaikki kaikessa.

Jokainen ihminen on saman arvoinen lähtökohdasta huolimatta. Oli se lähtökohta sitten syntymämaa, perhe, jossa kasvaa tai taloudellinen tilanne. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi ennakkoluulottomasti.

DSC_0238.JPG

Kosovolle: Hyvää itsenäistymispäivää jo etukäteen. Suomalaisille: pysähdy miettimään tänään, miten onnekas olet, kun asut täällä. On todellakin lottovoitto syntyä täällä, ehkä sellainen voitto, jonka voisi jakaa muiden kanssa.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Uutiset & Yhteiskunta

Olen feministi – miksi otin mieheni sukunimen?

DSC_0168.JPG

Mun on pitänyt kirjoittaa mieheni sukunimen ottamisesta jo pari kuukautta. Aihe on kuitenkin tulenarka enkä ole vieläkään 100% varma mitä asiasta ajattelen. Siksi päätin etten lykkää tätä yhtään pidemmälle. Tabuistakin saa kirjoittaa, mielipiteet saavat elää ja asiallinen vuoropuhelu on blogiini aina tervetullutta.

Me menimme naimisiin toukokuussa 2018, ja pohdin pitkään ennen sitä – koko vuoden kihljoissaolon ajan – otanko vihkimisen yhteydessä mieheni Ferhatin sukunimen. Ferhatin asenne sukunimiasiaan oli alusta asti ihan sama. Häntä ei kiinnostanut vaihtaa omaansa eikä hän suoraan sanottuna välittänyt otanko minä hänen. 😀 En tiedä kuinka moni teistä muistaa Instagram Storyn äänestyksen, jossa kysyin teidän mielipidettä että pidänkö vain Dedollin tai otanko Dedolli-Yasan. Jaoin teillekin Ferhatin vastauksen joka oli “Dedolli”. En siis kokenut minkäänlaista painostusta Ferhatin puolelta, sillä hänen mielestä nämä sukunimiasiat ovat vain muodollisuuksia eikä antanut niille mitään arvoa.

Itse näin kuitenkin jotain merkitystä tässä sukunimiasiassa. Siksi lopulta merkitsin vihkitodistukseemme uudeksi sukunimekseni Dedolli-Yasan. Ja vaikka kovasti haluaisin uskoa, että se oli joku sisäinen yhteenkuuluvuuden tarpeen ilmaiseminen, kyllähän mä tiedän, että tähän päätökseen vaikutti suurimmaksi osaksi meitä ympäröivä kulttuuri. Se, että olen tottunut, että perheessä on yleensä yksi sukunimi. Tai se, ettei haluaisi kiistellä myöhemmin lapsen sukunimestä kun voi vain valita se, mikä on jo yhteinen. (Tässä vaiheessa en tiennyt vielä ensi vuoden muuttuvasta sukunimilaista.)

Mies voi lain silmissä ottaa ihan yhtä lailla naisen sukunimen, ja silti lähes kaikki avioliiton yhteydessä sukunimeään muuttuvat ovat naisia. Ja tiedostimme sen tai ei, se johtuu rakenteellisista syistä. Eivät nämä päätökset synny missään tyhjiössä. Itse ajattelin että koska omalle miehelleni on yhdentekevää otanko hänen sukunimensä vai ei, päätös oli objektiivisesti ja kenestäkään riippumatta minun. Päätökseen ei ehkä vaikuttanut mieheni mielipide, mutta kyllä siihen vaikutti muut kulttuuriset tekijät.

En usko, että feministi jättää aina puolisonsa sukunimen ottamatta. Minunkin tyttönimeni on isäni suvun nimi. Yhtä lailla myös ei-feministi voi syystä tai toisesta pitää oman sukunimensä, joten en osaa hahmottaa aatteen ja sukunimiasian yhteyksiä toisiinsa. Silti tuntuu, että feministiminä on ottanut pienen kolhun uuden yhdistelmäsukunimeni yhteydessä.

DSC_0176.JPG

Mua vähän surettaa, että olen ylianalyisunut tätä asiaa näin paljon. Kun päätin yhdistelmäsukunimestä, päätös tuntui kaikin puolin oikealta. Jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt tätä ihan liikaakin. Tykkään Yasa-päätteestä koska se tarkoittaa turkiksi elämistä ja albanian kielessä yasa käytetään sellaisena “hurraa”-huutona. Tykkään myös siitä, miltä Dedolli-Yasa kuulostaa, ja etenkin koska mulla ei ole toista nimeä, nimeni ei tunnu pitkältä. Sometyössä käytän kuitenkin vain Dedolli-nimeä tunnistettavuuden takia. Saranda Dedolli on siis edelleen “taitelijanimeni”.

Voi olla, että jos asia jää jotenkin kovastikin häiritsemään, otan Yasa-liitteen sukunimestäni pois. Käytännössä sillä ei ole juurikaan merkitystä, sillä kuten kerroin, julkisesti käytän edelleen vain Dedollia. Ja mistä sen tietää, ehkä vuosien saatossa Dedolli-Yasa alkaa tuntumaan niin omalta, että nämä pohdinnat ovatkin tulevaisuudessa mulle kaukaisia ja vieraita.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Uutiset & Yhteiskunta Yhteistyö

Anna lahjaksi turvallinen synnytys tai mahdollisuus koulutukseen

Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision

wvf23.jpg

Olen tällä viikolla vinkannut teille vastuullisista joululahjoista. Fyysinen lahja tulee toki aina silloin tällöin oikeasti tarpeeseen, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että mikään lahja ei tunnu paremmmalta saada kuin aineeton sellainen.

Läheiseni ja ystäväni ovat ilahduttaneet lahjoittamalla mm. vuohen vähävaraiselle perheelle ja hankkimalla koulutarvikkeita köyhille lapsille. Toissavuonna aviomieheni Ferhat yllätti minut syntymäpäivänäni World Visionin kummilapsella. 6-vuotias Ruth on ollut meidän kummilapsi siitä asti, ja olemme kirjoitelleet toisillemme World Vision avulla lukuisia kirjeitä. Voisin kertoa kummina olemisesta lisää jossain toisessa postauksessa, jos aihe teitä kiinnostaa.

Aineeton lahja ei ainoastaan kuormita ympäristöä vähemmän, mutta sillä saa myös rahoilleen niin paljon suuremman vastineen. Se 42e maksava vuohi, joka lahjoitettiin vähävaraiselle perheelle menisi helposti yhteen puseroon kaverille, jota hän pukisi aina silloin tällöin. Saman hintainen vuohi ravitsee maidollaan pieniä lapsia päivittän. Sen lisäksi vuohen hyöty monikertaistuu kun maitoa voi myydä eteenpäin ja lisätuloilla voi kustantaa esimerkiksi lasten koulunkäyntiä, johon perheellä ei muuten olisi varaa.

wvf20.jpg

wvf10.jpg

Esikoista odottavana erityisen lähellä sydäntäni on Wold Visionin äitiyspakkaukset (johon postauksen kuvatkin liittyvät). Äitiyspakkaukseen kuuluu synnytyksessä välttämättömät steriilit välineet, kantoliina, moskiittoverkko sekä vauvalle vaatteita. Kyse on on kuitenkin paljon suuremmasta hyödystä kuin itse fyysisestä pakkauksesta: se kannustaa odottavia äitejä käymään raskausaikana neuvolassa ja synnyttämään kodin sijasta turvallisella terveysaemalla. Kun ostat äitiyspakkauksen, vähennät siis samalla lapsi- ja äitiyskuolleisuutta.

Pakkauksen laajempi tavoite on myös vakuuttaa kenialaiset terveysviranomaiset ottamaan äitiyspakkauksen ja siihen liittyvät terveyspalvelut osaksi kansallista ohjelmaa. World Vision on edistynyt asiassa jo sen verran, että osaan maata on jo lisätty paikallishallinnon ensi vuoden budjettiin varoja äitiyspakkausten jakamiseksi terveysasemilla. Yhdellä äitiyspakkauksella voit siis vaikuttaa myös kokonaisiin yhteiskunnallisiin muutoksin. Todella suuri merkitys kohtalaisen pienellä summalla (35e).

wvf12.jpg

World Visionin aineettomat lahjat sopivat lähes jokaisen kukkarolle. 7 eurolla voit lahjoittaa lapsille ruokaa tai 15 eurolla lähettää vammainen lapsi kouluun (jälkimmäinen muuten mainio lahjaidea esimerkiksi päiväkodin tai koulun henkilökunnalle). Vähän isommilla summilla voi rakentaa perheelle oman puutarhan ruokavalion monipuolistamiseksi tai kouluttaa kokonaisen ammatin nuorelle.

Suomen World Vision on voittoa tavoittelematon ja poliittiseasti riippumaton yhdistys, joka parantaa lasten elinoloja ja oikeuksia Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Yhdistyksen avun piirissä on yli 800 000 ihmistä. Ketään avun tarvitsijaa ei syrjitä esimerkiksi uskonnon, etnisen taustan tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Kaikki kuvat: Timo Pyykkö

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Uutiset & Yhteiskunta

Epäsuositut mielipiteeni (mm. lapsilisistä ja nykyajan teineistä)

DSC_9214.JPG

Moikka! Ajattelin osallistua tänään ensimmäisen kerran jo pitkään pyörineeseen Epäsuositut mielipiteet -haasteeseen. Kun julkisesti kirjoittaa tuhansille ihmisille, on aina vähän varpaillaan näiden asioiden kanssa. Tulkitseeko joku minut tai sanojani väärin, suuttuuko joku eri mieltä oleva silmittömästi? Loukkaanko jotakin vahingossa? Entä jos mielipiteeni muuttuvat vuosien varrella tai ehkä kenties jo komenttivuoropuhelun aikana – onko se noloa ja käytetäänkö sitä mua vastaan?

No, riskeistä huolimatta annetaan palaa vaan! Mielipiteet voivat todellakin muuttua (myös bloggaajilla…). Muistetaan myös että pelkät mielipiteet eivät ole koskaan faktoja.

Epäsuositut mielipiteeni

Saa erota “liian helposti”. En ymmärrä, miksi monet saarnaavat sitä, että ihmiset eroavat nykyään liian helposti tai liian kevein perustein. Eroon on aina syy, eikä toisen kanssa tarvitse olla vain siksi koska ennen vanhaa oltiin pidempään yhdessä tai erottiin harvemmin. Se, että meillä on nykyään enemmän valinnanvaraa ja joustoa elämässä koskettaa luonnollisesti myös ihmissuhteita. Miksi toisen kanssa täytyy olla väkisin jos ei tunnu siltä?

On itsekästä olla seuraamatta uutisia. Ymmärrän, että jotkut ahdistuvat uutisista. Mutta mun mielestä länsimaalaisina etuoikeutettuina ihmisinä meillä on velvollisuus tietää mitä muualla maailmalla tapahtuu. Ja ihan täällä Suomessakin! Ärsyttää kun ihmsiset argumentoivat jonkun asian puolesta ottamatta asioista selvää, vain huhupuheen tai joidenkin satunnaisten otsikoiden perusteella. Ärsyttää vähän myös sellaiset ihmiset jotka ovat kiinnostuneita vain omasta elämästä.

Tiedän, että media usein myös vääristää asioita ja korostaa tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaisia tapahtumia, kriisejä ja sotia pois lööpeistä. Mutta medialukutaito ei ainakaan parane uutisiin ja mediaan perehtymättä.

DSC_9162.JPG

Huutaminen ei ole koskaan OK. Ei puolisolle, eikä lapsille. Mulla ei ole vielä lapsia eli en puhu omasta kokemuksesta enkä tuomitse vanhempia, jotka joskus suuttuvat lapsilleen ja huutavat. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että kaikkia tunteita, myös suuttumista, voi ilmaista ääntä korottamatta. En oikeasti ole huutanut koko meidän parisuhteen aikana kertaakaan mun miehelle ja ollaan joka tapauksessa aina pystytty ratkaisemaan asiat ja riidat. Eli ollaan riidelty, mutta ei huudettu. Tiedän, että tässä on myös temperamenttisia eroja, mutta sitten kun meidän lapsi syntyy, mulle on oikeasti tosi tärkeää, ettei hänelle huudeta. Ei vanhempien eikä kenenkään muunkaan toimesta. Omasta mielestäni huutaminen ei ole koskaan OK.

Raskaana saa syödä tai juoda juuri sitä mitä haluaa. Mua ärsyttää ihmiset, jotka puuttuvat toisen raskausajan syömiseen. Suomessa on lista suosituksia, mitä juomia ja ruokia kannattaa välttää, ja on jokaisen oma asia kuinka niitä noudattaa. Vältettävien ruoka-aineiden listalla on sellaisiakin ruokia jotka voivat aiheuttaa sikiölle vaaraa yhtä todennäköisesti kuin se, että joudut kolariin tai tukehdut johonkin “sallittuun” ruokaan.

Niin paljon kuin olenkin kiintynyt omaan sikiööni, rationaalisesti ajattelen, että sillä ei ole vielä mitään oikeuksia eikä lain silmissä raskauden tule rajoittaa naista millään tavalla. Ehkä tämä menee samaan kategorian sen kanssa mitä ajattelen abortista: se on OK eikä millään tavalla ihmiselämän riistämistä. Uskon, että suurin osa äideistä haluaa pysyä kaukana ns. sikiölle mahdollisesti vaaraa aiheuttavista ruoka-aineista ja esimerkiksi alkoholista ja tupakasta, ihan siksi koska monelle etenkin raskautta toivoneelle sikiö on jo tässä vaiheessa niin älyttömän tärkeä ja rakas ja sitä haluaa suojella kaikin keinoin. Ja juuri siitä syystä symppaankin heitä, jotka siitä huolimatta jatkavat esimerkiksi alkoholin käyttöä – usein silloin taustalla on riippuvuus eikä mikään tahallinen tarkoitus vahingoittaa sikiötä. Ollaanhan armollisia (muita) odottavia äitejä kohtaan?

DSC_9241.JPG

Lapsilisä ei kuulu kaikille. Jos vielä lapsiaiheisilla voidaan jatkaa, ajattelen, että kaikki eivät tarvitse lapsilisiä. Tai sanotaan mieluummin näin päin: oikeasti hyvätuloiset perheet, jossa lapsella on molemmat vanhemmat elättämässä, eikä heillä ole millään tavalla tiukkaa rahasta, tuskin tarvitsevat sitä 94e/kk. Tiedän monia, jotka pistävät sen suoraan lapsen korkoa kasvattavalle säästötilille johon lapsi pääsee käsiksi täytettyään 18 – n. 20 000e ihmiselle, joka on todennäköisesti saanut jo koko ikänsä kaiken tarvitsemaansa ja ylikin. Versus vaikka pienituloiset yksinhuoltajat, jotka joutuvat oikeasti käyttämään saman summan (yksinhuoltajakorotuksella, mutta sekin on pieni) vaippoihin ja ruokaan eikä se läheskään aina riitä. Voisiko lapsilisääkin maksaa suhteessa tuloihin? (Muut näkemykset ovat tervetulleita, olisi mielenkiintoista jutella aiheesta lisää.)

Teinit ovat fiksuja. Mun kokemus tämänhetkisistä teineistä: he ovat fiksuja ja esimerkiksi yllättävän ympäristötietoisia tyyppejä. Mitä olen keskustellut omien nuorempieni serkkujeni kanssa (ja kyttäillyt demi.fi:tä, haha), teinit puoltavat sukupuolineutraalisuutta, monikulttuurisuutta ja kasvisruokaa. Mua ei yhtään pelota jättää tulevaisuus heidän käsiinsä!

DSC_9250.JPG

Oletteko samaa vai eri mieltä? Onko teillä omia epäsuosittuja mielipiteitä?

Kuvat: Hanna Kärppä / Sunday Blondie (editointi minä)

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN