Kategoriat
Hyvinvointi Perhe & Ihmissuhteet Työ & Opiskelu

You did good

Olisi helppoa keskittyä kuluneen vuoden kompastuskiveihin. Murheisiin, identiteettikriiseihin, koronaan.

Sen sijaan sanon jotakin, mitä myös tarkoitan todella: Saranda, you did good.

Perustit yrityksen, perustit podcastin. (Tosin disclaimerina podcast-asiaan: Ani on ollut sen tuottaja ja kantava voima.) Muutit Aurinkolahden Kahvikortteliin, se oli haaveesi. Kannustit puolisoasi omien haaveiden kanssa ja teitte suunnitelman myös hänelle.

Kannoit lapsen sisälläsi ja synnytit sen tähän maailmaan samalla kun kasvatit toista pientä lasta. Kaikki ovat hengissä ja onnellisen oloisia.

Vuoden suurin saavutukseni on kuitenkin ollut se, että olen elänyt sydän edellä. Olen kuunnellut intuitioani herkemmin kuin koskaan ennen ja se on johtanut ihaniin asioihin.

Olisin toki voinut hankkiutua eroon raskauskiloista, olla parempi yhtiökumppani (ehkä toisen podcast-tuotantokauden tuotan itse?), tarkempi rahan kanssa ja enemmän läsnä lasten kanssa. Toisaalta: kuka kahden pienen lapsen äiti koskaan kokee olevansa riittävästi läsnä? (No öö, toivottavasti jokainen. Tulee paha mieli kun edes normalisoin asiaa tällisella kysymyksellä: SÄ RIITÄT eikä sun kuulu kokea riittämättömyyttä mutta jos kuitenkin koet, se on normaalia.)

Ja sitten toisaalta: onpahan tavoitteita ensi vuodelle. Syödä terveellisemmin, olla parempi yhtiökumppani, säästää ja käsitellä niitä riittämättömyyden tunteita.

Loppuvuoden sen sijaan otan rennosti ja pidän lomaa mm. blogista. Somessa keskityn Instagramiin ja podcastiin. Oikeassa elämässä perheeseen. Jos historia toistaa itseään, ensi vuodesta tulee vauhdikas ja siihen tarvitaan täydet ja pitkään kestävät akut.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Työ & Opiskelu Yhteistyö

Elän jo unelmaani ja siksi en osaa säästää

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Ikuisena romanttikona myönnän jotakin vasten tahtoani: raha helpottaa elämää. Ja tiettyyn tulorajaan asti se tekee ihmisen jopa onnelliseksi. (71 tonniako vuodessa se oli?)

Viime kesänä keskustelimme ystävieni kanssa säästömotivaatioista. Yksi säästää koska haluaa heittäytyä vielä vapaaksi taitelijaksi ja toinen unelmoi varhaisesta eläkkeestä. Kolmas haluaa nähdä enemmän maailmaa.

Mä olen surkea säästämään. Osaan säästää vain silloin kun mulla on aidosti sydämestä lähtevä unelma, jota varten tarvitaan rahaa. Säästin ensimmäisen kerran elämässäni vasta häitä varten, kolme vuotta sitten.

En osaa säästää ”pahan päivän varalle”. Olen ikuinen romantikko ja vähän naivi, sillä vielä niin pahaa päivää ei ole tullut, josta en olisi taloudellisesti selvinnyt.

Ja totuus on se, että luottotietoisena ja hädän keskellä vaihtoehtoja löytyy aina: voin hakea lainaa ja vertailla sopivinta sellaista Sortterissa – aina kulutusluotosta remonttilainaan.

Viime kesäinen keskustelu ystävieni kanssa sai mut ymmärtämään, etten osaa säästää, koska elän jo unelmaani. Saan tehdä työkseni juuri sitä mitä haluan. Päiväni ovat aidosti antoisat enkä unelmoi varhaisesta eläkkeestä. En ole nähnyt liikaa maailmaa mutta omasta mielestäni kuitenkin tarpeeksi eikä matkakassankaan kerryttäminen innosta.

Tällä hetkellä sen sijaan innostavat yhteiset vapaa-arkipäivät lasten kanssa, asunto, jossa on sauna ja yhteiset ravintolaillalliset ystävien seurassa. Juuri nyt ne on kaikki mulle mahdollisia (paitsi ravintolat lol koska #pandemia, ja vähän myös #vauva) joten en yksinkertaisesti osaa säästää muuhun.

Sitten sisäinen kyynikkoni (sellainenkin löytyy syvällä sisälläni sen romantikon alla) kysyy: ”Entä jos aina ei tule olemaan näin? Menetät kaikki asiakkaasi, sairastut tai huomaatkin haluavasi tehdä työksesi jotain ihan muuta, jota varten täytyykin olla säästöjä? Mitä sitten teet?”

Romanttiko vastaa: ”Se on sen ajan murhe. Sitten hakeudun taas sosiaalialan töihin ja kutsun kaverit kotiin syömään.”

Ja hän lisää: ”Mitä turhaan pilaamaan hyvää elämää entä josin takia.”

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com