Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Yhdestä kotikielestä tuli kolme – miten kolmikielisyys toimii lapsiperheessä?

Lempisatuni, Kaunotar ja hirviö albaniaksi

Yleisin kysymys, jonka olen Elan syntymän jälkeen saanut kuulla on se, että mitä kieliä puhumme Ferhatin kanssa Elalle.

Me puhumme Ferhatin kanssa keskenämme suomea. Mun äidinkieli on albania, Ferhatin turkki. Ja puhumme molemmat Elalle omaa äidinkieltämme.

Ennen Elan syntymää meillä oli yksi kotikieli (suomi), nyt niitä on kolme (suomi, albania ja turkki). Minä en puhu turkkia eikä Ferhat albaniaa, eli meillä kummallakin on oma ”salakieli” Elan kanssa.

Toisaalta, olen nyt jo kolmessa kuukaudessa oppinut paljon turkkia ja samoin Ferhat albaniaa, kun kuulemme sitä nykyään kotona jatkuvasti Elalle puhuttaessa. Se, miten Ela oppii puhumaan näitä kieliä, on vielä tulevaisuuden mysteeri.

Ferhatilla ja minulla on kummallakin monikulttuuriset suvut ja olemme saaneet sivusta seurata kuinka monet serkumme ja serkkujemme lapset ovat oppineet kolme kieltä. Ja kuinka jotkut taas ei. Aika usein siihen on vaikuttanut lapsen yksilöllinen, kognitiivinen kehitys ja se, kuinka sinnikkäästi niitä kieliä kotona puhutaan.

En siis tiedä, kuinka nyt vasta kolmekuinen Ela oppii puhumaan albaniaa tai turkkia. Sen näkee sitten. Suomen kielestä tuskin tulee mitään ongelmaa, sillä hän kuulee sitä kun puhumme Ferhatin kanssa keskenämme ja oppii sen viimeistään päiväkodissa. Opin itsekin suomen vasta ala-asteella, enkä koe, että se olisi ollut pidemmän päälle mikään ongelma.

Miten muut monikieliset perheet, miten teillä on toimittu?

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

18 vastausta aiheeseen “Yhdestä kotikielestä tuli kolme – miten kolmikielisyys toimii lapsiperheessä?”

Kiva lukea teitä nuoria, itse olen jo yli kuusikymppinen. Olemme molemmat suomalaisia ja lapsia meillä 2.
Tässä lyhyt versioni lasten nelikielisyydestä.
Monenmoista neuvoa saimme siihen aikaan ,noin 40 vuotta sitten sukulaisilta ( joilla ei mitään kokemusta ulkomailla asumisista),että ei olisi hyväksi lapsille sotkea montia kieliä.
Me puhuttu koko ajan heille suomea .
Ensimmäisen lapsemme syntyi ollessamme Belgiassa, siellä hän aloitti ranskankielisen tarhan,muutimme Espanjaan hänen ollessaan 6 vuotias.
Siellä saimme toisen lapsemme. Jatkoivat ranskan kielisessä tarhassa/ koulussa.
Elikkä heillä oli kotona suomenkieli,koulussa ranskan- ja kaveriporukassa espanjankieli käytössään. Espanjasta muutimme Sveitsiin ja koulukielenä tietenkin jatkui ranska.
Muutaman vuoden kuluttua takaisin Espanjaan,jossa suorittivat espanjan ja ranskan Suomen yo:ta vastaavat tutkinnot kohtalaisin arvosanoin.
Ja ovat pärjänneet hyvin nykyisessä työelämässään,mahdollisuuksinaan hyödyntää oppimiaan kieliä.
Joten kannatan monikielisyyteen jo lasten ollessa pieniä.

Ja tietenkin englannin kieli tuli automaattisesti noiden lisäksi,jota nyt kumminkin suurimmaksi osaksi työssään käyttävät.
( unohtui lisätä tarinaani 😊)

Kyllä monikielisyys on rikkaus!
Meillä tytöt kuulevat suomea, portugalia ja englantia. Minä puhun suomea, mies portugalia ja keskenämme miehen kanssa puhutaan enkkua. Vanhemmalla 4v tytöllä menee kielet vähän sekaisin mut kyllä se siitä selkeytyy ajan kanssa 😊

Hieno järjestely ja Elalle suuri rikkaus päästä oppimaan kolmea kieltä heti alusta asti! 🙂 Varmasti mielenkiintoista seurata, miten eri kielet kehittyvät suhteessa toisiinsa ja miten niiden käyttö käytännössä toimii. Hauskaa myös, että teillä kummallakin on ikään kuin omat ”salakielet” Elan kanssa puhuessa 😀

Hei!
Meidän kolme kieltä ovat suomi, italia ja englanti. Minä puhun lapsille suomea, mies italiaa ja miehen kanssa puhumme englantia. Asumme Suomessa ja siten suomi on lasten vahvin kieli, italia on vähän heikompi mutta vahvistuu aina nopeasti siellä oltaessa. Koulussa on järjestetty italian opetusta, joka toteutuu kun koulualueella on 6 saman kieliryhmän lasta.

Englantia lapset eivät ole varsinaisesti oppineet puhumaan kotona, mutta selvästi ymmärtävät paljon ja koulussa sitten kielen oppiminen on ollut tosi nopeaa. Lisäksi vanhin alkoi lukea koulussa nyt ranskaa ja italia selvästi helpottaa sen oppimista.

Eli meillä kolmen kielen kanssa on sujunut oikein hyvin. Bonuksena sitten itsekin opin italian siinä sivussa kun lapset kasvoivat.

Ei vitsi miten siistiä. 🙂 Tällainen järjestely olisi meillekin unelma! Tosi kiva kuulla, että ootte saanut sen sujumaan. 🙂

Vastaa

Mun kieleni on suomi, miehen ibibio ja yhteinen on englanti. Meidän typy on nyt 2,5 vuotias ja puhuu englantia ja suomea. Suomea selkeästi parhaiten, se on kuitenkin myös päiväkodin kieli. Kotona puhuttu englanti on tarttunut muutamien sanojen verran. Ibibio ei nouse puheessa esiin ollenkaan ja tässä huomaa että mieheni on pitkälti itse jättänyt puhumatta sen, en tiedä miksi mutta on aina kokenut sen jotenkin vaikeaksi. Toivoisin että hän tässä vielä petraa, vaikkakin on varmasti vaikea puhua kieltä kun ei saa vastauksia kun taas muilla kielillä saa. Koitan vahvistaa näitä kahta kieltä, mitä itse osaan lukemalla ja laulamalla molemmilla kielillä. Puheen tuottaminen alkoi meillä myöhään, mutta se on kuulemma tosi yleistä kun perhe on monikielinen. Saimme ohjeeksi että molemmat puhuisivat omaa kieltään lapselle, se on ilmeisesti sitten lapselle selkeää.

Kiitos kun jaoit teidän kokemukset. 🙂 Munkin käsityksen mukaan monikieliset lapset oppivat puhumaan vähän myöhemmin. Toivottavasti teillä muovautuu ajan kanssa teidän perheelle parhaiten sopiva kielikombinaatio! 🙂

Vastaa

Mun äidinkieleni on taataari ja mieheni suomi. Mielestäni on itsestään selvää puhua lapselle omaa äidinkieltä. Hienoa että tekin teette niin <3
Puhun meiheni kanssa ja täissä suomea ja olenkin aikuisiällä vähän surrut kun äidinkieleni sanavarasto on rapistunut. Onkin ihanaa nyt kuinka kielei taas palautuu runsaaksi vauvalle höpöttelyn myötä ja myös omaa (tataarinkielistä) perhettä tulee vauvan myötä nähtyä tosi paljon enemmän. Monikielisyys- ja kulttuurisuus ovat rikkaus eivätkä eri kulttuurit sulje toisiaan pois. Lapsellanne voi siis olla niin suomalainen, albaanialainen kuin turkkilainen identiteetti 🙂

Ihana kommentti, kiitos. 🙂 Tosi hyvä pointti siitä, että lapselle voi rakentuu monikielinen identiteetti.

Ja samaistun täysin tuohon että oma sanavarasto taas rikastuu vauvan myötä. Mulla on ollut monta tilannetta kun oon höpötellyt Elalle ja jonkun sanan kohdalla mennyt sormi suuhun. Siinä missä esim. sisarusten kanssa korvaisin sanan automaattisesti suomeksi, Elan kanssa keskityn miettimään mikä se on albaniaksi ja jos vastaus ei vieläkään löydy, katson google translaterista. 😀

Vastaa

Tää on niin mielenkiintoinen aihe! Ja oon miettinyt samaa sitten omalla kohdalla joskus tulevaisuudessa, kun meillä tosiaan vielä yhteinen kieli on englanti, mutta äidinkielet sitten suomi ja norja. Toisaalta tavoiteltavaa toki olisi, että yhteiseksi kieleksi joskus vaihtuisi se norja (jäisi ainakin englanti pois sekoittamasta pakkaa) kunhan pääsen yli mun arkuudesta puhua sitä vaikka osaamista kyllä löytyy haha. Monikielisyys on kyllä niin iso lahja, että harmittaa periaatteessa että itse on vain ”yksikielinen” :—D

Kolmas kieli ei haittaa yhtään! Jos asutte Norjassa niin se jopa saattaa osaltaan suojata suomen asemaa kun norja ei niin vahvasti dominoi jokaista elämänaluetta.

Meillä kotikielinä on suomi (minä ja lapset), norja (mies ja lapset + ympäröivä yhteiskunta/päiväkoti) ja englanti (minä ja mies). Lapset puhuvat sujuvaa suomea, norja tulee vähän perässä ja englantia myös ymmärtävät jonkin verran. Asumme Norjassa. Jos taas suomi olisi perheen kotimaa yrittäisimme varmasti vaihtaa myös vanhempien kotikielen norjaksi että sitä kuulisi tarpeeksi. Suomen käyttäminen perheen aikuisten kesken ei kyllä meillä valitettavasti tule ikinä onnistumaan vaikka mies muuten tukee mielellään myös suomenkielen kehitystä.

Monikielisyys on ihanaa! Se ei tule itsestään mutta kun vähän panostaa (piirretyt ei-valtakielellä, iltasadut joka ilta molemmilla kielillä tai vähintään sillä vähemmistökielellä) ja pyrkii olemaan oikeasti läsnä, juttelemaan ja selittämään niin sieltä se kieli tulee ja se tuntuu kaiken työn arvoiselta.

hei kiitos tästä näkökulmasta! En ollutkaan osannut ajatella sitä tuolta kannalta, koska lapsia ei tosiaan vielä ole edes ajatuksen tasolla. Asutaan tosiaan Norjassa ja tullaan varmaan täällä pysymään näillä näkymin ja heh sama juttu meillä että suomen kielestä ei kyllä varmasti tule olemaan meille yhteistä kieltä :—–D Englannin aikaisesta oppimisesta tosin ei varmasti ole haittaa, vaan hyötyä tulevaisuudessa. Itse opin englannin pienenä lapsena ja siitä on kyllä ollut etua. Ja ehdottomasti kyllä tulevaisuudessa monikielisyys tulee olemaan prioriteettina :–)

mielenkiintoinen aihe! Monen kielen osaamisesta on lapselle on älyttömäasti hyötyä nyt ja tulevaisuudessa. Toisella kielellä pystyy ymmärtämään saman asian eri tavalla/paremmin mitä taas toisella kielellä. Lapselle lukeminen kannattaa aloittaa samantien. 👍😊 Jään mielelläni seuraamaan blogia 😍

Tervetuloa seuraamaan! 🙂 Ja hyvä kun sanoit, hävettää myöntää, mutta ei olla luettu vielä Elalle… aloitan saman tien tänään! Hyvä kun muistutit. 🙂

Vastaa

Meillä on kotona lasten kanssa kaksi kieltä (suomi ja ruotsi). Joonas puhuu lapsille suomea ja minä ruotsia, keskenään puhumme Joonaksen kanssa suomea. Lapset ovat suomenkielisessä perhepäivähoidossa.

On ilahduttavaa huomata, kuinka nopeasti lapset oppivat ymmärtämään täysin sujuvasti molempia kieliä. Meidän nuorempi puhuu vasta yksittäisiä sanoja, mutta vanhempi osaa jo kumpaakin kieltä. Suomi on hänellä selvästi vahvempi kieli, minkä ymmärtää hyvin sillä ympäristönsä on paljon suuremmin suomenkielinen. Hän vaihtaa helposti suomeen, jos jostain kuulee sitä. Hän puhuu minullekin käytännössä ruotsia vain, jos isänsä ei ole läsnä.

Kaksi- ja monikielisyyshän on (tutkitusti) liki yksinomaan positiivinen asia. Tärkeintä käsittääkseni on vain johdonmukaisuus, eli puhuu lapselle sitä omaa kieltään aina. Itse olen kasvanut teidän tapaan kaksikielisessä ympäristössä. Ehkä tästä syystä en ole itse koskaan arkaillut ruotsin puhumista lapsille, vaikka seurassa olisi ihmisiä, jotka eivät ruotsia ymmärrä. Joku saattaa kokea sen epäkohteliaaksi, mutta eipä kukaan suoraan ole mitään sanonut 🙂

Tuo lukeminen on kyllä tärkeää ja kannattaa siihen ryhtyä! On hauska huomata kun lapset alkavat käyttää satujen ilmaisuja ja sanontoja. Kirjastojen tarjonta kannattaa myös tsekata, jos sieltä löytyy oman kielisiä kirjoja niin valikoima kasvaa. Lorut ja lastenlaulut on myös kivoja tapoja kehittää kielen ymmärrystä ja osaamista jo hyvin pienestä lähtien. Muista kuitenkin olla ottamatta näistä stressiä, sillä pääasia on että ilo ja yhdessä asioiden tekemisen nautinto säilyy eikä muutu suorittamiseksi!

Itseäni mietityttää ja osin jo kauhistuttaakin kouluvalinta. Meillä kun on päätettävä kummasta kielestä tulee lasten koulukieli. Itse olisin ruotsin kannalla, sillä ruotsiksi lukemaan ja kirjoittamaan opettaminen itse tuntuu valtaisalta vastuulta, eikä tunnu oikealta, että lapsi oppisi tämän kunnolla vasta viidennellä tai seitsemännellä luokalla. No nähtäväksi jää, mihin ratkaisuun päädytään. Onneksi (ja helpotukseksi) koulussa kuitenkin opetetaan varmuudella molempia kieliä. Toivottavasti teidän kohdalla koulujärjestelmästä löytyy joustoa ja Ela saa äidinkielenopetusta molemmilla kotikielillään aikanaan, eikä teidän tarvitse alkaa ”arvottamaan” kotikieliänne 🙂

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. 🙂 Tosi mielenkiintoista lukea, miten nämä asiat toimivat muissa perheissä. Saan myös vahvistusta meidän kielijärjestelyyn kun kuulen, että se on toiminut muillakin. 🙂

Hyvä vinkki tuo kirjasto! Meidän suvussa on pyörinyt samat albanian kielen kirjat lapsesta toiseen, niitä riittää siis, mutta olisi hyvä katsoa myös muuta tarjontaa. 🙂 Lähdemme myös elokuussa Kosovoon ja Turkkiin, josta on tarkoitus hankkia muutama opus lisää.

Toivottavasti löydätte juuri sellaisen koulun, joka sopii teidän perheelle parhaiten! Ihanaa kesää teille. 🙂

Vastaa

Kommentoi