… says more of Susie than Sally.
Kaikilla on kokemusta ns. selän takana puhumisesta. Joko itse on puhunut toisesta pahaa, ollut seurassa, jossa on puhuttu tai sitten on ollut itse selän takana puhumisen kohteena.
Myönnän, että nuorempana minullakin oli tapana silloin tällöin puhua muista pahaa. Vuosia myöhemmin olen pohtinut, mistä se johtui, ja olen tullut siihen päätökseen, että siihen oli kaksi vahvaa syytä. Yksi oli kateus. Kun oli kateellinen toiselle, halusi välttämättä keksiä jotakin negatiivista siitä henkilöstä jotta a) itselleen tuli parempi mieli b) tämä henkilö ei vaikuttaisi niin täydelliseltä muiden silmissä.
Toinen syy oli yhteyden luominen. Joskus teininä tuntui, että tiettyjen ihmisten kanssa ”bondaili” paremmin kun löysi yhteisiä huonoja puolia muissa. Se synnytti keskustelua ja näin ollen kaverisuhteita syntyi. Näin jälkeenpäin mietittynä se on todella naurettavaa. Kyllähän nyt ystävyyssuhteita haluaa mieluummin luoda muilla yhteisillä tekijöillä, oikeasti merkittävillä puheenaiheilla ja kauniilla sanoilla.
Rumasti sanottuna paskanpuhuminen kertoo itse puhujasta enemmän kuin henkilöstä, josta puhutaan. Kaikkien kanssa ei voi millään tulla toimeen eikä omasta mielestään ärsyttäviä ihmisiä tarvitse aina sietää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että siitä henkilöstä on samantien mentävä juoruamaan heti toiselle. Myös sellainen on surullista, jos jokin käyttäytyy omasta mielestään ärsyttävästi ja sen sijaan, että sille sanotaan itse henkilölle sivistyneesti suoraan, asiaa mennään paisuttelemaan ympäri kyliä kun sen voisi korjata saman tien sen henkilön kanssa.
Selän takana puhuminen luo negatiivista ilmapiiriä. Henkilökohtaisesti minun on myös todella vaikeaa luottaa ihmisiin, joiden kuulen juoruavan liikaa muista. Sen sijaan ihailen ja kiinnyn sellaisiin tyypeihin, jotka keksivät kaikista jotakin hyvää sanottavaa eivätkä yritä kohottaa omaa arvoa alentamalla muiden.
Pictures: MIKKO WIVOLIN
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI