Olen miettinyt viime aikoina paljon vapaa-aikaa ja sen vastapainoksi kiirettä ja suorituskeskeisyyttä. Sosiaalisessa mediassa ihmiset ylistävät omaa onneaan kun he ovat reissussa tai kotona viettämässä kiireetöntä aamua. Harvemmin hehkutetaan hyvää oloa silloin kun on juossut aamusta iltaan palavereissa tai kalenteri on seuraavalle kolmelle viikolle ahtaalle buukattu. Aikakausilehdet täyttyvät artikkeleista, jossa neuvotaan miten saada lisää vapaa-aikaa päivään, ei miten menettää sitä.
Samaan aikaan tiedostamme tai ainakin ajattelemme, että panostamalla, tekemällä ja antamalla enemmän, voimme saavuttaa asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi. Ylennys töissä pitkän uurastuksen jälkeen, uuden kämpän remontointi, uusi ennätys maratonissa… Monet pelkäävät myös paikoilleen jumittumista, ja haalivat kiirettä mielellään myös vapaa-ajalle.
En usko että onnen salaisuus on runsaassa vapaa-ajassa ja vielä vähemmän uskon, että onnen vastakohta on kiire. Itse tiedän, että satunnaisia kausia lukuun ottamatta voin parhaiten kun minulla on useampi rauta tulessa ja päivä täynnä aktiiviteetteja. Myös vapaa-ajan laadulla on niin paljon enemmän merkitystä kuin sen määrällä.
Minulla on lähipiirissä paljon kiireisiä ihmisiä, jotka tekevät aamusta iltaan työtä jota rakastavat ja nauttivat siitä täysillä. Samoin monet ruuhkavuotta elävät tuttuni – vaikka kodin ja lasten kanssa olisikin kädet täynnä, he vaikuttavat onnellisimmilta kuin koskaan ennen.
Mitä mieltä te olette, voiko kiireinen ihminen olla onnellinen?
Kuvat: Mariya Sadovnychenko / Purple puff
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
14 vastausta aiheeseen “Voiko kiireinen ihminen olla onnellinen?”
Sanoisin. että kiireinen ihminen voi olla onnellinen, jos itse on valinnut sen kiireisyyden. Kun kyse on sisäisestä tarpeesta tai halusta syntyneestä täydestä kalenterista, ja kyseessä on valinta eikä pakko. Itse en voi sietää ulkoapäin tulevaa pakkoa tai kiirettä, vaikka toisaalta pidän siitä, että on paljon tekemistä ja projekteja – mutta tosiaan vain silloin, kun olen niin itse valinnut.
Luulen, että aika moni kiirettömyyttä haikaileva ihminen on nimenomaan ulkoatulevien paineiden alla, jolloin se kiire on tuntuu hallitsemattomalta taakalta. Kaikesta huolimatta on todella vaikeaa olla välittämättä ulkoa tulevista viesteistä ja vaatimuksista tai olla alistumatta niiden armoille, vaikka kuinka tietäisi, että itseään ei pidä mitata ulkoisen mittapuun mukaan.
Hei tosi hyvin sanottu! En oo miettinytkään asiaa ennen tuolta kantilta ja nyt tuntuu tosi hölmöltä. Koska nyt mietin et tietenkin se on noin.
Hyvä kun avasit mun silmät 😀 Yritän pitää tään asian mielessä seuraavan kerran kun pohdiskelen asiaa ja omaa tekemistä/kiireisyyttä.
Onnihan on meissä sisällä, olimmepa sitten juoksemassa kokouksiin, taikka sohvalla jalat pöydällä 😀 Joten, ollaan reilusti onnellisia kaikkialla ♡
IHANASTI sanottu! Haluan ton lauseen printtinä jonnekin missä näen sen aina 😀 Iloista päivää sinne. <3
Mäkin oon sitä mieltä että kiireinenkin ihminen voi olla onnellinen! Ite nautin suuresti siitä, että teen asioita ja juoksen pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Sillon tunnen että elän ja että musta on hyötyä.. en tiiä ymmärtääkö kukaan mitä tarkotan, hahaa 😀 Mulla kun on ollut aikoja kun en oo saanut tehdä mitään, piti vaan makoilla sairaalassa päivät pitkät, niin nyt otan kaiken ilon irti kiireestä 🙂 Mutta stressiltä pitää yrittää välttyä, se kun sattuu välillä puskemaan päälle.
Ihanaa viikkoa sulle! <3 🙂
(Tää on jotain telepatiaa, JUST kommentoin sulle ja sit huomasin et mulle oli tullut uusi kommentti!)
Mä tiiän täsmälleen mitä tarkoitat! 🙂 Mulla ei tietenkään oo tuollaista vertailukohdetta eikä koskaan oo juurikaan ollut aikoja kun ei oo saanut tehdä mitään, mutta tajuun ton että kun on menossa, on elossa. 🙂 Ja kiirettä ei tosiaan saa sekottaa stressiin eikä siitä kannata tehdäkään stressaavaa.
Ihanaa viikkoa sinne takas.<3
Niin ja sitä tulin siis alunperin kommentoimaan et ihana lookki 😀
Kiitos ihana! 🙂 <3
Mä oon onnellisin silloin kun on vähän kiirettä (on olo et on jotenkin hyödyllinen ihminen) mut liika kiire tekee tosi onnettomaksi. Tahtoisin että mulla ois aina mahdollisuus mennä keskipäivän kahvikävelylle ulos ja että jos joku ystävä haluaa nähdä ex tempore, pystyisin järkkään sille aikaa seuraavan 48 tunnin aikana. Mua ainakin itseäni ahdistaa aikuisuudessa just se, et spontaanit jutut ja stressitön hengaus jää liian usein kiireen jalkoihin 🙁
Tosi hyvä pointti, ja ihanat noi kiirettömyyden ”kriteerit”. Muakin sattuu sydämeen jos joskus pitää järjestää näkeminen viikkojen päähän koska on muka liian kiireinen – oikeesti kyse on pitkälle vaan asioiden priorisoimisesta. Vitsi, nyt aloinkin ikävöimään kouluaikoja kun pystyi sopimaan samalle päivälle iltapäivähengailut toisten kotona tai suunnittelemaan tulevan viikonlopun menoja vasta torstaina… 😀
Voi! 🙂 Riippuu tietenkin taas kerran ihmisestä; joku tykkää kiireestä joku vähän löysemmistä aikatauluista. Itseäni ei pieni kiire haittaa jos teen jotain omasta mielestäni kivaa, mutta jos juoksee pää kolmantena jalkana tekemässä epämiellyttäviä asioita niin se ei ole kiva. 😀
Jep, näin varmaankin! 🙂 Monille toimii ns. kultainen keskitie. Ja juuri ne asioiden sisältö, sillä on merkitystä!
Voi olla onnellinen 🙂 kiva postaus, en oo edes tullut ajatelleeksi asiaa tolta kantilta 🙂 musta tuntuu, että nykyään mulla on aina kiire, mutta olen samalla kyllä onnellisempi kuin koskaan. Ehkä siinä on juuri se salaisuus 😉 toki se vaatii sitä, että tekee asioita, mistä tykkää <3
Ihana kuulla, mahtavaa. <3 Tää asia on pyörinyt mielessä viime aikoina kun lepo ja ”hidas elämä” on jotenkin tullut ”muotiin”. 🙂