Kategoriat
Hyvinvointi

Vauva tuli, prokrastinaatio lähti

Onko muidenkin äitien mielessä käynyt, että mitä ihmettä mä tein kaikella sillä ylimääräisellä vapaa-ajalla ennen lapsia?

Muistan elävästi sen vuosia takaisen ärsytykseni kun joku väitti, että lapsettomilla on kaikki aika maailmassa. Meinasin puristaa skumppalasini rikki kun yksi tuttuni möläytti juhlissa ”tottakai sä ehdit panostaa siihen blogiin, sulla kun kato ei oo lapsia”.

En kunnolla edes muista miten päiväni kuluivat ennen Elan syntymää mutta en koe tai ainakaan muista, että olisin ollut silloin yhtään sen aikaansaavampi kuin nyt. Kiitos vanhempainvapaan ja hyvin nukkuvan vauvan, mutta myös yhden ikävän piirteen katoamisen: enää en lykkää asioita. Vauva syntyi, prokrastinaatio* lähti.

(* = asioiden lykkäämistä, vitkuttelua. Sitä mitä jokainen meistä aivan varmasti tekee. Paitsi minä nykyään, ihanaa. No okei joskus minäkin.)

Jos seurassa on toinen aikuinen, joka voi vahtia lastani, käyn saman tien vessassa. Jos ruoka tuodaan pöytään ja Ela viihtyy itsekseen, syön sen odottamatta muiden tilauksia. Jos Ela on päiväunilla, viikaan samantien pyykit (vaikka inhoan pyykkien viikkaamista) ja vastaan jokaiseen kommenttiin. Koskaan ei tiedä, milloin tilaisuus koittaa uudestaan.

Eikä ilmiö liity vain ikävien asioiden hoitamiseen. Vuosia bucket listillä olleet kahvilat ja rannat yliviivataan heti kun Ela on hoidossa – tai otetaan hänet mukaan. Kahdenkeskinen laatuaika alkaa heti kun Ela nukahtaa, ei ”oota selaan Facebookia ensin” jälkeen. ”Pitäiskö mun pestä hiukset tänään vai huomenna” – eheei, nainen, sä peset ne just silloin kun sulla on mahdollisuus siihen.

Kun aikaa on vähemmän, sitä onkin enemmän.

Silti on tosi paljon asioita, jotka en vauvan syntymän jälkeen ja työnteon rinnalla ole ehtinyt tekemään. En harrasta säännöllistä hikiliikuntaa. Teen vähemmän ruokaa itse. Juon viiniä vähemmän. (Okei viimeinen oli valhe.) Prokrastinaatio lähti ja priorisointi tuli tilalle. (Vielä siis vaihdan sen viinin liikuntaan.)

Kuvat: Hanna Kärppä

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

11 vastausta aiheeseen “Vauva tuli, prokrastinaatio lähti”

Meidän lapsi ei nukkunut hyvin. Joten miehen kanssa sovimme, että lapsen nukkuessa oli kiellettyä tehdä kotitöitä. Silloin oli kotona olevan vanhemman lepohetki.
Minulla on vauva-ajasta muutenkin aivan päinvastainen muistikuva (lapsi on kohta 7v,joten voin myös muistaa väärin :)) Ei saanut oikein mitään järjellistä tehtyä, ja keskittymiskyky riitti lähinnä lehtien lueskeluun. En osannut upota mihinkään, kun ei tiennyt että saako sitä tehdä vartin vai tunnin.
Vähän myöhemmin sit saikin taas asioita aikaiseksi, kun jatkoin opintoja, kun lapsi oli 9kk.

Aivan valtavan hyvä sääntö toi että kun lapsi lepää, vanhempikin lepää. Ennen kaikkea pitää olla resursseja siitä lapsesta huolehtimiseen ja sehän tulee levolle. 🙂 Onneksi teilläkään ei ilmeisesti ikuisesti jatkunut huonot unet jos 9kk lähtien elämään pystyi mahduttamaan muutakin. 🙂

Vastaa

Tää on niin totta! Siinä missä ennen vauvaa olisin surffaillut netissä tai tehnyt muuta turhaa, nyt säntään saman tien ripustamaan pyykkejä tai kokkaamaan, kun vauva nukahtaa. Velvollisuudet ja kotityöt priorisoi heti listan kärkeen, kun tietää, miten paljon enemmän aikaa ja vaivaa niihin menee, jos joutuu hoitamaan hommia samalla vauvaa sylissä hytkytellen. Näin tuoreena äitinä mulla on välillä jo kympiltä astiat tiskikoneessa, päivän ruoka valmiina, pyykit kuivumassa ja oma tukka pestynä – suoritus, johon en olisi ennen lasta päässyt millään 😀

Mahtavaa jos muutkin mammat samaistuu. 😀 Mä jo jännitin ennen tämän julkaisua että ei kai kukaan äiti vaan kuvittele että jotenkin brassailisin aikaansaavutuksillani… 😀 Mutta näin se oikeesti on! Ja just tuo että monet aamutorkuttajat ovat olosuhteiden pakottamana muuttuneet aamuvirkuiksi. 😀 Koska pakko!

Vastaa

Muistan kun joskus opiskeluaikana maisterivaiheessa mun proffa kiitteli opinnoissa edistymistä ja sivulauseessa totesi, että lapsen saaneet opiskelijat saa aina eniten aikaan ja hyvillä arvosanoilla. Hän oli huomannut vuosien varrella, että lapsen saaneilla kaikki tehtävät ja tentit tulee oikeasti tehtyä, kun jokaisen vuorokauden sisällä opintoihin käytettävä aika ikkuna on rajallinen.

Hei tää on varmasti totta! Silloin kun itekin opiskelin sosionomiksi, olin ihan häkeltynyt siitä, miten moni perheellinen luokkakaverini oli oikeasti skarppi ja teki kaikki hommat ajallaan. He olivat ihan parhaita ryhmätyöskentelykavereita. 😀

Vastaa

Jotenkin tosi ihana postaus ja kiva kuulla, että asia on juurikin näin. Haaveilen nyt omista lapsista ja pelkään sitä, että vauva-aika syö kaiken energiani, luovuuteni ja doer- eli tekijämeiningin.

Oot muutenkin lämpimän ja ihanan oloinen ihminen ja vanhempi, jonka postauksia ja instajuttuja on kiva seurailla. Lämpimiä syyspäiviä sulle, Elalle ja miehellesi. 🙂

Millies// oma blogi:
https://www.lily.fi/blogit/randomilla/tag/sinkkumiehet-ja-surumielisen-nakoiset-naiset-paperi-t/

Ensinnäkin, kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi. <3 Ihana kuulla että seuraat meitä. 🙂

Toiseksi, ihan turha pelko. Koska loppujen lopuksi sitä ei koskaan tiedä millainen vauva syntyy, jos onkin koliikkia tai reflusia tai tosi vähän nukkuvaa, ehkä sitä ei saakaan aikaseksi. 😀 Tai sitten päinvastoin, tuntuu että vauvankin kanssa on kaikki maailmassa. Eli turha sitä on etukäteen stressata! 🙂

Ihania syyspäiviä myös sinne!

Vastaa

Kommentoi