Mä vähän lannistan teidän viikonloppua puhumalla niinkin tylsästä aiheesta kuin koulu… Pahoittelut!
Tajuan nyt vasta jälkeenpäin kuinka paljon minulla olikaan kesällä vapaa-aikaa. Säännölliselle laiskottelulle oli oikeasti tilaa, aikatauluja ei tarvinnut loputtomasti vääntää kaveripiirin kesken saadakseen ne sopimaan ja illalla oli energiaa tehdä sitä sun tätä. Nyt on alkanut taas ihanan kamala / kamalan ihana yhdeksän kuukautta pitkä koulusta-töihin-töistä-urheilemaan-sieltä-kotiin-kirjoittamaan -jakso, joka jännittää taas hieman (= paljon).
Tavoitteenani olisi tiivistää tämän hetkiset opinnot niin, että meikäläiselle lätkättäisiin tutkinto käteen ensi kevään aikana eikä suunnitelmien mukaan vasta joulukuussa 2016. Monet kysyy, että mikä kiire minulla on. Mä ajattelen, että kun opintoja voi kerran kiriä niin miksei – enhän mä missään opiskele vain itse opiskelijastatuksen vuoksi. Opiskelen sosinomiksi, koska haluan oppia sen alan vaadittavia asioita, ja kun olen siihen tarpeeksi kouluttautunut, haluan siirtyä työelämään tekemään itse sosionomin töitä. Tällöin säästyy myös nostettavien opintotukien määrä, eli jos tahdon palata takaisin koulunpenkille opiskelemaan jotain muuta, se on silloin taloudellisesti kannattavampaa.
Ei ole siis varmuutta, tulenko tekemään loppuelämäni töitä sosionomin ammattinimikkeenä vaiko kenties jotain iiiihan muuta. Koskaan ei ole liian myöhäistä palata opiskelemaan, mutta ikinä ei ole liian nuori valmistuakaan opinnoista.
Toimin paremmin pienen paineen ja nopeammin lähestyvien dedisten alla, joten hieman hektisempi lukujärjestys passaa oikein hyvin. Olen muutenkin tottunut kiireisempään elämäntyyliin aina siitä asti kun täytin 17 ja tajusin että pursuava kalenteri onkin yksi hyvinvointini kulmakivistä.
Intoa siis ainakin piisaa, vaikka syksyn kuviot ovatkin vielä aika pitkälle auki. Muutama innostava tekijä ainakin on:
– eräs mielenkiintoinen hanke yhdessä Planin kanssa (josta kerron varmasti myöhemmin lisää)
– se, että opinnäytetyöni (ja minä) on saanut vihdoin kaipaamansa potkun persuksiin
– kaikki sossukaverini!!!
Itse opiskelijaelämässäni on muuten paljon skarpattavaa – en esimerkiksi käyttänyt viime vuonna opiskelijahaalereitani KERTAAKAAN!? Onneksi tähän vääryteen tulee muutos, sillä hommattiin liput meikän ensimmäisiin approihini koskaan!
Lähiaikoina on muuten tulossa postaus siitä, kuinka liikkumisen voi mahduttaa muuten kiireiseen elämään. Olkaa linjoilla. 🙂
EN: School has started! (And my english translations get shorter and shorter… I’ll promise to try more in the future!)
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN