Mä olen tänä kesänä urheillut luultavasti enemmän kuin koko vuonna. Tai sitä edellisenä. Monille kesä on liikunnan kannalta rennompaa aikaa ja sekin on täysin okei. Mutta jostain syystä mä oon ollut nämä viimeiset pari kuukautta tosi motivoitunut liikkumaan. Jos ilma on ollut lämmin ja houkutellut biitsille, olen miettinyt että se urheilu on vain tunti pois mun päiivästä, jonka jälkeen voin oikeasti nauttia säästä vapaalla omatunnolla. Tai sitten vaihtoehtoisesti olen pitänyt sormet ristissä, että treenit pidettäisiin ulkona, ja jos sekään ei ole innostanut, olen vähintään tehnyt uintiharjoituksia ulkona.
Minun kaltaiselleni, sisimmissäni mukavuudenhaluiselle ihmiselle, tämä kaikki on ollut aika uutta. Olen kuitenkin alkanut tykkäämään tästä puolesta itsestäni ja siitä, että motivaatio treenaamiseen on ollut pysyvää eikä hyppinyt ääripäästä toiseen. Funtsin vähän aikaa sitten sitä, että mitkä syyt ovat vaikuttaneet tähän ja olen tullut muutamaan johtopäätökseen:
- Olen pitänyt treenikalenteria, johon olen kirjannut etukäteen, minä päivinä ja mihin kellonaikoihin menen salille, lenkille ja uimaan. Sitten kun se on tehty, on ollut todella palkitsevaa ns. laittaa raksi ruutuun. Aina ei voi tietenkään olettaa, että kaikkea suunniteltua ehtisi tekemään, sillä aikataulut usein elävät päivien mukana. Viikossa on kuitenkin ollut ehkä yksi kerta, jolloin olen joutunut ”feidaamaan” liikunnan
- Liikunta, josta tykkää, on varmasti kaiken perusta. Minulla kesti 22 vuotta löytää hyvä kombinaatio lajeja, joita rakastan. Voin luvata, että jokaiselle on jokin miellyttävä laji tai tapa harrastaa liikuntaa. Se täytyy vain etsiä – sohvan ulkopuolelta
- Liikunta on sijoitus. Niin ajan kuin rahankin puolesta. CrossFit-jäsenyydet kustantavat tunnetusti tavallisia kuntosaleja enemmän, mutta se maksaa itsensä minulle takaisin niinkin arvokkaalla asialla kuin hyvinvoinnilla
- Itsensä tsemppaaminen, armollisuus ja se, ettei vertaa itseään muihin. Kehitys voi olla hidasta – se voi liikkua eteenpäin, taaksepäin tai joskus jämähtää pitkiksi ajoiksi paikoilleen. Ja aina on ihmisiä, jotka suoriutuvat paremmin kuin sinä. On tärkeää osata olla itselleen lempeä ja kiittää jokaisesta toistosta ja yrityksestä – päästämättä kuitenkaan itseään ihan liian helpolla
- Kehityksen seuraaminen. Kirjoita tuloksiasi ylös joko paperille tai netissä löytivillä ohjelmilla/sovelluksilla. Meillä on käytössä WodConnect, joka on todella hyvä! Minusta on älytömän kivaa huomata pienetkin kehitykset matkan varrella. Jos niitä ei kirjaa ylös, on vaikeaa seurata onko edistynyt ja tekeekö asiat oikein
- Seurassa treenaaminen. Uinti ja juoksu sujuvat minulta ihan hyvin ellei paremman yksinkin, mutta CrossFit:issä tarvitsen ryhmän paineen ja kaverin tsemppiä. Toiselta voi saada korvaamattomia vinkkejä, ja itsekin voi oppia toista opettamalla. Sitä paitsi, yhdessä tekeminen on vain yksinkertaisesti hauskempaa
- Tavoittet kantavat eteenpäin. Tällä hetkellä yksi tavoitteistani on juosta ensi keväänä puolimaraton alle 2h 30min
Tuleeko teille muita motivaatioon vaikuttavia tekijöitä mieleen?
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
4 vastausta aiheeseen “Treenimotivaatioon vaikuttavat tekijät”
Motivaatioon vaikuttaa just tuo oman lajin löytyminen. Olen nyt kesän ajan harrastanut crossfitia ja huomannut, että aika paljon on valmis järjestelemään omia aikatauluja, että pääsee treeneihin, ja jos jonkin ihan oikean syyn takia ei pääse, todella harmittaa. Toivon, että tämä innostus kestää, eikä liikunnan tarvitsisi koskaan olla enää jotain, joka täytyy hoitaa alta pois, että pääsee tekemään niitä kivoja juttuja. En minä elämässä muitakaan asioita tee pakosta – ajatella, jos pakottaisin itseni vaikka lukemaan kirjaa joka päivä tunnin, vaikka ei kiinnostaisi yhtään. Ei onnistu, mutta lukemiselle löytyy aikaa, kun se kiinnostaa. Samoin liikunnalle. 🙂 Aiemmin salin skippaamiseen riitti se, että piti käydä kaupassa.
Ei vitsi miten ihana kuulla että oot löytänyt selkeesti oman jutun jonka eteen oot valmis näkemään vaivaa! Hyvä vertaus tohon kirjan lukemiseen, pakkopullalla ei pitkälle kehity tai saa hirveästi iloa elämään. 🙂
Tilastollinen todennäköisyys yhden hengen ihmiskokeessani on toistaiseksi erittäin vahvasti sen puolella, että huono päivä muuttuu (edes vähän) paremmaksi treeneissä. Tätä mietin aina kun tekisi mieli jättää välistä. 🙂 Allekirjoitan kyllä myös ison osan noista mainitsemistasi!
Toi on niin totta! Voit siis lisätä otantaasi (onks se se sana haha) ainakin vielä yhden ihmisen. 🙂