Listasin huvikseni treenamiseni kulmakivet. Kyseessä ei ole mikään vinkkipostaus, sillä mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kyseessä on myös tämänhetkisen elämäntilanteeni ja ajattelutapani valinnat, siispä monien asioiden summa. Tämänhetkiset periaatteet eivät välttämättä päde enää puolen vuoden kuluttua.
- Fiiliksen ja suunnitelmallisuuden kombinaatio. Uskon, että liikunnan pitää olla kivaa ja omaa fiilistä on kuunneltava sen suhteen, huvittaako tänään liikkua vai ei. Samalla tavalla uskon myös ennakointiin ja suunnitelmallisuuteen ja siihen, että niistä on apua niinä päivinä, kun on ollut useampi laiska päivä takana. Omassa tapauksessani se menee yleensä niin että suunnittelen viimeistään sunnuntaina seuraavan viikon treenit ja pidän niistä n. 70% kiinni (eli joko treenaankin vähemmän tai enemmän)
- Kaiken voi oppia. Kaikenikäiset ja -tasoiset liikkujat voivat lopulta oppia ihmeellisiä asioita. Sellainen turha ”en mä osaa, en mä pysty” -ajattelutapa on kuluttavaa eikä siitä ole missään osa-alueessa hyötyä. Yritän vaikeimpienkin tavoitteiden ja liikkeiden kohdalla ajatella, että en välttämättä osaa tätä asiaa nyt, mutta kovalla harjoittelulla voin oppia sen vielä
- Kaikki ei ole niin justiinsa. En ole orja noudattamaan jokaista liikunnan ”yleisohjetta”. Välillä on tuntunut ihan hyvältä mennä salille vaikka olen nukkunut edellisenä yönä neljä tuntia enkä todellakaan juo palautusjuoman aina puolen tunnin sisällä treenistä. En tietenkään ajattele että on aina hyvä harrastaa liikuntaa vaikkei nukkuiskaan hyvin tai että proteiinin saantia tulisi laiminlyödä treenin jälkeen. Turha tarkkuus kuitenkin lisää stressiä ja voi pahimmillaan kääntyä treenitavoitteita vastaan
Onko teillä tiettyjä periaatteita mitä noudatatte liikunnan suhteen?
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI
5 vastausta aiheeseen “Treenifilosofiani”
Ihania kulmakiviä! Mun oma liikkumiseni on tosi kausittaista; joskus selkeän tavoitteellista ja säännöllistä, joskus tosi fiilispohjaista, joskus laiskaa, joskus aktiivista. Olen nykyään oppinut luottamaan siihen, että vaikka välillä olisi liikunnan suhteen laiskempia kausia, niin treeni-into palaa jonkun ajan päästä kuin itsestään. Kun liikunnasta on kerran ehtinyt tehdä itselleen elämäntavan, joka tuo hyvää fiilistä ja hyvinvointia, niin ei siitä enää koskaan voi täysin luopua 🙂
Ai vitsi, kuulostaa aika ihanteelliselta! Pitäisi itekin luottaa enemmän tohon fiilikseen eikä kantaa stressiä hiljaisimpina kausina. Yritän palata tähän kommenttiin ja sun sanoihin kun oma ”liikumattomuus” ahdistaa. Kiitos sulle! 🙂
<3
Olen kyllä samaa mieltä. Vaikka itse treenaan valmentajan ”valvovan” silmän alla. Okei no ei hän pysty valvomaan, koska asumme eri paikkakunnilla, mutta jokatapauksessa treenaan tavoitteellisesti jonkun toisen tekemien ohjelmien, ja määrien mukaan, muistan kuitenkin aina kuunnella kehoani, ja pitää keveämpiä viikkoja, jos rauta ei enää nouse. Toki osaan myös tunnistaa oikean väsymyksen, ja ”laiskuusväsymyksen”. Joskus salille kannattaa mennä vaikka ei niin paljon huvittaisi, koska sen jälkeinen olo on mitä mainioin 😉 Ja tuo suunnitelmallisuus on kaiken a&o, todellakin allekirjoitan sen kohdan! Kivoja, ja energisiä treenejä sulle <3
Kuulostaa aika täydelliseltä. 🙂 Ammattilainen on ihan korvaamaton, mutta samoin ne omat tuntemukset – niitä ei voi kukaan tuntea sun puolesta. Kivoja treenejä sinne myös! <3