Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Toinen ja viimeinen raskaus?

Lapsiluku. Monilla on jonkinlainen ajatus siitä, kuinka monta lasta haluaisi vai haluaisi ollenkaan. Jotkut ovat niin onnekkaita, että pääsevät toteuttamaan sen. Me kuulumme heihin, jos tämä raskaus menee hyvin ja saamme syliimme toisen vauvan.

Kaksi lasta on aina ollut unelmamme. Henkisen jaksamisen, ajankäytön ja ainakin nykyisen taloudellisen tilanteemme puolesta. Teoriassa mielipiteeni ei ole muuttunut, mutta nyt raskaana en pysty millään sisäistämään, että tämä olisi viimeinen kerta kun saisin kokea tämän kaiken. Raskauden, ihmeellisen synnytyksen ja vauvauoden sen kaikessa hulluudessaan.

Tottakai tiedostan, että olen kaksinkertainen lottovoittaja, kun saan kokea tämän kaiken jo toisen kerran. Vielä onnekkaampi olen siksi, että raskaudet ovat menneet hyvin (kop kop kop) ja edellinen synnytys ja vauvavuosi olivat helppoja. En tiedä tulevasta, mutta yksi positiivinen synnytyskokemus ja helppo vauvavuosi vaikuttavat tämänhetkiseen olotilaan niin, että suhtaudun sekä tulevaan synnytykseen että vauvavuoteen myönteiseisesti, ja se auttaa nykyisessä jaksamisessa tosi paljon.

Niin ihanaa kuin tämä kaikki onkin, näen itseni silti kahden lapsen äitinä. Haluan asua pienimmissä neliöissä, rakentaa uraa ja olla silti läsnäoleva vanhempi. En väitä, etteikö työn ja lasten kasvatus sujuisi hienossa tasapainossa myös isomman lapsikatraan kanssa, mutta itseni tuntien tarvitsen molemmista osa-alueista nauttimiseen paljon aikaa.

Silti nyt raskaushormoneissa pelkkä ajatuskin viimeisestä raskaudesta itkettää. Mikä on tosi hölmöä, koska a) raskaushormoneihin ei voi luottaa, b) mieli saa aina muuttua myöhemmin, en ole menossa sterilisaatioon! c) mistä sinä ikinä tietää että onnistaisiko kolmannen kerran edes koskaan.

Takana on kaksi tosi erilaista päivää. Lauantaina olimme iltapäivästä lähtien kahdestaan Elan kanssa loppupäivän ja meillä oli niin kiva tyttöjen ilta. Olin jossain seitsemmännessä taivaaassa, kylvettiin yhdessä, luettiin kaikki Elan kirjat varmaan kahteen kertaan läpi ja kikatettiin tuntikausia ihan kaikelle. Olin sitä mieltä, että lapset ovat parasta maailmassa ja haluaisin tällaisia ainakin viisi! Sitten tänään olen ollut tosi saamaton, olemme olleet Ferhatin kanssa molemmat kotona ja silti on tuntunut että aika loppuu kesken yhdenkin lapsen kanssa. 😀 Ihmeellistä tää vanhemmuus…

Onko muiden lapsilukutoiveet muuttuneet lasten saamisen myötä? 😄 Miten teidän raskaudet ovat vaikuttaneet siihen, että haluaako myöhemmin lapsia lisää?

Ps. Sunnuntain kunniaksi, alla koko viikon postaukset:

Koska kaikki muutkin

Mies silittää vaatteeni ja muu työnjako kotona

Kosmetiikkaminimalisti, vuoden ympäri

Toinen ja viimeinen raskaus?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

16 vastausta aiheeseen “Toinen ja viimeinen raskaus?”

Itse toivoin joskus pientä ikäeroa, että lapsista tulisi läheisiä sisaruksia toisilleen. Toive ei toteutunut, ja ikäeroksi tuli neljä vuotta. Se on korrektisti ilmaistuna “haastava” ikäero. Sitten ei elämän eri osa- alueet olleet muutenkaan kovin hyvin yhdistettävissä, joten haave kolmannesta lapsesta jää haaveeksi. Työelämän vaatimukset yhdessä tukiverkkojen puuttumisen kanssa –> on hyväksyttävä voimavarojen rajallisuus. Joskus taisin jopa vastata johonkin viralliseen tutkimukseen (joku väestön kehityksestä kiinnostunut instanssi), jossa piti arvioida lapsilukutoiveisiin vaikuttaneita tekijöitä. Silloin taisin vastata, että eniten lapsilukua on rajannut lastenhoitoavun puuttuminen (tällä en tarkoita päiväkotia, vaan kaikkea muuta normaalia apua, mitä usein.esim. jotkut isovanhemmat saattaisivat tarjota). Koronakevät on kyllä ollut ihan extreme- muodossa vahvistus sille, etten mitenkään olisi jaksanut vastata kolmannen lapsen tarpeisiin. Koska mieli on kuitenkin harvoin niin staattinen, vauvahaaveesta irrottautuminen tekee yhä kipeää. Niinkin omituisissa tilanteissa, kuin tietyssä “kierron vaiheessa”, kun vatsaa nipistää. Silloin sitä hiljaa miettii “olisi se vaan ollut niin ihmeellisen ihanaa kokea vielä kerran”. Tällaisia ajatuksia ei tietenkään tule puheltua ääneen, koska haluaa olla sensitiivinen esim.lapsettomuudesta kärsiviä kohtaan (kun ei voi tietää, kenellä se suru on ajankohtainen). Sitten on vielä sellainenkin omituisuus, että muodostan sunnuntain Hesarin kastetuista sitä kolmatta nimi- yhdistelmää salaa mielessäni 🙈

Voi miten koskettava kommentti, kiitos kun jaoit. <3

Olet niin oikeassa siinä, että haaveet ja realiteetit eivät todellakaan aina kohtaa: joskus ne on ne ulkoiset tekijät kuten tuen puuttuminen ja joskus taas ihan oma jaksaminen (jonka uskon omalla kohdallani tulevan esteeksi). Ja hassua tuo kierronkin vaikutus! Ovulaatio on varmaan niin konkreettinen muistutus aiheesta ja siinä voi toki vaikuttaa myös ihan biologia ja hormoonit. 🙂

Jotenkin ymmärrän tuon haaveilunkin vaikka kolmas lapsi olisikin päätetty hankkimatta. Haaveilu voi olla tosi tervettä ja virkistävää, vaikka myös varmasti haikeeta ja raskasta. Ehkä jos keksit jonkun tosi kivan nimiyhdistelmän, voit ehdottaa sitä jollekin lapsen saavalle ystävällesi? <3

Ihanaa kevättä koko teidän perheelle poikkeustilasta huolimatta!

Vastaa

Jos multa olisi kysytty parikymppisenä, vastaus olisi ollut jotakin 0 ja “ei yhtään ikinä!”väliltä. Tässä sitä nyt kuitenkin olen onnellisesti kahden pojan äiti. Jo melko isojen lasten vanhempana oleminen on ihanaa ja nautin uudenlaisesta vapaudesta. En kaipaa raskausaikaa (voin molemmilla kerroilla t o d e l l a huonosti) enkä vauva-aikaa. Juuri nyt on hyvä näin. Seuraava tähän perheeseen tuleva vauva saakin sitten olla nelijalkainen ja karvainen pikkuotus.

Haha ihan mahtavaa miten mieli ja tilanteet muuttuvat. 🙂 Sanoin tuossa jo aikaisemmin eräälle kommentojalle, että näin pienen lapsen vanhempana sitä ei edes ymmärrä, miten hienoja hetkiä on vasta edessä päin. Ja että se lapsesta nauttiminen ei lopu maagisesti vauvavuoden jälkeen, päinvastoin, se muuttuu kuulemani mukaan siitä eteenpäin vain hauskemmaksi! 😀

Teidän on PAKKO saada vauvadogi, sä olisit niin ihana äiti sillekin! <3

Vastaa

Onnea! <3 Ihanaa, että olet päässyt toteuttamaan unelmiasi ja upeaa, miten osaat olla kiitollinen siitä <3

Itse en ole koskaan edes halunnut lapsia. Joskus pienenä ehkä ajattelin, että lapset tavallaan “kuuluvat” asiaan, mutta en ole kuitenkaan koskaan osannut ajatella, että oikeasti hankkisin lapsia (vaikea keksiä sopivaa sanaa lasen “hankintaan”, koska todellisuudessa se ei läheskään aina ole niin helppoa). Se ei vain tunnu millään tavalla realistiselta itselleni, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta, ja käytännössä pelkäisi myös synnytystä niin paljon, etten tiedä pystyisinkö edes siihen 😀 Kaikki kunnia siis teille äideille, jotka olette kyenneet kaikkiin tällaisiin ihmeisiin 😀

Olet kyllä aivan superihana äiti Elalle ja kohta myös toiselle lapsellenne <3 Onnea vielä kerran!

Kiitos todella kauniista sanoistasi, lämmitti taas sydäntä. <3

Ja loistavaa, että joku kirjoitti myös tästä puolesta että lapsilukuajatus olisi 0. Koska yhä useammalla se on niin ja en tiedä tekeekö tää musta tosi kamalan äidin, mutta monesta syystä ymmärrän sen tosin hyvin. 😀 Mä luulen että lähes kaikilla tulee ennemmin tai myöhemmin toi “lapset kuuluvat asiaan” -vaihe, mutta aika usein ne äänet kantautuvat ulkopuolelta eivätkä välttämättä heijasta sitä, että kuuluuko se oikeasti omaan unelmaan.

Parasta viikkoa sinne!! <3 Oot ihana. 🙂

Vastaa

Meillä on toiveissa kaksi lasta, toistaiseksi ainokainen on nyt 1v 3kk eikä vielä olla aloitettu toista “yrittämään”.

Ajankohtainen asia kuitenkin on koska ollaan jo reilusti yli 30 ja aika tuntuu loppuvan kesken, joten ehkäisy jää pian pois ja sit nähdään miten käy. Tyttö antoi odottaa itseään 1,5 vuotta ennen kuin plussa ilmestyi joten voi mennä aikansa ennen kuin toinen vauva vuosi olisi käsillä.

Kaksi tuntuisi meille sopivalta määrältä lapsia juuri jaksamisen ja taloudellisten seikkojen kannalta, eikä oikein ikäkään riitä useampaan. Ensimmäinen on kyllä huippu tapaus vaikka niin kai kaikki vanhemmat ajattelee omista lapsistaan 😀

Miten ihana kommentti. 🙂 Ihan mahtavaa että saitte tuollaisen huipputapauksen (olisi muuten kiva kuulla vanhempien kehuvan ääneen enemmän omia lapsia! :D) ja toivottavasti hänelle syntyy pikkuveli tai -sisko kun aika on oikea. <3 Ymmärrän tosi hyvin tuon kahden lapsen toiveen, aika paljon samoja syitä kuin meilläkin! 🙂

Vastaa

Kun odotin ensimmäistä lastani, ajattelin että haluan suurperheen. Neljä lasta tuntui ihanalta haaveelta. Nyt kahden lapsen äitinä olen ymmärtänyt, että haaveet ja todellisuus eivät aina vastaa toisiaan. Kahdenkin lapsen kanssa ovat kädet täynnä, oma aika olemattomissa ja sitä myötä ajatus kahden lapsen äitiydestä tuntuu riittävän minulle. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ja tunnustaa omat resurssinsa. Haikeus on suuri, mutta opettelen elämään sen kanssa ja nauttimaan näistä, jotka minulla jo on <3

“Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ja tunnustaa omat resurssinsa.” Tää oli todella hyvin sanottu. Erittäin tärkeää niin oman hyvinvoinnin kuin lastenkin puolesta!

Huvittaa toi munkin postauksen lopetus jossa fiilistelen kahdenkeskistä Elan kanssa vietettyä aikaa. 😀 Tottakai teoriassa olisi kivaa jos olisi ne viisi lasta joiden kanssa olisi kiva puuhailla sellaista mutta minä iltoina sitä muka ehtisi oikeasti antamaan vain yhdelle lapselle jakamattoman huomion? 😀

Ihanaa viikkoa sinne teidän perheelle. <3

Vastaa

Mulla kans kaks on ollut aina niin selkeä toive ettei siihen ole vaikuttanut mikään suuntaan tai toiseen. Kuopuksen odotuksen/synnytyksen/vauvavuoden kohdalla teinkin koko ajan vähän surutyötä viimeisistä kerroista, mutta onneksi lasten kasvun myötä tulee aina uusia ihmeitä ihasteltaviksi. Pieniä vauvoja nähdessä iskee tietysti aina jonkinlainen haikeus, saa nähdä tuleeko joskus oikea vauvakuumekin kun en ole sellaista ikinä kokenut.

” — mutta onneksi lasten kasvun myötä tulee aina uusia ihmeitä ihasteltaviksi.” No tämä! Miten mä en tahdo muistaa että vauvauodenkin jälkeen on elämää ja että monesti silloin se hauskuus vastaa alkaa? 😀

Oon tosi loinen että sun toive on toteutunut. <3 Ehkä munkin pitäisi tehdä surutyötä tämän raskauden ja tulevan vauvavuoden suhteen. Saattaisi helpottaa oloa myöhemmin… 🙂

Vastaa

Voisin varmaan sanoa kahden lapsen olleen toiveeni ihan teinistä asti. Ja onnekseni olen kaksi ihanaa tytärtä saanut. ❤

Jossain kohtaa mielenhäiriöissäni mietin, että kyllä kolmaskin menisi, mutta se vaihe meni ohi. 😂 En haluaisi enää käydä läpi raskautta, synnytystä, vauvavuotta. Saatan kaivata isoa vatsaa, vauva potkuja ja vastasyntyneen tuoksua, sekä pientä syliin mahtuvaa nyyttiä, mutta ne ovat pienten hetkien kaipaamista. Asioita joihin olisi kiva toviksi palata. Mutten kuitenkaan alkaisi kolmatta lasta hankkimaan niiden takia.

Nyt lapset ovat koko ajan omatoimisempia ja minulla on enemmän omaa aikaa. Ja se on ihanaa. 😁❤

https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/05/08/jos-poikkeuksellisesta-tulee-normaali/

Aivan ihanaa että sun toive on toteutunut ja ootte saaneet kaksi niin upeaa tyttöä. <3 Näin pienen lapsen äitinä sitä ei voi mitenkään edes ymmärtää miten kivemmaksi vain asiat muuttuvat lasten kasvatessa. 🙂

Vastaa

Kommentoi