Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Työ & Opiskelu

Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen – meidän hoitovapaajärjestelyt

Elan kanssa pankissa

Vanhempainvapaani päättyi vajaa kaksi kuukautta sitten, marraskuun loppupuolella. Sittemmin olen ollut hoitovapaalla ja osa-aikaisesti töissä, yleensä yhden päivän viikossa vanhassa työpaikassani sisällöntuotantohommissa ja kaksi päivää teen töitä itselleni ja yritykselleni BETTERille.

Oikeasti työtunnit eivät rajoitu vain näihin työpäiviin, sillä muina päivinä teen töitä muutama tunti ennen vauvan heräämistä, vauvan päiväunien aikana ja joskus myös iltaisin kun mies on kotona. (Nykyään iltaisin kuitenkin huomattavasti vähemmän sillä perheen yhteinen aika tulee etusijalle. Ja okei en saa iltaisin koskaan mitään aikaiseksi muutenkaan.) Joskus käyn yhdessä Elan kanssa tapaamisissa, pressitilaisuuksissa tai haastatteluissa. Myös viikonloppuisin hyödynnän mieheni läsnäoloa ja työskentelen muutaman tunnin päivässä.

Mulla on MAAILMAN paras työkaveri

Mieheni on kokoaisesti töissä ja pitänyt toistaiseksi 9 korvamerkitystä isyysvapaaviikosta vain 3, silloin heti synnytyksen jälkeen. Loput on tarkoitus pitää tänä vuonna myöhemmin. On arjen ääretöntä luksusta, että miehelläni on säännöllinen työaika maanantaista perjantaihin, vieläpä parin tunnin liukuvalla.

Isoäidin kotona. Tässä kuvassa hän on mun mielestä ihan mini-me!

Missä vauva on sitten ollut? Ela on 11 kuukautta ja hän viettänyt parin kuukauden ajan kolme päivää viikossa isoäidillään. Ferhat vie ja tuo Elan näinä päivinä meno- ja paluumatkalla töistä. Isoäiti on ollut Elan elämässä tiiviisti mukana ensipäivistä asti ja isoäidin koti on Elan toinen koti (muutaman kilsan päästä meistä). Jos miehen työaika on ääretöntä luksusta niin turvallinen, rakastava ja läsnäoleva anoppi on koko perheemme hyvinvoinnin kulmakivi. Olen siitä pohjattoman kiitollinen.

Viikonloppuisin leikkiseurana 1,5v isompi serkku ja n. 10 000 enemmän lelua kuin kotona

Miten tämä kaikki on sitten toiminut meillä? Jos Elalta kysytään, se elää varmaan unelmaansa. Kaksi tuttua hoitopaikkaa vaihtuvat keskenään tasaisesti ja aina on viihdyttämässä sellainen aikuinen, jolla on tuoretta energiaa. Minun kanssani hän kuulee albaniaa ja anopin kanssa turkkia. (Tosin ilmeisesti anoppi vetää paremmaksi sillä Ela osaa jo nyt enemmän turkkilaisia sanoja…) Viikonloppuisin vietämme paljon aikaa minun perheeni kanssa, jotka myös asuvat kivenheiton päässä.

Välillä myös tädit hoitaa

Ensimmäinen kuukausi oli kuitenkin vaikea, sillä Ela kärsi selvästi eroahdistuksesta. Vaikka olimmekin totutelleet Elaa pikkuhiljaa uuteen arkeen viemällä Ela isoäidille useammin, hän selvästi ikävöi minua. Yöt oli raskaita ja silloin siirryttiin pakon sanelemana pinnasängystä perhepetiin. Hän selvästi kaipasi huomiota ja läheisyyttä nimenomaan minulta.

Besties forever

Myös mulla itselläni oli sopeutumisvaikeuksia. Elaa oli tietysti iso ikävä mutta myös töihin kiinnittyminen oli todella tahmeaa. Koska teen suurimman osan ajasta itselleni töitä, se vaatii äärimmäistä itsekuria. Niinä päivinä kun olen Elan kanssa kotona mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin herätä aikaisemmin ja tykittää taas päiväunilla, koska tiedän, että ne ovat päivän ainoat raot. Sellaisina päivinä kun Ela meni hoitoon ja tiesin että mulla on joku 10 tuntia käytettävänä, en rehellisesti tiennyt mitä tehdä sillä kaikella ajalla. (Siispä katsoin paljon sarjoja ja otin sitten itse päiväunia koko 9 kuukauden edestä…)

Tammikuu on sujunut huomattavasti paremmin. Olen nykyään lisännyt työpäiviin myös aamutreenit, jotta saan struktuuria työpäiviin ja jottei aikaa liikunnalle tarvitsisi erikseen järjestää muina päivinä. Se tarkoittaa sitä, että lähden päivästä riippuen kotoa 05.25 – 06.25 eli näen Elan vasta illalla. Se on ikävää ja silloin tulee ikävä, mutta ilmeisesti vain itselleni sillä Eltsu on näemmä jo tottunut. Anoppi lähettää työpäivinä aina kuvia ja kuulumisia ja sanomattakin selvää, että ne viestit on aina mun päivien kerma.

Kaikki on mahdollista kun oma lapsi nukkuu paljon

Ela ei ole ainoa, joka elää unelmaansa. Rehellisesti sanottuna nautin itsekin suunnattoman paljon tästä järjestelystä. Arjessa on sopivasti tasapaino lapsenhoidon ja työn välillä. Ystäviä tulee nähtyä lähinnä Elan kanssa kotipäivinä tai viikonloppuisin mutta mua se ei haittaa yhtään. Työpäivinä kun täytyy keskittyä töihin enkä silloin halua yhtään pitkittää päiviä illasta ja nähdä Elaa vielä vähemmän. Vielä kun Ela oli pienempi ja nukkui missä vain, miten vain, oli helpompi järjestää lounastreffejä, mutta nykyään hän nukkuu juuri 11-14, eli tapaamme kavereita sitten iltaisin ennen iltapuuroa.

Miten teidän perheessä toimitaan tai heräsikö jotain kysyttävää? Omia hoitovapaa- tai töihinpaluukokemuksia saa jakaa kommenttikentässä!

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

10 vastausta aiheeseen “Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen – meidän hoitovapaajärjestelyt”

Todella ihanaa, että teillä on isovanhemmat niin lähellä! Luka ei ole vielä tavannut kummankaan puolen isovanhempia ja välillä itkettää niin paljon koko asia. Mutta nämä on taas näitä ulkosuomalaisen omia valintoja kai.. Ela on kyllä onnekas ja ihana että teillä hoituu noin ❤️

Kiitos. <3 Arvostetaan tätä aspektia kyllä tosi, tosi paljon!

Vastaa

Meidän tyttö on myös 11kk vanha ja minä palasin töihin viime viikolla. Onneksi ei meidänkään tarvitse viedä tyttöä ulkopuoliselle hoitoon koska puoliso jäi toistaiseksi koti-isäksi.

Myönnän että on ollut haastavaa palata säännölliseen toimistotyörytmiin, varsinkin kun tyomatkoineen päivät kestävät klo 8 – 18, ja joskus olen kotona vasta klo 19.30. Tuntuu ihan fyysisesti pahalta olla poissa muksun luota, ainakin omassa päässä miettii että mistä sitä jää paitsi joka päivä ja voi kun olisi ollut mahdollista olla vielä kotona jonkin aikaa 🙁

Mutta mutta, minkäs teet, tämä on kuitenkin taloudellisesti meille järkevin vaihtoehto ja tytöllä ei tosiaan ole mitään hätää kotona iskän kanssa. Ja äidinkin hätä varmaan tasoittuu ajan kuluessa, alku vaan tuntuu kivuliaalta.

Oii tsemppiä töihin paluuseen!

Samaistun tohon, että tunne on ihan fyysinen kipu… Jos on elänyt symbioosissa melkein vuoden, ei mikään ihmekään! Tosi kiva kuitenkin että sun miehellä oli mahdollisuus jäädä hoitovapaalle. 🙂

Toivottavasti tunne helpottuu työviikkojen myötä ja uskon että jo pelkästään se että mennän valoisampaan aikaan kohti, auttaa!

Kivaa viikonloppua koko perheelle. <3

Vastaa

Olen aina ihaillut sun kurinalaisuutta! Ei sitä ihan jokainen jaksaisi herätä viiden aikaan joka päivä. Ja on hienoa, että olet onnistunut mahduttamaan kalenteriin niin työt, yrityksen, perheen, ystävät ja treenit. Totta kai myös tiedän, ettei se ole sullekaan helppoa – vaikka joskus sua supernaiseksi epäilenkin – ja että välillä on huonompia päiviä, mutta silti. Ajattelen aina, että tulisipa mustakin sitten joskus tuollainen äiti. <3

Kiitos muru tuesta ja kauniista sanoistasi. <3 Sellasia säätöpäiviä on kyllä yllättävän paljon kuin mitään ei tahdo ehtiäkään mutta pääpiirteisesti tuntuu että mitä enemmän Eltsu kasvaa sitä helpompaa on ennakoida elämää ja tehdä asioita. 😀

Vastaa

Haha! No säätöätulee varmasti riittämään – musta tuntuu, että oli lapsia tai ei, säädön määrä elämässä on vakio (ainakin omalla kohdallani) 😀 Ja musta on niin ihanaa, että teette myös paljon asioita yhdessä Elan kanssa! <3

Kommentoi