Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Tervetuloa toinen lapsi – toiveena uusi raskaus

Tunnustus: mulla on ollut vauvakuume siitä asti kun Ela on ollut 3 kuukautta.

Synnytyksen jälkeiset kuukautiset ovat olleet erilaiset (no ihan siitäkin syystä, että ne ovat olleet luomukuukautiset, koska ennen raskautta söin e-pillereitä lähes yhdeksän vuotta) ja kiertoni on ollut “sekaisin”. Joka kerta kun kuukautiseni ovat olleet oletetusti myöhässä, toivonkipinä raskaudesta on herännyt. En tiedä miksi, sillä emme todellakaan olleet vielä suunnitelleet vauvaa ja olemme käyttäneet ei-hormonalista ehkäisyä pitkin kuukautta. Olen myös ajatellut, että aloittavana yrittäjänä olisi hyvä keskittyä uuteen yritykseen jo yhden vauvan kanssa ja että seuraavalla vanhempainvapaalla haluan saada enemmän kuin sen 900 e kuussa.

Silti olen huomannut päivän päätteeksi haaveilevani toisesta lapsesta ja aina vähän pettyneeni kun kuukautiset parin päivän jälkeen ovatkin alkaneet.

Kun yksi parhaimmista ystävistäni sai joulukuussa vauvan ja vauvakuume nousi potenssiin ääretön, keskustelimme aviomieheni kanssa siitä, miten edetään. Antaudutaanko tälle tunteelle, joka ei ole välttämättä taloudellisesti fiksuin mutta joka on tuntunut jo jonkun aikaa tosi oikealle?

Koska loppujen lopuksi tunne voittaa aina järjen, olemme päättäneet, että toinen vauva olisi nyt tervetullut. Ja mä oon jo pelkästä ajatuksesta niin onnellinen!

Miksi kerron tästä jo nyt, vaikken ole vielä raskaana? Koska tuntuu hassulta myös olla hiljaa. En osaa kätkeä iloani ja innostusta lähipiirissäni enkä blogissani. Tiedän, että jakamalla perheenlisäystoivetta altistan itseni samalla mahdollisille “joko olet raskaana?” -spekulaatioille ja tilivelvolliseksi, jos raskatumisessa kestää tai jos en pahimmillaan edes koskaan raskaudu.

Toisaalta, jos raskautuminen ottaa aikansa tai se tuntuu aiheena yhtäkkiä liian henkilökohtaiselta, aina voi laittaa pisteen keskustelulle ja kertoa, että jatkossa en ota asiaa puheeksi. (Toisaalta taas: en ole aikaisemmin kokenut vaikeuksia tulla raskaaksi enkä tiedä kuinka kipeä aihe se voi olla, joten voi todellakin olla, että kadun tätä myöhemmin. Mutta elämänfilosofiani ei voisi olla kauempana siitä, että jätetään jotain oikealta tuntuvaa tekemättä koska myöhemmin voi kaduttaa.)

Oma yritys varmasti etenee omalla painollaan jo pelkästään siksi, että mulla on maailman paras yhtiökumppani ja myös siksi, että olen Elan vauvavuodesta oppinut, että teen mielelläni töitä myös vanhempainvapaalla. Se pitää mut vauva-arjessa järjissäni.

Sellaista. Ihanaa! Kertokaa ihmeessä (vaikka anonyyminä) jos siellä on muita joiden toiveena on vauva vuodelle 2020 tai 2021!

PS: Alla kuluneen viikon postaukset:

Hei 2020! Olisitpa tasapaksu ja vähän tylsä

Löysin rohkeuden sinussa

Tervetuloa toinen vauva – toiveena uusi raskaus

Kuvat: Mari Waegelein

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

35 vastausta aiheeseen “Tervetuloa toinen lapsi – toiveena uusi raskaus”

Pystyn hyvin samaistumaan tuohon vauvakuumeeseen pian syntymän jälkeen – melko järjenvastaista, kun se vauva tuhisee sylissä! 😀 Mutta samalla halusin kuitenkin omistaa ainakin koko ensimmäisen vuoden vain tälle yhdelle lapselle. Meillä meni monta vuotta keskenmenojen ja muun ikävän kanssa, joten siinä mielessä tuntuu, että hommaan pitäisi pian alkaa, jos pienempi sisarus ottaa yhtä pitkään tai saapuuko sitten ollenkaan. Minä olen kuitenkin tullut raskaaksi aina oikeastaan heti kun on haluttu, raskaudet vaan eivät ole kestäneet. Tämän takia täytyy oikeasti olla valmis raskauteen, jos ehkäisyn jättää pois, toki tietenkään ei voi varmaksi tietää, miten keho nyt käyttäytyy. Mutta vielä pelko yhtä kivisestä tiestä keskenmenoineen kaikkineen on suurempi kuin sisaruksen kaipuu, odotetaan milloin vaakakuppi kääntyy toiseen suuntaan. Meillä on täydellisen ihana perhe myös juuri näin!

Kiitos vielä mukavasta blogistasi, on ollut kiva lueskella juttujasi näin samassa elämäntilanteessa.

Kiitos kommenttistasi. <3 En ole ollut samanlaisessa tilanteessa mutta voin etäisesti vain yrittää kuvitella, miltä susta tuntuu… Toivottavasti tulee aika kun muistot keskenmenoista eivät satuta niin paljon ja jos ei, niin pakko myöntää että herkistyin kyyneliin kun kirjoitit “meillä on täydellisen ihana perhe myös juuri näin”. Apua kuinka kauniisti ja lämmöllä sanottu, oot varmasti aivan upea äiti! <3

Ja kiitos itsellesi kun luet. 🙂

Vastaa

Voiiii siis näin tämän postauksen vasta nyt ja tulin mielettömän iloiseksi! <3 <3 Aivan ihanaa, että kirjoitit tästä – ja ihanaa, että olette keskustelleet asiasta ja kuunnelleet tunteitanne! Tuntuu, että tässä maailmassa piäisi kaikki tehdä aina niin järjellä, että tuntuu jotenkin virkistävältä, että joku kuunteleekin tunteitaan. Ja teillä on kuitenkin esimerkiksi niin hyvät turvaverkot, ettei ole epäilystäkään, ettettekö pärjäisi toisenkin lapsen kanssa 🙂 Haluksia! <3

Ihana postaus, arvostan kovasti rehellisyyttäsi ja avoimuuttasi <3 teidän kohdalla tulee kyllä fiilis, että kaikki järjestyy! Oot niin aikaansaava, ja vaikutatte miehesi kanssa hyvältä tiimiltä 🙂

Meidän tyttö on nyt 7kk, ja mies kovasti haluaisi jo toista. Itseäni pelottaa se, miten työjutut järjestyisivät, sillä en halua palata siihen työpaikkaan missä olin ennen vauvaa, joten joku hyvä työkin pitäisi löytää! Olen nyt päättänyt, että seuraava lapsi saa tulla vasta kun mulla on työkuviot paremmassa jamassa. Mulla myös jäi imetyksen epäonnistumisesta vähän pelko pikkuvauva-ajan rankkuudesta, sillä se korvikkeen kanssa puljaaminen varsinkin öisin oli itselle todella hajottavaa.

Onnea yrittämiseen, toivottavasti pikkuinen saapuu kun sopiva hetki on ^_^

Hei olipa kauniisti sanottu. Kiitos! 🙂 Tää aamu on ollut vähän vaikea joten sun kommentti osui suoraan sydämeen.

Ihan ensiksi on mun mielestä tosi cool että molemmat silti haluavat toisen, se jo itsessään ei oo itsestään selvää. 🙂 Ja mun mielestä on tosi vastuullista että ajattelet työkuvioitakin. Varsinkin jos tiedät, että se vaikuttaa sun jaksamiseen henkisesti ja fyysisesti. Jos työpaikka selviää parhain päin, silloin voittaa sinä, sun puoliso, pieni 7kk murunen ja tulevaisuuden beibi. 🙂

Mua kans jännittä tosi paljon seuraavaa imetyskokemus. Olisin halunnut täysimettää melkein enemmän kuin mitään muuta mutta osittaisimetin 3kk ja sen jälkeen mentiin täysin korvikkeella. Munkin pitää ihan kunnolla setviä nää ajatukset läpi vaikka neuvolapsykologin kanssa ennen kun seuraava lapsi syntyisi. 🙂

Kiitos paljon tsempeistä! Onnellista uutta vuotta teidän perheelle. <3

Vastaa

Oi ihanaa! Ja ihanaa että uskallat tällaisesta kirjoittaa <3 Mullaki alkaa vauvakuume jo kolkutella, mutta parisuhde vielä puuttuu. Ja kolmenkympin kriisikin kolkuttelee, niin että alkaa vähän jo kuumotella että loppuuko multa aika.

Kiitos! Toivottavasti saat vauvan ja parisuhteen jos haluat! 🙂 Omasta mielestäni kolmekymppiset ovat vielä niin nuoria vaikka mihin mutta tottakai ymmärrän jos jo nyt tarvii vähän miettiä ikäaspektiakin. Tsemppiä! 🙂

Vastaa

This makes me so happy ❤️ Mun on pakko myöntää 2kk vauvan kanssa, että oon ollut jo heti valmis seuraavaan kierrokseen.

Mulla ei menkkoja oo tullut täysimetyksellä, mutta jossain vaiheessa ne toki alkaa. Sitä kun ei tiedä etukäteen sitten, milloin ovuloi, niin käytännössä mahdollisuus raskautua on jo olemassa.

Meidän keskustelu on kuitenki päätynyt siihen, että ei vielä. Mutta kyllä se ajatus kutkuttelee jo nyt vahvasti.

Yst. Pinja / http://www.pinaycoco.fi

Ihana kommentti, kiitos muru! 🙂 Ja voi vitsi teidän vauva on niin SULOINEN että mielellään katselisin heitä kaksin kappalein, haha. 😀 Toivottavasti selviät vauvakuumeen kanssa kunnes aika on sopiva teille toiselle. <3

Vastaa

Hirmuisesti onnea yritykseen (heh, tai yrityksiin molemmissa merkityksissä :D)!

Mahtavaa myös, että uskallat sanoa toiveesi ääneen. Helposti tällaista toivetta pitää vain omana tietonaan, mutta ehkä helpottavaa, jos asiaa voi jakaa avoimesti, eikä miettiä vain omassa mielessään <3

Hahah ihana, täytyy muuten olla blogissa jatkossa huolellinen että tulee varmasti ymmärretyksi kun käyttää sanaa “yritys”, että kumpaa yritystä tarkoitan. 😀

Ja just näin musta tuntuu! Ihanaa että ymmärrät! <3

Vastaa

Meille tulossa tässä parin viikon sisällä perheenlisäystä kun toinen poikamme syntyy 🙂 Esikoinen syntyi 4/18 joten meidän mineillä ei kauhean suurta ikäeroa tule olemaan.
Viime vuonna alkukesästä kun tein positiivisen raskaustestin eikä oltu suunniteltu vielä toista lasta niin meni hetki sulatella asiaa 😀 Olin juuri ilmoittanut että palaan töihin ja asennoitunut siihen että esikoinen aloittaa syksyllä päiväkodin.
Paljon kuulee muilta miten rankkaa tulee olemaan alkuun kun on alle 2v ikäerolla kaksi lasta. Uskon sen mutta myös sen että myöhemmin heistä on toisilleen pienellä ikäerolla hyvin seuraa.
Onnea teille yritykseen ❤️

Oii, tuhannesti onnea!! 🙂 Heille tulee siis, jos oikein laskin, 1v ja 8kk ikäero? IHANAA! 🙂 Jos ollenkaan tuntuu sopivalta jakaa ajatuksia täällä tai esim. Instagramin DM:n puolella siitä, millaista teidän arki on, olisi mukava lukea. 🙂

Mä oon siis lukenut nyt tosi paljon pienestä ikäerosta ja tullut myös siihen johtopäätökseen, että vauvavuosi voi olla rankka, mutta se palkitsee monella eri tavalla myöhemmin. Ja varmasti lasten luonteet vaikuttaa tosi paljon. Meidän esikoinen on niin rauhallinen, että sen puolesta ei jännitä yhtään. (Toisaalta, mistä sen tietää millainen taapero hänestä kuoriutuu uhmaikäineen kaikkineen. :D)

Onnea hirmuisesti synnytykseen ja uuteen arkeen! <3

Vastaa

Ihanaa, onnea yritykseen! <3 Ihailen sun rohkeutta jakaa asioita niin avoimesti! Meilläkin on ollut puhetta toisesta lapsesta, molemmille se on kyllä selvää että toinen lapsi on tervetullut – sitten joskus. Joku parin vuoden ikäero lapsilla voisi olla hyvä, mutta jotenkin ajatus toisesta raskaudesta kuitenkin hirvittää. Vaikka raskaus itsessään sujuikin ihan hyvin, oli se kuitenkin niin stressaavaa aikaa. Plus tuntuu että oon edellisen raskauden jäljiltä vielä jotenkin herkillä, enkä tiedä pystyisinkö vielä ottamaan sitä riskiä jos tulisikin vaikka keskenmeno.. Joten saa nähdä 😀 Ehkä annetaan elämän rullailla tässä hetken ja mietitään toista lasta vähän myöhemmin 🙂

Kiitos, tosi ihanasti sanottu. 🙂 Lämmitti mieltä!

Tosi hienoa, että olette samoilla viivoilla lapsiluvun suhteen. Se jo itsessään antaa varmaan jonkun tason mielenrauhan! L:nkin syntymästä on niin vähän aikaa, ettei mikään ihmekään, jos raskaus ja kaikki siihen liittyvät muistot ja ehkä pelot on vielä elävästi mielessä. Ajan kanssa ne varmasti helpottavat ja jos ei, aina voi keskustella aiheesta esim. neuvolapsykologin kanssa. 🙂

Vastaa

Meillä on nyt melkein 11kk vanha tyttö ja hiljalleen ollaan alettu miehen kanssa miettiä että riittääkö meillä rahkeet toiseen lapseen. Ikää kun meillä on jo useamman vuoden yli 30 niin aikaa ei ole rajattomasti joten viimeistään 2021 haluaisin olla raskaana jos näin päätetään.

Minua henkilökohtaisesti pelottaa molemmat vaihtoehdot, lapsen saaminen tai saamattomuus. Tyttöä odottaessa oksensin ensimmäiset 6kk putkeen, synnytys päättyi episiotomiaan ja pihteihin sekä jälkensä jätti myös se että tyttö vietti ensimmäisen elin viikkonsa vauvojen teholla.

Jaksanko jos käy samalla tavalla? Pärjätäänko me rahallisesti? Riittääkö tila meidän perhe-kommuunissa?

Mutta sitten taas, haluaisin kyllä kokea toisen vauva-ajan ja en mielelläni haluaisi jättää tytärtäni ainoaksi lapseksi niin kuin itse olen. Tuntuu että meidän perheen “kuuluisi” olla isompi kuin nyt. Mies onkin sitä mieltä että kyllä me vielä toinen jaksetaan ja rakastetaan tähän maailmaan 😀

Viimeksi raskaaksi tulo kesti 1.5 vuotta joten sekin kolkuttelee mielessä.

Tulipa sepustus, osui vaan aihe ajankohtaiseen paikkaan!

Kiitos kommenttistasi. <3 Selvästi sulla/teillä on paljon mielessä ja mun mielestä on todellakin vastuullista miettiä noita asioita läpi, niin oman jaksamisen kuin esikoisen ja mahdollisesti tulevan vauvankin puolesta. 🙂

Omasta kokemuksesta tuntuu, että moni asia alkaa tuntumaan tosi luonnolliselle ja paljon helpommalle kun sitä on kypsytellyt päässä vähän aikaa. Eli voi olla, että nuo kaikki ajatukset muodostaa jonkun viidakon pään sisällä mutta että sitten kun aika on oikea, reitti voi tuntua tosi selkeältä.

Voikohan muuten neuvolasta saada lähetteen neuvolapsykologille, jos kokee, että synnytys on jättänyt sellaiset henkiset haavat, että ne vaikuttavat seuraavan lapsen suunnitteluun? Itse ajattelin pyytää lähetteen imetykseen liittyen. Meinasin seota sen takia edelliskerralla ja pakko päästä purkaamaan ajatuksia siihen liittyen ammattilaisen kanssa ennen kun/jos seuraava lapsi syntyy. 🙂

Toivottavasti päädytte just siihen ratkaisuun mikä tuntuu teistä hyvälle! Tsemppiä ja onnellista uutta vuotta teidän perheelle! 🙂

Vastaa

Meillä on toiveissa eka lapsi, nyt ollaan yritetty noin nelisen kuukautta. Vielä ei ole tärpännyt, mutta nyt on jotenkin sellainen fiilis, että ehkä nyt? Rintoja kivistää ja muita hassuja oireita.. 🙂 en ole vielä uskaltanut tehdä uutta raskaustestiä, sillä jos en olekaan, niin taas odottamisen odotus jatkuu. Tsemppiä teille yrittämiseen <3

Ei vitsi, tsemppiä! Vähänkö mua alkoi jännittää nyt sun puolesta, jos ollenkaan tuntuu oikealta kertoa sitten mitä tapahtui, tänne saa tulla kommentoimaan! 🙂

Neljä kuukautta tuntuu niin lyhyeltä ajalta ja mietin kokoajan että ei haittaa vaikka meillä menisi 6-12kk mutta toisaalta se tuntuu ikuisuudelta jos joutuu joka kerta jännittää menkkoja ja pettyä jos ne tulee. Eli siinä mielessä voin kuvitella, että neljäkin kuukautta on saattanut tuntua teiltä piinaavalta!

Vastaa

Valitettavasti testi ei ollut positiivinen. Ja onhan 4kk tottakai lyhyt aika, ja etukäteen ajattelin että voi mennä yli vuosikin ja se on ok. Mutta jotenkin sitä silti odottaa ja pettyy, vaikka järjellä ajateltuna ei tarvitsisi 🙂 lisäksi lähipiirissä ihmiset tuntuvat raskautuvan jo pelkästä katseesta.. 😀

Olen todella pahoillani. <3 Äääh tunnen pettymyksesi ihossani asti, toivottavasti koko päiväsi ei mennyt pilalle… Ja ennen kaikkea toivottavasti tässä kierossa onnistaa! <3 Ootte mun ajatuksissa! 🙂

Vastaa

Sinä ihana! Sulla on niin hyvä elämänfilosofia! Olisimpa yhtä rohkea! Onnea vauvatoiveisiin <3

Tänä vuonna meille ei toista vauvaa tule, mutta toiveissa olisi että kesällä voisi alkaa yrittämään eli vuodelle 2021 olisi toiveissa vauva. Musta olisi ihana saada tytölle sisarus pienellä ikäerolla. Kaksi lasta olisi meidän perheelle paras ja nyt on tunne, että yksi vielä puuttuu. Nyt haluan kuitenkin hetken olla töissä ja nauttia uudesta arjesta.

Kuulostaa tosi hyvälle. 🙂 Ja kesähän tulee ihan pian, iih! 🙂 Mäkin havahduin, että pitäis napata parin seuravaan kierron aikana että edes tulisi vauvaa 2020, eli hyvin todennäköisesti meillekin tulee 2021. (Jos kaikki menee siis hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä onnistaako ollenkaan…)

Vastaa

Tää tuli niin oikeeseen aikaan! Mullakin ollu vauvakuume jo heti, kun tää eka syntyi. Huomasin ikävöiväni raskaanaoloa, mulla oli tosi helppo raskaus ja olinkin elämäni kunnossa. Sitähän ei tiedä, minkälainen toisesta tulee, ehkä oksennan koko 9kk 🙈 Poika on nyt 9kk ja ajatukset toisesta alkaa olla ajankohtaisemmat, mutta vielä ei olla päätöstä tehty. Ehkä pitäisi vaan olla suunnittelematta mitään ja antaa tulla jos on tullakseen. Toivotaan, että teillä tärppää ja päästään seuraa sun odotusta ❤️

Kiitos kommenttistasi! 🙂 Ihanaa että siellä on toinen pieni!! 🙂

Mullakin oli ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tosi helppo ja kiva raskaus ja mua kauhistuttaa jo etukäteen, että seuraava raskaus olisi viimeinen jos halutaan pitää lapsiluku kahteen. (Tosin lapsilukumielipidekin voi muuttua kuten mikä tahansa muukin, enpä olisi uskonut että haluan lapsetkaan alle 2v ikäerolla! :D)

Onneksi meillä molemmilla oli helpot raskaudet eikä ole sen puolesta etukäteen traumoja kun miettii toista lasta. 🙂

Toivottavasti teette just sellaisen päätöksen joka tuntuu teistä oikealle tai jos annatte mennä virran mukana, toivottavasti se vie teidät johonkin ihanaan paikkaan!

Vastaa

Onnea ihanasta päätöksestä <3

Meillä lapsiluku on jo täynnä, mutta toivon kovasti perheemme kasvavan koira-vauvalla 2020 tai 2021! Mulla on ollut koiravauvakuume varmaan 1000 vuotta ja viimein elämäntilanne on sellainen (eli kuopuskin on jo ”järkevän ikäinen” ja myös puoliso puoltaa koiraa), että koira voisi meille muuttaa <3

Kiitos! 🙂 Ja voi vitsi mä näen sut niin hyvin koiraäidiksi! Ihan mahtavaa, että olosuhteet alkavat olla sen suuntaiset, että koiravauva on tervetullut. 🙂 Jeii, onnea teillekin!

Vastaa

Kommentoi