Saamme monesti kuulla, että riiteleminen puhdistaa ilmaa ja että se on välittämisen merkki. Monesti riitelemistä jopa ihannoidaan, ja ihmetellään / ei uskota niitä pariskuntia, jotka sanovat, etteivät riitele keskenään. Mitä mieltä olette, tarvitseeko ihmissuhteet riitoja?
Minusta riiteleminen ei ole koskaan välttämättömyys. En ole itse luonteeltani ns. riidan haastaaja, vaikka pahoitankin mieleni aika nopeasti. En tietenkään usko asioiden välttelemiseenkään tai vastahakoiseen periksiantamiseen. Minusta on tärkeää hoitaa ristiriitainen asia pois alta heti ja nyt, mutta ilman äänen korottamista tai toisen sokeaa syyttelyä. Erimielisyyksiä on jokaisessa ihmissuhteessa, mutta niiden käsitteleminen ei vaadi aina riitelemistä.
Tietysti riiteleminenkin voi olla luonnekysymys. Temperamenttisimmät ihmiset eivät välttämättä koe, että asia ratkeaa jos keskustelu ei synnytä jonkinlaista kiihtymistä. Toiset haluavat ”testata” kestääkö toinen osapuoli hankalimpiakin tilanteita ja siten kokee, että riiteleminen voi lähentää.
On tärkeää miettiä, miksi riitelee. Onko tarkoitus oikeasti se, että halutaan ratkaista jokin erimielisyys vai onko kysymys vallasta ja siitä, että haluaa olla itse oikeassa. Läheiseen ihmiseen on myös helppo purkaa paha mieli riitelemisen muodossa, vaikka riita ei muuten siinä tilanteessa olisikaan millään tavalla tarpeellinen. Kyse voi olla myös esimerkiksi lapsuudessa opitusta tavasta, joka on juurtunut omaan käyttäytymiseen.
Henkilökohtainen lisäys tekstiin: vaikken uskokaan riitelemiseen, kyllä mekin silloin tällöin riitelemme poikaystäväni kanssa. Siitä olen kyllä erityisen kiitollinen, että kahden vuoden seurustelun aikana emme ole koskaan olleet riidoissa yön yli. Yksi kauniimmista sananlaskuista on mielestäni se, että älä ikinä mene vihaisena nukkumaan.
Shirt: Zara
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
8 vastausta aiheeseen “Tarvitaanko riitoja?”
Ihmissuhteet tarvitsevat rohkeutta, jotta kumpikin osapuoli uskaltaa ilmaista tarpeitaan ja kohdata toisen tarpeet.
Riitelyä se ei tarvitse, mutta jos muita keinoja ei ole, niin parempi ajoittainen kivahtaminenkin kuin tarpeiden kätkeminen. Näennäinen sopu on lopun alkua.
Minusta pohdintasi ratkaisukeskeisyydestä on viisas. Joskus riidat vievät kommunikaatiota eteenpäin ja auttavat kohtaamaan, mutta tapariitely useammin rikkoo kuin ratkaisee. Jos pari jatkuvasti riitelee, niin minusta kannattaa hakea vaikka ammattiapua, koska näissä riidoissa toistuu usein sama kuvio, joka pitemmän päälle muodostuu suhteen taakaksi.
Väestöliiton sivuilla on nettikurssi, jolla käsitellään juuri sitä, kuinka riidat syntyvät ja jatkuvat, kun kumppanit eivät pysty kohtaamaan toisiaan, vaan ilmaisevat itseään väärin, tulkitsevat toisensa väärin ja rupeavat jahtaamaan tai pakenemaan toista. Suattaapi olla hyvinniin ylleinen ilimiö.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/tunnekeskeinen-parisuhdekurssi/
Tosi fiksu kommentti! ”Näennäinen sopu on lopun alku”, niiiin totta.
Tuo linkki oli tosi hyvä, kiitos kun jaoit! Mun mielestä harva oikeesti hakeutuu terapiaan ja kursseihin, vaikka olisi siihen kyllä tarve. Mikäköhän siinä on kun avun hakeminen ammattilaisilta koetaan niin vaikeaksi/nöyryyttäväksi?
Riidellä saa mutta ei yhtä aikaa. Kun toinen on kiukku niin toisen täytyy ottaa se rauhallisempi rooli:)
Hyvin sanottu! 😀 Ja jos ”riidellä ei voi yksin” -sanonta pitää paikkansa, se kiukku varmasti laantuu ajan myötä. 🙂
Aika samoin aattelen.
Temperamentti-kysymys ja kulttuuri/kasvatus/ympäristö etc ovat vahvasti mukana mm lapsuuden kokemuksissa. Aihe on niin laajakirjoinen, ja pariskuntia miljoonia 😉
Siinä olet ihan oikeassa! 🙂 Tässä asiassa ei varmastikaan oo mitään ”totuutta”, ja varmasti tiedealan ammattilaisetkin esim. psykologit jakautuvat riitelykysymyksissä eri mielipiteisiin.
Minun kokemukseni mukaan riitely ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta mieltä painavien asioiden selvittäminen on. Ja se, että saa ja uskaltaa olla huonolla tuulella jos on huono päivä ja vihainen, jos on oikeasti syytä suuttua. Meillä on suhdetta takana 12 vuotta ja riitoja ehkä puolet vuosien määrästä. Olemme molemmat aika rauhallisia luonteeltamme ja haluamme mieluummin ratkaisuja kuin riitelyä riitelyn takia, joten yleensä se jolla on ”painavaa asiaa” odottaa sellaiseen hetkeen kun molemmat eivät ole kiukkuisia ja väsyneitä. Harvoin olemme vihaisia samaan aikaan. Kyllä meillä siis erimielisyyksiä ja ärsyyntymisen aiheita on ollut aina eikä niiden käsittelyä olla vältelty, se vain yleensä sujuu ilman draamaa tai äänen korottamista. Temperamenttikysymys varmaankin. 🙂
Mun mielestä tuo teijän ”asioiden selvittelytekniikka” kuulostaa tosi hyvältä ja ihailtavalta! 🙂 Vaatii oikeasti kärsivällisyyttä että jaksaa odottaa hyvää hetkeä purkaa oma painava asia, mutta on varmasti sen arvoista. Pakko myös liputtaa teidän yhteisten vuosien puolesta – 12, wow!! 🙂 Onneksi olkoon!