Kategoriat
Raskaus & Synnytys

Tällainen synnytys mulla oli

Kuvittele sellainen “kuin rekan alle jäänyt” -flunssa. Kurkku muurautunut yhteen, nenä limasta niin tukossa ettei mitään toivoa saada sieraimista happea. Pää jyskyttää kuin krapulassa. Aivastelet ja yskit vuoron perään, minuutissa miljoonalta tuntuvia kertoja.

Nyt kuvittele että menet sellaisessa flunssassa synnyttämään.

Viime viikon maanantai oli ihan tavallinen päivä. Olo oli flunssainen mutta kuumetta ei ollut. Vietin päivän sisällä: kirjoitin, luin, siivosin ja odotin Ferhatin tulevan töistä Ikea-reissua varten. Halusin maistaa soijanakkihodaria ja ostaa vielä tiiviisti vatsassa viihtyvälle vauvalle pari uutta pyyhettä. Käveltiin koko Ikea-kierros, ja piipahdettiin iltaysin aikaan vielä Ferhatin perheen luona. “Saisi syntyä jo”, pohdittiin Ferhatin veljen kanssa ääneen.

Neljä tuntia myöhemmin heräsin kivuliaisiin supistuksiin. 04.30 oltiin jo autossa matkalla sairaalaan. Kuunneltiin mun voimalevyä eli Jason Mrazia koko matkan ja supistusten välissä lauleskelin mukana. Jason Mraz soi koko synnytyksen ajan ja on aika turvallista sanoa, etten voi kuunnella niitä biisejä enää koskaan uudestaan.

Sairaalan kontrollihuoneessa olin vasta pari senttiä auki kunnes koko lapsivesi valahti alle. Pääsin toiveideni mukaan allashuoneeseen. Supistukset olivat kipeitä ja tulivat parin minuutin välein. Mun etukäteen hiottu mantra siitä että supistusten välissä saa levätä kumoutui sillä taukojen aikana tunsin entistä vahvemmin kaikki flunssan oireet. Kipujen takia oksensin supistusten aikana. Kuvittelin että synnytyssupistuksia kovimpia kipuja ei ole mutta supistus+oksentaminen yhtä aikaa on ihan omaa luokkaansa. Silloin vain toivot, että joku sahaisi sun keskivartalon halki.

Altaassa oli silti “hyvä” olla ja avauduin kahdesta sentistä kahdeksaan parissa tunnissa. Jonkun ajan päästä vedessäkin olo puudutti ja yritin erilaisia asentoja niin sängyllä kuin lattiallakin. Yhdeksän tunnin jälkeen kerroin kätilölle että nyt täytyy ponnistaa.

Olin helpottunut sillä olin kuullut ponnistusvaiheen voivan kestävän minuutteja ennen kun vauva lopulta syntyy. No, mun ponnistusvaihe kesti kolme tuntia. Lopulta kätilö ehdotti oksitosiinitipan laittamista kun omat supistukseni eivät olleet riittävän pitkiä. Hyvä kun tippa ehti olemaan kymmentäkään minuuttia kun Ela syntyi. <3

Kokonaisuudessaan synnytys kesti 12 tuntia. Kummallista oli se, että Ela syntyi napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Sykkeissä tämä ei näkynyt ja luojan kiitos hän syntyi täysin kunnossa ja terveenä. Näin vältettiin myös hätäsektio.

Synnytyksen jälkeen pääsin heti omille jaloilleni ja vointi oli aivan mainio. Sen jälkeiset muutamat päivät vain olivat tosi pimeitä kun en nukkunut yhtään. Saattaa olla että kirjoitan niistä erikseen tai että päätän poistaa ne tuolta traumamuistilta kokonaan…

Kätilöt ansaitsisivat aivan erillisen postauksen. En ole ikinä saanut niin lämmintä kohtelua jokaiselta kohtaamiselta. Meidän pääkätilö oli aivan uskomaton, ihan kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni ja olisin ollut hänelle aidosti tärkeä. HUS:iin meni heti kotiutumista seuraavana päivänä aivan todella totuudenmukaisesti ylistävä palaute. Synnytin maailman parhaimmassa paikassa, maailman parhaimpien ammattilaisten avulla.

Synnytyksen jälkeisinä päivinä olin varma että lapsiluku jäisi yhteen, never again. Nyt hormonit ovat tehneet tehtävänsä ja synnytys(kipu)järkytys on hävinnyt. Olihan synnytys elämäni suurin ponnistus mutta myös kaunein ihme, jonka koen mielelläni uudelleen.

Ps. Tässä vielä kuluneen viikon postaukset:

25 vuotta hukattua aikaa

Mitä helmikuuhun kuului? + kuukauden suosituimmat postaukset

Sokea omille saavutuksille

Millainen tyyppi meidän kymmenenpäiväinen on?

Tällainen synnytys mulla oli

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

12 vastausta aiheeseen “Tällainen synnytys mulla oli”

Huh, mikä kokemus! Ihan mieletöntä, miten oot selviytynyt tosta flunssan kanssa, mutta pääasia,että lopulta kaikki meni hyvin. Näiden kokemusten jälkeen olet varmasti vielä monta kertaa vahvempi. Ihailen todella jaksamistasi ja miten olet selviytynyt kaikesta. Itselläni on ehkä jonkinlainen synnytyspelko; en ole koskaan edes halunnut lapsia, mutta jo pelkkä ajatus synnytyksestä tuntuu sen verran hurjalta, että en osaa kuvitella, miten kestäisin sitä. Hienoa kuitenkin lukea muiden tarinoita 🙂
Mahtava kuulla myös, miten ihania ammattilaisia sait kohdata. Sillä on varmasti suuri merkitys tuollaisessa tilanteessa, joten hienoa, että he osasivat hoitaa hommansa niin inhimillisesti.
Onnea vielä koko perheelle! <3

Kiitos ihana kommenttistasi. Näin pari viikkoa myöhemmin kun kokemus on pehmentynyt, tekisi mieli vain “kuitata” ja vähätellä koko asiaa, sillä en oikeasti muista enää synnytyksen olevan niin rankka. 😀 Mutta onhan ja olihan se! Joka tapauksessa siitä selvisi enkä muista koskaan minkään vaikean kokemuksen pehmentyneen sellaiseksi mukavaksi muistoksi näin nopeasti. 😀 Eli jos joskus päädyt hankkimaan lapsia niin lohdutuksen sanaksi: hormoonit tekee ihmeitä aivolle ja saa unohtamaan kaiken. 😀

Vastaa

Huhhuuh mikä suoritus! On toi synnyttäminen vaan kreisiä hommaa! 🙂 samastun niin hyvin tohon muutaman päivän sumuun synnytyksen jälkeen. Se oli musta aivan järkyttävää! Mä oon kaikille sanonut, et se oli musta henkisesti raskaampaa kuin itse synnytys. Se hurja väsymys, sekava pää, epävarmuus, huoli, itkuisuus, oli kyllä vertaansa vailla jos voi sanoa näin.

Mä taas samaistun tähän sun kommenttiin. En oo kauhean monelle ehtinyt puhumaan vielä synnytyksen jälkeisistä päivistä mutta luulen että sanon itekin samaa, ne ON paljon rankempia kuin synnytys. Kiva kuulla etten ole ainoa, joka ajattelee näin. <3

Vastaa

Mulla kävi samalla tavalla tuon oksentamisen kanssa kuopuksen synnytyksessä. Ilmeisesti aivoissa kipu ja pahoinvointi menee jotenkin sekaisin/päällekkäin, kun kipu yltyy riittävän kovaksi. Aikamoinen karpaasi ja maaemo sinä kyllä olet, kun olet selviytynyt urakasta sairaana ja ilman lääkkeitä – wau!!! <3

Maaemo, ihana! 😀 Ja okei joo, se selittää paljon. 🙂 Olisi pitänyt juoda vain enemmän vettä kun se oksentaminen ja lämpimässä altaassa olo kuivatti niin paljon.

Vastaa

Kommentoi