Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Ei sitten

Eilen aamulla kirjoitin siitä, kuinka ensi viikolla juodaan ystävien kanssa viiniä. Seuraavien tuntien aikana kävin esikoisen kanssa uimahallissa ja kuopuksen kanssa neuvolassa, ja kun iltapäivällä vilkaisin vihdoin taas puhelinta, uutisissa kerrottiin uusista rajoituksista ja ystävät olivat jo peruneet kaikki tulevat treffit.

Just kun olin valmis astumaan vauvakuplan ulkopuolelle; nähdä ystäviä, juoda sitä viiniä, tehdä töitä kahvilassa ja viettää enemmän aikaa esikoisen kanssa meidän molempien suosikkipuuhamme parissa, kaikki taas kielletään.

Ja joo, syystä. Ja määräaikaisesti, thank god. Vaikka rajoitukset jatkuisivat määräajankin jälkeen, joku mahdollinenkin päivämäärä valaa toivoa.

Puolet minusta on pettynyt. Se suorittajapuoli. Se, joka kokee, että on levännyt tarpeeksi ja elämä odottaa.

Puolet minusta on helpottunut. Se nautiskelijapuoli. Se puoli, jolle vauvakupla oli elämänsä onnellisinta aikaa ja joka ei ihan vielä ole valmis luopumaan pesimisestä ja täyttämään kalenteriaan työllä ja sosiaalisuudella.

”Ei sitten”, mutisin vihaisena kun luin ystäväni viestin ettei nähdäkään ensi viikolla. Ja tunsin harteillani yllättävän keveyden.

Kuvituksena meidän viimeisen uimahalliviikon selfiet. Mä oon mun kalasta niin ylpeä! <3

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Silloinkin kun katson lastani ja sydän pakahtuu onnesta, tiedän, ettei pelkkä äitiys riitä minulle

Poistuin vähän aikaa sitten ensimmäisen kerran kotoa ilman vauvaa. Vajaa kolmen kuukauden symbioosi päättyi pariin lasilliseen ystäväni kanssa kun vauva jäi isälleen purkaamaan maitovarastoa.

Mulla on kaksi täydellistä lasta. Täydellistä niin, että rakastan heitä ehdoitta mutta ”täydellisiä” myös siinä mielessä että he syövät ja nukkuvat hyvin eikä heitä tarvitse olla viihdyttämässä kokoajan. Heillä on ikäeroa 1,5 vuotta ja koen silti elämäni helpoksi.

Musta on ihanaa olla äiti. Voisin jopa sanoa olevani hyvä äiti. Tietysti lasten pieni ikäero ja oma perfektionismi aiheuttaa usein riittämättömyyden tunnetta mutta kaiken kaikkiaan tiedän olevani välittävä, salliva, lämmin ja rakastava äiti.

Tiedän myös sen, että pelkkä äitinä oleminen ei riitä mulle.

Mulla oli elämä ennen lapsiakin. Siihen kuului ainakin intohimotyö, rakastava puoliso ja kourallinen ystäviä, joiden seurassa sielu tanssii. Välillä siihen kuului jopa lukemista ja liikuntaa ja päämäärätöntä haahailua kaupungissa. Cappuccinoja, joita ei tarvinnut perustella kellekään. Elämä ennen lapsia oli ihanaa.

Elämä lasten kanssa on vielä ihanampaa, ja en ihan oikeasti sano sitä vain velvollisuuden tunteesta. Rakastan meidän aamupäiväpuistoiluja, jatkuvia pusuja ja haleja ja sitä, että saan seurata aitiopaikalta kuinka kaksi minusta tullutta ihmistä oppii joka päivä uusia ja mullistavia asioita. Nautin myös siitä miten läsnä olen ystävien kanssa tai töissä silloin kun lapset eivät ole mukana: laatu korvaa määrän. Tykkään itsestäni enemmän sen jälkeen kun minusta on tullut äiti: olen suoraviivaisempi, avoimempi ja sallivampi enkä näe asioita yhtä mustavalkoisesti kuin ennen.

Olen aivan äärettömässä etuoikeutetussa asemassa kun saan toteuttaa monia puolia itsestäni samaan aikaan. Merkityksettömiä cappuccinoja ei arkeeni juuri nyt mahdu, mutta on ihanaa että saan olla äiti ja yrittäjä samaan aikaan, jonain viikkoina myös puoliso ja ystäväkin.

Äitiyden ei tarvitse sulkea muita identiteettejä, muita iloja pois.

Tänä viikonloppuna olen lähinnä ”vain” äiti. Tänään menemme esikoisen kanssa sanomaan heipat uimahallille ennen uusien rajoitteiden voimaan astumista. Lauantaina haetaan paikalliselta pizzataikurilta napolilaiset pizzat ja saunotaan. Ensi viikolla on kiireinen työviikko ja lauantaina juodaan ystävän luona viiniä. Ilman vauvaa tai vaippakassia.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com