Kategoriat
Ruoka & Reseptit Vastuullisuus

Kolme vuotta vegaanina (muttei kuitenkaan)

Viime tapaninpäivänä tuli kolme vuotta täyteen siitä, kun ryhdyin vegaaniksi. On vaikea kuvitella, että olen joskus tilannut ravintolassa pihvin (tai en kyllä edes muista tilanneeni, yleensä katkarapurisoton tai sinisimpukoita), mutta en ole mikään puhdas vegaanipulminen ollut sen jälkeenkään.

Olen tehnyt monia poikkeuksia ulkomailla, kylässä ja raskaushimoissa. Olen syönyt hääpäivänämme hääkakkua, jossa oli kananmunaa ja kermaa. Olen “pelastanut” ResQ Clubista sushia. Olen antautunut suklaahimolleni ja ollut “kohtelias” kylässä.

Vegaanisuuttani voi verrata jopa absolutistiin, joka retkahtaa viinaan aina silloin tällöin. Absolutisti voi tuskin sanoa, että olen ollut selvinpäin kolme vuotta mutta kävin taas juomassa pari oluet viikonloppuna. Ja siksi usein ajattelen, etten mäkään voi kutsua itseni vegaaniksi.

Silti pidän itseäni vegaanina. Se, että maistan silloin tällöin jotakin eläinperäistä ei poista sitä tosiasiaa, että identifioin itseni vegaanina. Kaikki muut valintani pohjautuvat kasviperäisen ruokavalion ympärille. En osta kaupasta mitään eläinperäistä, en valmista mitään eläinperäisiä aterioita, syötän lapselleni vain kasviperäistä ruokaa ja tilaan ravintolasta vain kasvisperäisen aterian.

Vegaaninen ruokavalio on periaatteeni mutta joskus periaatteiden eteen on kiilannut se kohteliaisuus sukulaisen kahvipöydässä tai kielimuuri vieraskielisen ruokalistan edessä ulkomailla. Ajattelen että elämä tulee usein ehdottomuuden tielle ja onneksi tuleekin. En ole mukava ihminen täyskieltäytyjänä.

Tammikuussa vietetään Vegaanihaaste-kuukautta.Vegaanihaasteen juju on siinä, että moni on kääntynyt vegaaniksi sen jälkeen, koska on todennut sen helpoksi ja terveelliseksi ruokavalioksi ja elämäntavaksi. Se on mun mielestä mielettömän siistiä. Moni on myös vähentänyt reippaasti eläinperäisten ruokien käyttöä ja sekin on jo tosi hyvä. Voit osallistua Vegaanihaasteeseen tämän linkin takaa.

Lue myös:

Onko vauvamme vegaani?

Vegaaninen ruokavalio raskaana

Miksi olen vegaani?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kategoriat
Yhteistyö

Onko vauvamme vegaani?

Kaupallinen yhteistyö: Piltti

Hehe naurattaa otsikon paradoksi, sillä vauvahan tarvitsee äidinmaitoa tai äidinmaidonkorviketta yhteen ikävuoteen saakka. Eli vegaanivauva olisi sikäli kumma (ja kasvulle huono) juttu.

Toki Ela (9kk) juo äidinmaidonkorviketta kun imetys oli mitä oli, mutta muuten hänkin syö kotona vain vegaanista kasvisruokaa. Kun aloitimme soseet viisi kuukautta sitten, saimme lähetteen toiveestamme ravitsemusterapeutille, jossa vihdoin kävimme pari viikkoa sitten. Ela on syönyt hienosti ja terapeutti allekirjoitti, että meillä on oikein hyvät valmiudet ja tietotaidot syöttää Elalle monipuolista ja ravitsevaa kasvisruokaa niin nyt vauvana kuin sen jälkeenkin. Toki B12 ja jodia on otettava purkista sitten yhden ikävuoden jälkeen ja kun siirrymme äidinmaidonkorvikkeesta kauramaitoon, on varmistettava, että kauramaitoon on lisätty kalsiumia.

Kiinnostaako teitä muuten Elan ruokapäiväkirja, mitä vegaanivauva (hihi taas tää sana) päivän aikana syö?

Meillä on syöminen sujunut aina tosi hyvin, kahta haastetta lukuun ottamatta. Yksi on se, että olemme Elan kanssa niin paljon liikenteessä, että joudun aina pohtimaan ruoan säilyvyyttä. Pitkään hain sitä, että missä menee valmisruokien antamisen raja (lähinnä taloudellisesta ja ekologisesta näkökulmasta), kunnes päätin karkeasti, että kotona Ela saa syödä kotiruokaa ja kodin ulkopuolella valmista. Valmispurkkeja on helppo kuljettaa ja tietysti avaaattomina ei tarvitse miettiä niiden säilyvyyttä.

Toinen haaste on se, että en syötä Elalle tarpeeksi hedelmiä ja marjoja. Se johtuu siitä, että syön niitä itsekin hävettävän vähän ja siksi unohdan tarjota niitä hänelle. Vihanneksia ja palkokasveja on helpompi valmistaa Elalle siinä samalla kun itselleenkin, mutta hedelmät ja marjat jäävät liian helposti pois.

Molempiin haasteisiin ollaan saatu helpotusta suomalaisten ruokabrändistä Piltistä. Piltin purkit ovat tismalleen sen kokoisia, mitä Ela yhtenä ateriana syö, niitä on helppo kuljettaa (eivätkä ne ihme kumma mene rikki, vaikka Ela viskoisi niitä sinne tänne pöydistä alas) ja makuvaihtoehtoja on niin runsaasti, ettei makuihin ehdi kyllästyä. (Ja jos Ela osaisi puhua, hän varmasti lisäisi tähän vielä että ja ne maistuu paremmilta kuin mikään mitä äiti yrittä keittiössä väsätä. Kiitti, Ela.)

Piltin Pohjoisen Maut -hedelmä- ja marjasoseet on nimenomaan ne, mitä meillä kuluu paljon. Nissä ei ole mitään lisättyä sokeria tai mehutiivisteitä. Makuvaihtoehdot ovat Metsämarjainen (4kk), Punaposki (4kk), Ruusunmarjainen (4kk), Luumua (4kk), Prinsessa (5kk) ja Marjaisat palat (8kk). Myös tuttujen makujen reseptejä on uudistettu entistä terveellisemmäksi.

Voin rehellisesti sanoa, että Ela rakastaa kaikkia Pohjoisen makuja. Etenkin Marjaisat palat, jossa on omenasattumia, on kova hitti. Ne ilmeisesti tuovat hänelle lohtua kipeisiin ikeniin.

Kaikki Piltin lasipurkeissa olevat soseet suunnitellaan ja valmistetaan Turussa täysin hiilineutraalisti: tehtaalta ei toimiteta jätettä ollenkaan kaatopaikalle. Me kierrätämme Piltti-purkin heittämällä lasipurkin lasinkeräykseen ja kannen metallikeräykseen. (Paitsi että nyt olen säästänyt kymmenisen kappaletta viedääkseni ne eräälle tutulleni taideprojektia varten. Kierrätystä sekin!)

Muutamat maut löytyvät myös kätevässä neljän purkin pakkauksessa, jotka on suunniteltu yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa, ja joista Piltti lahjoittaa jokaisesta myydystä
pakkauksesta 5 senttiä Mannerheimin Lastensuojeluliitolle.

Soseiden lisäksi Piltin uutuudet Puffit menee meillä kokoajan. Ne on tähden ja lastun muotoisia välipalanaksuja, joissa ei myöskään ole lisättyä sokeria tai suolaa. Ne sisältävät kuivattuja hedelmiä ja vihanneksia, vehnää, kauraa ja riisiä. Tarjolla on kolme vaihtoehtoa: banaani-vadelmapuffit (8kk), josta Ela on jo päässyt mielin määrin nauttimaan ja pian päästään korkkaamaan porkkana- ja tomaattipuffit (10kk). Puffit on pakattu uudelleensuljettavaan pakkaukseen, joka pitää naksut kokonaisina ja tuoreina, ja pakkaus on täysin kierrätettävä.

Piltin Pohjoiset maut -soseiden avulla ollaan onnistuttu myös ravitsemusterapeutin mukaan täydentämään Elan riittävän hedelmien ja marjojen saantia, hänen äitinsä kun on hieman laiska roudaamaan helposti pilaantuvia (ja okei, kamalan kalliita) tuoreita marjoja kotiin. Vegaanisella ruokavaliolla jatketaan muutenkin, se on ollut meille luontevaa ja helppoa, ja mitä emme itse jaksa tehdä, kaupan hyllyt kyllä auttavat.

Onko siellä joku muukin, jonka lapset syövät lähinnä kasvisruokaa kotona?

Kuvat otettu Redin lastenhoitohuoneessa. Normaalisti käytän lasten lusikkaa, mutta tietty unohdin sen tällä(kin) kertaa kotiin ja kävin lainaamassa Redin Espresso Housesta aikuisten teelusikan. <3

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN