Kategoriat
Raskaus & Synnytys

Tällainen synnytys mulla oli

Kuvittele sellainen ”kuin rekan alle jäänyt” -flunssa. Kurkku muurautunut yhteen, nenä limasta niin tukossa ettei mitään toivoa saada sieraimista happea. Pää jyskyttää kuin krapulassa. Aivastelet ja yskit vuoron perään, minuutissa miljoonalta tuntuvia kertoja.

Nyt kuvittele että menet sellaisessa flunssassa synnyttämään.

Viime viikon maanantai oli ihan tavallinen päivä. Olo oli flunssainen mutta kuumetta ei ollut. Vietin päivän sisällä: kirjoitin, luin, siivosin ja odotin Ferhatin tulevan töistä Ikea-reissua varten. Halusin maistaa soijanakkihodaria ja ostaa vielä tiiviisti vatsassa viihtyvälle vauvalle pari uutta pyyhettä. Käveltiin koko Ikea-kierros, ja piipahdettiin iltaysin aikaan vielä Ferhatin perheen luona. ”Saisi syntyä jo”, pohdittiin Ferhatin veljen kanssa ääneen.

Neljä tuntia myöhemmin heräsin kivuliaisiin supistuksiin. 04.30 oltiin jo autossa matkalla sairaalaan. Kuunneltiin mun voimalevyä eli Jason Mrazia koko matkan ja supistusten välissä lauleskelin mukana. Jason Mraz soi koko synnytyksen ajan ja on aika turvallista sanoa, etten voi kuunnella niitä biisejä enää koskaan uudestaan.

Sairaalan kontrollihuoneessa olin vasta pari senttiä auki kunnes koko lapsivesi valahti alle. Pääsin toiveideni mukaan allashuoneeseen. Supistukset olivat kipeitä ja tulivat parin minuutin välein. Mun etukäteen hiottu mantra siitä että supistusten välissä saa levätä kumoutui sillä taukojen aikana tunsin entistä vahvemmin kaikki flunssan oireet. Kipujen takia oksensin supistusten aikana. Kuvittelin että synnytyssupistuksia kovimpia kipuja ei ole mutta supistus+oksentaminen yhtä aikaa on ihan omaa luokkaansa. Silloin vain toivot, että joku sahaisi sun keskivartalon halki.

Altaassa oli silti ”hyvä” olla ja avauduin kahdesta sentistä kahdeksaan parissa tunnissa. Jonkun ajan päästä vedessäkin olo puudutti ja yritin erilaisia asentoja niin sängyllä kuin lattiallakin. Yhdeksän tunnin jälkeen kerroin kätilölle että nyt täytyy ponnistaa.

Olin helpottunut sillä olin kuullut ponnistusvaiheen voivan kestävän minuutteja ennen kun vauva lopulta syntyy. No, mun ponnistusvaihe kesti kolme tuntia. Lopulta kätilö ehdotti oksitosiinitipan laittamista kun omat supistukseni eivät olleet riittävän pitkiä. Hyvä kun tippa ehti olemaan kymmentäkään minuuttia kun Ela syntyi. <3

Kokonaisuudessaan synnytys kesti 12 tuntia. Kummallista oli se, että Ela syntyi napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Sykkeissä tämä ei näkynyt ja luojan kiitos hän syntyi täysin kunnossa ja terveenä. Näin vältettiin myös hätäsektio.

Synnytyksen jälkeen pääsin heti omille jaloilleni ja vointi oli aivan mainio. Sen jälkeiset muutamat päivät vain olivat tosi pimeitä kun en nukkunut yhtään. Saattaa olla että kirjoitan niistä erikseen tai että päätän poistaa ne tuolta traumamuistilta kokonaan…

Kätilöt ansaitsisivat aivan erillisen postauksen. En ole ikinä saanut niin lämmintä kohtelua jokaiselta kohtaamiselta. Meidän pääkätilö oli aivan uskomaton, ihan kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni ja olisin ollut hänelle aidosti tärkeä. HUS:iin meni heti kotiutumista seuraavana päivänä aivan todella totuudenmukaisesti ylistävä palaute. Synnytin maailman parhaimmassa paikassa, maailman parhaimpien ammattilaisten avulla.

Synnytyksen jälkeisinä päivinä olin varma että lapsiluku jäisi yhteen, never again. Nyt hormonit ovat tehneet tehtävänsä ja synnytys(kipu)järkytys on hävinnyt. Olihan synnytys elämäni suurin ponnistus mutta myös kaunein ihme, jonka koen mielelläni uudelleen.

Ps. Tässä vielä kuluneen viikon postaukset:

25 vuotta hukattua aikaa

Mitä helmikuuhun kuului? + kuukauden suosituimmat postaukset

Sokea omille saavutuksille

Millainen tyyppi meidän kymmenenpäiväinen on?

Tällainen synnytys mulla oli

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kategoriat
Raskaus & Synnytys

Meille tuli vauva

img_20190220_004440_841_0.jpg

19.2.2019 klo 13.07 meidän tytär syntyi tähän maailmaan. <3

Nyt aion uppoutua suosiolla siihen pelättyyn vauvakuplaan ja palaan blogilinjoille vasta silloin kun siltä tuntuu. Instagramin puolella @saranda.dedolli yritän päivittää pikku hiljaa jo nyt vauvantuoksuisia kuulumisia.

Väliaikaiskuulumiset kuitenkin: synnyttäminen on vaikeaa & elämä on ihanampaa kuin koskaan ennen.

img_20190220_004535_278.jpg

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN