Kaupallinen yhteistyö: Sortter
Ikuisena romanttikona myönnän jotakin vasten tahtoani: raha helpottaa elämää. Ja tiettyyn tulorajaan asti se tekee ihmisen jopa onnelliseksi. (71 tonniako vuodessa se oli?)
Viime kesänä keskustelimme ystävieni kanssa säästömotivaatioista. Yksi säästää koska haluaa heittäytyä vielä vapaaksi taitelijaksi ja toinen unelmoi varhaisesta eläkkeestä. Kolmas haluaa nähdä enemmän maailmaa.
Mä olen surkea säästämään. Osaan säästää vain silloin kun mulla on aidosti sydämestä lähtevä unelma, jota varten tarvitaan rahaa. Säästin ensimmäisen kerran elämässäni vasta häitä varten, kolme vuotta sitten.
En osaa säästää ”pahan päivän varalle”. Olen ikuinen romantikko ja vähän naivi, sillä vielä niin pahaa päivää ei ole tullut, josta en olisi taloudellisesti selvinnyt.
Ja totuus on se, että luottotietoisena ja hädän keskellä vaihtoehtoja löytyy aina: voin hakea lainaa ja vertailla sopivinta sellaista Sortterissa – aina kulutusluotosta remonttilainaan.
Viime kesäinen keskustelu ystävieni kanssa sai mut ymmärtämään, etten osaa säästää, koska elän jo unelmaani. Saan tehdä työkseni juuri sitä mitä haluan. Päiväni ovat aidosti antoisat enkä unelmoi varhaisesta eläkkeestä. En ole nähnyt liikaa maailmaa mutta omasta mielestäni kuitenkin tarpeeksi eikä matkakassankaan kerryttäminen innosta.
Tällä hetkellä sen sijaan innostavat yhteiset vapaa-arkipäivät lasten kanssa, asunto, jossa on sauna ja yhteiset ravintolaillalliset ystävien seurassa. Juuri nyt ne on kaikki mulle mahdollisia (paitsi ravintolat lol koska #pandemia, ja vähän myös #vauva) joten en yksinkertaisesti osaa säästää muuhun.
Sitten sisäinen kyynikkoni (sellainenkin löytyy syvällä sisälläni sen romantikon alla) kysyy: ”Entä jos aina ei tule olemaan näin? Menetät kaikki asiakkaasi, sairastut tai huomaatkin haluavasi tehdä työksesi jotain ihan muuta, jota varten täytyykin olla säästöjä? Mitä sitten teet?”
Romanttiko vastaa: ”Se on sen ajan murhe. Sitten hakeudun taas sosiaalialan töihin ja kutsun kaverit kotiin syömään.”
Ja hän lisää: ”Mitä turhaan pilaamaan hyvää elämää entä josin takia.”
