Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Vastuullisuus

Vanhemmuus ekokriisin keskellä: syyllistäminen ei ole kestävää

Olen muutaman kerran huomannut, että ulkoilessamme esikoisen kanssa (hän täytti helmikuussa 2 v), esikoistani häiritsee kovasti roskat luonnossa. Hän on riittävän huolissaan vaatiakseen minua poimimaan ne maasta mutta kuitenkin sen verran snobi, ettei itse koske niihin. Hän itse varmistaa, että heitän roskan roskakoriin ja jatkaa vasta sitten leikkejään.

On monia asioita, mitä voimme opettaa lapsillemme ekokriisin keskellä. Muiden roskien keräämistä en ole opettanut hänelle, ainakaan suoranaisesti. Toisaalta, kotona heitämme roskat aina roska-astiaan, joten hänelle on ehkä itsestäänselvää, että niin tehdään myös ulkona, vaikka roskat olisivat muiden jättämiä. Olen hänestä niin kovin ylpeä. (Vaikka näin koronan aikaan ei nappaakaan kerätä vastuuttomien ihmisten jätteitä maasta.)

Viime lauantaina oli varsinainen juhlapäivä, nimittäin Suomen ylikulutuspäivä. Olet ehkä kuullutkin, että jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten me suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme maapalloa. Koska maapalloja on tiedettävästi kuitenkin vain yksi, yksinkertaistettuna meidän tulisi vähentää kulutustamme kolmannekseen. Sainkin kimmokkeen kirjoittaa vanhemmuudesta ekokriisin keskellä, kun ihailemani Ami Värtö (Pallon kokoinen elämä) nosti teeman esiin sosiaalisessa mediassa.

Kahden lapsen äitinä koen, että minulla on tärkeä rooli vastuullisten arvojen noudattamisessa. Omat lapseni tulevat jatkamaan tällä ainoalla planeetalla minunkin jälkeeni eikä ole yhdentekevää, kuinka he oppivat sitä kohtelemaan jo lapsuudessa. Vaikka lapsemme ovat pieniä (2 v ja 7 kk), yritämme jo nyt panostaa muutamaan asiaan, ja lisätä vastuullisuuskasvatusta sitä mukaa kun he itsekin kasvavat.

Esikoinen aloitti osapäivähoidon maaliskuussa ja hän taitaa olla ryhmänsä ainoa kasvissyöjä. En ole varma, miten kunnallisessa päiväkodissa toimitaan, mutta yksityisessä päiväkodissa kasvisruokavalio onnistui suullisesti ilmoittamalla. En ole vaivanut päätäni miettien, miltä lapsesta tuntuu, kun hän saa oman ateriansa erikseen pakattuna. Se on hänelle normi ja jatke siitä, mitä hän syö tavallisesti kotonakin.

Syömme kotona vegaanista ruokaa ja onnekseni molemmilla lapsillamme on aina ollut tosi hyvä ruokahalu. Kun aloitimme esikoisen kiinteät vegaanisella sormiruokailulla ja soseilla, minua jännitti hänen kasvunsa koska a) imeväisikäisen vegaanisesta ruokailusta on vielä hyvin vähän tietoa ja b) imeväisikäisen vegaaniseen ruokailuun tarjotaan vielä hyvin vähän tukea. Jos hänen painonnousunsa olisi ollut hidasta, tiedän, että ihan ensiksi oltaisiin osoitettu sormella kasvipohjaista ruokavaliota. Onneksi hän on kasvanut hienosti ja syö oikeastaan mitä tahansa tarjotaan (paitsi munakoisoa!). Vauvasta näyttäisi tulevan yhtä reipas syöjä ellei jopa reippaampi. Vaikka uskokaa tai älkää, olen saanut vastata mm. kysymykseen: ”Annatteko hänelle lihaa kun hän on poika?” What the actual fuck.

Me käymme esikoisen kanssa myös yhdessä hypermarketeissa ruokaostoksilla ja toistaiseksi hän on todella mukavaa shoppailuseuraa. Leluja saa katsoa ja ihastella, mutta ei ostaa. Kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa, vaan yritämme istuttaa perheeseen sekä kierrätys- että jakamisen kulttuuria. Vaihdamme muiden lapsiperheiden kanssa kirjoja, leluja ja vaatteita. Haluaisin opettaa lapset kärsivällisiksi: jos jotain haluaa, ensin voidaan kiertää kirpparit tai jättää ostoilmoitus somessa. Haluaisin opettaa heidät myös anteliaiksi: lelut voivat olla rakkaita, mutta niiden ei tarvitse olla itselleen ikuisia ja joku muu voi hyötyä niistä enemmän.

Puhumme lasten isän kanssa myös jatkuvasti siitä, että haluamme panostaa kokemuksiin, ei materiaan. Esimerkiksi huikeiden synttärilahjojen sijaan haluan, että lapset muistavat mitä ollaan tehty mikäkin syntymäpäivä. Haluan osoittaa lapsille, että sen sijaan, että ostamme uuden tavaran, voimme käyttää sen saman rahan johonkin mukavaan elämykseen. Lähestyä asiaa niin, että vastuullinen elämäntapa enemmän antaa kuin ottaa.

Sitten on asioita, joita ei tarvitse edes opettaa. Esimerkiksi esikoisen synnynäinen empatia eläimiä kohtaan. Mä en ole erityisen eläinrakas, mutta tyttäreni senkin edestä (kun taas kaikki ihmiset on ainakin aluksi nou-nou). Hän innostaa minua ajattelemaan, että ehkä ihmiset ovat lähtökohtaisesti eläinrakkaita eivätkä koskaan haluaisi heille mitään pahaa, ja ympäristö on tehnyt meistä tällaisia epäsuoria eläinten kiduttajia. (Sori provosointi, mutta onhan se totta.) Siksi yritän tarjota lapsilleni ympäristön, jossa eläinten kunnioitus on läsnä, vaikka myönnän sen olevan välillä vaikeaa kun en tiedä eläimistä juuri mitään eikä kellään lähipiirissäkään ole lemmikkejä.

Ennen kuin tästä blogitekstistä tulee liian pitkä, tiivistän loput asiani lyhyeen: lapseni ovat pieniä, joten olemme tehneet vasta pieniä asioita. Uskon, että tehtävämme vain vaikeutuu heidän kasvaessa, tosin siitä tulee varmasti myös meille vanhemmille eri tavalla antoisaa, kun saamme todistaa joidenkin opetusten oikeasti menvän perille. Haluamme kannustaa, ei syyllistää – niin lapsia, kuin itseämmekin. Jatkuva syyllistäminen ei ole kestävää enkä halua vastuullisuusuupumuksen partaalla ajaa lasteni kanssa Mäkkärin drive iniin Big macille. (Vaikka pohjimmiltani ajattelinkin, että satunnaiset Mäkki-reissut eivät ole suoraan Saatanasta.)

On pakko myös myöntää, että väsyneenä mun on vaikempi pitää arvoistani kiinni. Ja sitähän mä oon viimeiset seitsemän kuukautta ollut: aivan hiton väsynyt yöheräilyihin ja vähän tähän pikkulapsiarkeenkin. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle vauvavuosi on ohimenevä vaihe ja juurtuneet vastuullisuusarvot tekevät comebackin kun oma jaksaminen normalisoituu. Olen sallinnut myös monia pienempiä juttuja puhtaasta ilosta – kuten pääsiäisenä Ryhmä Hau -suklaamunia ja vappupalloja. Ehdoton ei tarvitse olla, mutta ihan jokainen meistä pystyisi kyllä parempaankin.

Yritän olla ahdistumatta tulevaisuudesta ja miettiä sitä, mihin voimme itse perheenä vaikuttaa. Tulevaisuudessa on varmasti paljon hyvää, myös ilmaston kannalta.

Ps. Kertokaa mitä hevosjuttuja voin tehdä heppahullutyttäreni kanssa?? 🙈

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Yhteistyö

Parhaat sisarusvaunut kun lapsilla on 1,5 vuoden ikäero

Yksi yleisin kysymys, johon saan vastata, liittyy vaunuihimme; minkä merkkiset ja miten ne ovat toimineet?

Olen saanut vaunut alennuksella näkyvyyttä vastaan mutta kirjoitukseni on kuitenkin rehellinen mielipiteeni. Olisin ostanut joka tapauksessa tismalleen samat vaunut täyteen hintaan itsekin, niin hyvä maine niillä nimittäin on.

Ai millä? No Bugaboo Donkey Duo 3 tietysti.

Jokainen äiti tunnistaa millainen loputon viidakko vaunuvertailu on. Ennen Denizin syntymää meillä oli Elalla käytössä siskoni vanhat vaunut ja ne olivat juuri hyvät sellaisenaan. Ei tarvinnut vaivata päätä ikuisella vertailulla ja vielä parempi: käyttää niihin rahaa.

Kun tulin raskaaksi, tiesin tarvitsevamme uuden menopelin. Vietin tuntikausia netin ihmeellisessä maailmassa, kunnes pari avainsanaa vakuuttivat lopulta: kasaamisen helppous, keveys, laatu.

Sen lisäksi muutama konkreettinen kriteeri piti täyttyä: Ela oli tosiaan vasta puolitoistavuotias kun Deniz syntyi ja niin mukavuudenhaluinen tapaus, että tiesin tarvitsevamme sisarusvaunut vielä pitkään. Istumalauta ei siis tullut vielä kysymykseen. Halusin vierekkäiset istuimet, jotka saisi kasvot molempiin suuntiin, mutta jotka olisivat riittävän kapeat mahtumaan ovista ja useimpiin hissiin.

Tiesin myös etukäteen, että tulen usein liikkumaan myös yksin Elan tai Denizin kanssa, eli halusin sellaiset rattaat, jotka muuntautuvat helposti tuplarattaista sinkkurattaisiin ja takaisin.

Alla siis plussat ja miinukset Bugaboo Donkey3 Duoista ja miksi ne ovat olleet juuri täydelliset meille, kun lapsilla on ollut 1,5 vuoden ikäero:

Plussat

Vakaat mutta kuitenkin kevyet työntää. En vieläkään unohda kuinka viikkokaudet toistimme mieheni kanssa sitä miten uskomattoman kettereästi nämä kulkevat 😀

Helppous muuttaa tuplarattaista sinkkurattaisiin mutta kätevä myös kasata autoon, ja mahtuvat juuri ja juuri meidän minitakakonttiinkin (350 l)

Helppo ohjata kääntyvien etupyörien vuoksi

Puhkeamattomat vaahtokumitäytteiset pyörät. Etupyörät kääntyvät ja ne saa lukkoon

Laajat värivaihtoehdot. Osia voi ostaa erikseen eli ilmettä voi tarvittaessa päivittää koska tahansa

Istuinosat saa makuuasentoon

Suuret ja jatkettavat kuomut takaa esim. hyvän suojan tuulelta tai leporauhan. Niissä on myös kätevät kurkistusaukot, josta pääsee ilma kiertämään

Kaikki kankaat ovat konepestäviä

Lyömättömät jarrut

Miinukset

Bugaboo Donkey3 Duo:lla on Bugaboon rattaista eniten säilytystilaa, mutta mielestäni silti liian vähän kun molemmat lapset ovat kyydissä. Hankaluus tosin ilmenee vain vaunukopan puolelta, kun koppa vie niin paljon tilaa. Kun siirrymme kahteen istuimeen, tilaa tulee lisää. Yhden istuimen kanssa ilman vaunukoppaa tilaa on tavaroille yllin kyllin, etenkin kätevän sivukorin kanssa

Ihan supertylsää mutta en keksi muita miinuksia!

Me olemme ostaneet omat vaunumme Vauvatalo Johannan verkkokaupasta. Yllätyin, että Bugaboo Donkey Duoja ei myydäkään jokaisessa lastentavaraliikkeessä vaan vain muutamassa hyvin varustetussa sellaisessa.

Kuten tiedätte, olemme ostaneet tai saaneet lastemme tavarat lähinnä käytettyinä, kuten edelliset vaunumme siskoltani. Tällä kertaa tarvitsimme kuitenkin uudet vaunut, koska halusin juuri Bugaboo Donkey Duot ja niitä oli ostohetkellä tosi vähän käytettynä myynnissä. Ne muut harvat asiat, jotka olemme ostaneet uutena, on tilattu myös Vauvalo Johannasta. Olemme saaneet joka kerta tosi hyvää palvelua.

Kun julkaisin lisätietoa vaunuistamme Instagramissa, ilmeni että moni seuraajistani on myös ostanut vaununsa Vauvatalo Johannasta. Heidän valikoimansa lastenvaunuista ja -rattaista on laaja, joten jos Bugaboo ei tunnu omalta, voi vilkaista muuta valikoimaa. Mä vastaan myös tosi mielelläni kaikkiin vaunuihin liittyviin kysymyksiin kommenttikentässä!

Vaunut ovat kallis investointi ja niitä kannattaa harkita tarkkaan. Se on kuitenkin myös viimeinen hankinta, jossa kannattaa säästää; me liikumme vaunuilla päivittäin ja jos voin vaunuvalinnalla helpottaa arkeamma kahden pienen lapsen kanssa, sen myös teen. Bugaboolla on myös tosi hyvä jälleenmyyntiarvo, eli uskon saavamme tulevaisuudessa hyvät rahat takaisin. Ensin nämä tulevat kuitekin olemaan perheessämme pitkään, sillä niin kauan kuin Deniz viihtyy vaunuissa (myöhemmin tietysti ratasosassa), ei ole mitään syytä vaihtaa pois.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com