Kategoriat
Hyvinvointi Perhe & Ihmissuhteet

Entä jos…

Entä jos vanhempani olisivat jääneet Kosovoon? Tai muuttaneet Suomen sijaan muualle? (Esimerkiksi isovanhempieni perään Australiaan. En olisi valittanut.)

Entä jos olisin päässyt valtiotieteelliseen? Mitäköhän tekisin työkseni juuri nyt?

Entä jos olisin aloittanut blogin jo silloin kun oikeasti halusin mutten uskaltanut? Entä jos olisin tehnyt monia muitakin asioita silloin kun halusin mutten uskaltanut?

Entä jos olisin sosionomiksi valmistumisen jälkeen mennyt sosiaalialan töihin? Kirjoittaisinko blogia enää, olisiko kirjoittamiselle aikaa?

Entä jos olisin sijoittanut opintolainani fiksusti matkustelun sijaan? Olisinkohan nyt masseissa?

Entä jos en olisi matkustanut vielä silloin kun koronasta ei ollut tietoakaan? Olisikohan nyt kaduttanut?

Entä jos en olisi koskaan mennyt niihin bileisiin jossa tapasin Ferhatin? Olisinko vielä sinkku vai jo naimisissa jonkun muun kanssa?

Entä jos en olisi äiti juuri nyt? Miltäköhän mun päivät (ja yöt) näyttäisivät ja mitäköhän ajattelisin valtaosan päivästä?

Entä jos oikeasti jossittelisin asioita sen sijaan että uskoisin että asiat tapahtuvat syystä kuten uskon nyt? Kaikki on mennyt juuri kuten on pitänyt. Vanhempieni piti muuttaa kylmään Suomeen, jotta mä voisin opiskella ilmaisen korkeakoulututkinnon alalta, jossa on aina töitä – jotta voisin rohkeasti tehdä kaikkea muuta, koska työpaikka löytyisi sosiaalialalta aina. Jotta voisin nostaa ja törsätä opintolainani maailmalla silloin kun oli energiaa ja aikaa, mutta ei rahaa. Mun piti elää nuoruutta ja juhlia, jotta tapaisin Ferhatin, jotta saisin kokea millaista on kypsä ja kunnioittava rakkaus. Jotta mun unelmat toteutuisivat ja ennen kaikkea jotta saisin mun kaksi täydellistä lasta.

Kaikki, ihan kaikki, tapahtuu syystä.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Hyvä vauvavuoden parisuhde – vauvavuoden säännöt

Viime raskaudessa muistan ajatelleeni, että kaikki “vauvavuonna ei saa erota” -neuvot ovat ihan hölmöjä. Ei siksi, että vähättelin vauvavuoden vaikutusta parisuhteeseen vaan koska kaikki sellaiset milloin saa ja ei saa erota säännöt ovat tosi myrkyllisiä. Yleensä eroon on hyvä syy ja vauvavuoden kuorma voi hyvin olla sellainen.

Olen tuollaisista säännöistä edelleen samaa mieltä (toisin kuin puolisoni) mutta yhden vauvavuoden tuoreesti kokeneena täytyy myöntää, että ymmärrän vähän mistä tässä säännössä on kyse. Mua ei etukäteen jännittänyt ollenkaan meidän parisuhteen tila vauvan syntymän jälkeen, sillä olemme aina kommunikoineet Ferhatin kanssa hyvin. Luotin myös jo silloin Ferhatin läsnäoloon ja osallistumiseen ja tiesin, että meillä on hyvä tukiverkosto auttamassa kun tarvitsisimme kahdenkeskistä aikaa. Tähän päälle kun vauva osoittautui hyväksi nukkujaksi ja kaikin puolin helpoksi tapaukseksi, mitään eroamisvaaraa ei pitänyt olla.

… Paitsi että mekin kustiin kuin kustiinkin meidän asiat sillä että molemmat tekivät koko vauvavuoden töitä. Hyvän tukiverkoston ja helpon vauvan vaikutukset kumoutuivat kun jokainen päivä meni läpsystä vaihto -periaatteella. Unohdimme toisemme helpommin kuin olin ajatellutkaan. Otin silloin syyt omille niskoilleni, koska minähän niitä “ekstratöitä” tein vanhempainvapaalla mutta nyt jälkeenpäin mietittynä tottakai mullakin oli oikeus työntekoon ja oman urani rakentamiseen. Olisi vain pitänyt keskustella tästä selkeämmin Ferhatin kanssa ja sopia molemmille esim. osa-aikatyöviikko.

Anyhow, muutaman viikon päästä meillä on yksi puolitoistavuotias ja yksi vastasyntynyt. Eli kaksi lasta ja itselläni kaksi yritystä, hehe… Hyvä puoli on se, että Ferhat on töistä irtisanoutuneena kotona vähintään muutaman kuukauden meidän kanssa eli nyt toisen meistä ei tarvitsekaan tehdä samaan aikaan töitä. Loppuvuodesta pitää laskea miten säästöt ovat kantaneet ja kumman on taloudellisesti järkevämpää jäädä vanhempainvapaalle vaiko siirrymmekö 50/50-systeemiin.

Tänäkään vuonna en sano etteikö vauvavuonna saisi erota, mutta asetan meille muutaman muun säännön. Ne ovat:

Vauvavuonnakaan ei saa mennä vihaisena nukkumaan. Riidat selvitetään ennen nukkumaanmenoa

Muistetaan pysähtyä ja arvostaa toisiamme kaikesta tuesta. Kiitetään toisiamme ääneen

Tehdään asioita omien voimavarojen mukaan: en pidä aamulla mykkäkoulua Ferhatille jos hän nukkuu kun minä sählään kahden pienen lapsen kanssa sillä tiedän että iltaa myöten hän varmasti hoitaa nukutukset ja monet yöherätykset

Jaetaan kotityöt silti reilusti

Vähintään yksi kahdenkeskinen saunailta viikossa

Muistetaan huumori mutta myös se, että välillä ei ole kärsivällisyyttä siihen lempeimpään itseilmaisumuotoon. (Ferhat on välillä ärsyttävä lempeyspoliisi ja harmistuu jos töksäytän jotakin.)

Muistetaan, että fyysinen läheisyys vähenee ja muuttaa muotoaan ja että sitä ei välttämättä kaipaa niin paljon kun päivän aikana meissä on muutenkin kiinni kaksi lasta

Jos emme saa järkevää järjestelyä työntekoon, yritän muistaa: vauvavuosi on vain VUOSI ja töitä saamme tehdä hamaaseen eläkeikään asti. Nyt ei ole aika kalliille ostoksille tai säästöjen kerryttämiselle, vaan sille omalle perheelle

Lue myös: “Älä eroa vauvavuonna” – vauvavuosi isän näkökulmasta

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com