Kategoriat
Hyvinvointi

Korvien välissä olevia tavoitteita (are there any other kind?)

Mä en ole täydellinen ihminen. Olen kuitenkin sinut monen epätäydellisen ominaisuuteni kanssa: mua ei haittaa kulkea ryppyisessä kauluspaidassa tai olla hienossa ravintolassa se ainoa henkilö, joka ei osaa syödä etiketin mukaisesti (tai kunnolla edes haarukalla ja veitsellä). Mä olen sinut mun menneiden ja luultavasti tulevienkin mokien kanssa ja useimpina päivinä tykkään itsestäni juuri sellaisena kuin olen. Painotus tietysti sanassa “useimpina”.

Vaikka nykyminä on ok ja nykyhetki vielä enemmän kuin ok, on kiva asettaa tavoitteita. Välillä myös sellaisia, jotka eivät ole riippuvaisia mistään tai kenestäkään muusta kuin itsestään. Etenkin nyt, kun epävarma yrittäjyys ja toisaalla kiireinen arki pienen kahden lapsen kanssa tekevät toistenlaisten tavoitteiden (menestystä, rahaa, viisi kiloa pois, enemmän unta, mitä näitä nyt on) toteutumisesta hieman haastavaa…

Näiden tavoitteiden toteutuminen lähtee korvien välistä ja pysyvät niin kauan kuin ne ovat itselleen tärkeitä. Luulen, että olisin vähän vielä kivempi ja vielä vähän onnellisempi ihminen, jos…

Muistaisin kirjoittaa jokaisen näkemisen jälkeen tapaamilleni ihmisille kiitosviestit WhatsAppiin

Olisin täysin tyytyväinen itseeni näin viisi kiloa isompana

Minulla olisi parempi ryhti. Ja muistaisin harjoitella lantiopohjalihaksiani säännöllisesti

Olen loistava laatimaan budjetteja. Kunpa vain pysyisin niissä

Lukisin enemmän uutisia ja useimmista eri lähteistä

Pysyisin vain yhdessä hajuvedessä. Mikään ei ole ihanampaa kuin haistaa tietystä hajuvedestä joku tuttu ihminen. Ostin uutta hiuslakkaa ja se tuoksui ihan ystävälleni Tinalle. Mäkin haluan että joku haistaa minut heidän kylpyhuoneissaan

Onnittelisin aina muita heidän syntymäpäivinään ja muistaisin ne ilman Facebookiakin

Kiroilisin vähemmän. Tosi paljon vähemmän…

Sanoisin enemmän ei (kiitos)

Kehuisin muita vähän enemmän, pelkäämättä väärinkäsityksiä. (Tapasin viime viikolla erään viehättävän naisen, jonka kanssa puhuttiin alustavasta yritysyhteistyöstä. Mun teki mieli kertoa, että hän on mun mielestä tosi kaunis mutta pelkäsin hänen luulevan että yritän mielistellä tieni kauppoihin.)

Tekisin vähemmän töitä (mutta tienaisin toki enemmän)

Hymyilisin vastaantulijoille kun se tuntuu oikealta, myös silloin kun en ole varma hymyilevätkö he takaisin. Tarjoaisin apuani useammin, myös silloin kun en tiedä saanko sitä koskaan takaisin. Kertoisin tunteistani, vaikken tietäisi vastattaisiinko niihin takaisin

Tekisin aina kaiken niin, etten tietäisi tuleeko mitään takaisin

Tarkistaisin mahdolliset kirjoitusvirheet (kuten tämän otsikonkin) enkä vain olettaisi olevani aina oikeassa tai tulevani ymmärretyksi joka tapauksessa

Kuvassa kanssani poseerama donitsi on Round Helsingistä, jossa myydään vain vegaanisia donitseja. <3 (Iso-Roba 16)

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Hyvinvointi Perhe & Ihmissuhteet

Entä jos…

Entä jos vanhempani olisivat jääneet Kosovoon? Tai muuttaneet Suomen sijaan muualle? (Esimerkiksi isovanhempieni perään Australiaan. En olisi valittanut.)

Entä jos olisin päässyt valtiotieteelliseen? Mitäköhän tekisin työkseni juuri nyt?

Entä jos olisin aloittanut blogin jo silloin kun oikeasti halusin mutten uskaltanut? Entä jos olisin tehnyt monia muitakin asioita silloin kun halusin mutten uskaltanut?

Entä jos olisin sosionomiksi valmistumisen jälkeen mennyt sosiaalialan töihin? Kirjoittaisinko blogia enää, olisiko kirjoittamiselle aikaa?

Entä jos olisin sijoittanut opintolainani fiksusti matkustelun sijaan? Olisinkohan nyt masseissa?

Entä jos en olisi matkustanut vielä silloin kun koronasta ei ollut tietoakaan? Olisikohan nyt kaduttanut?

Entä jos en olisi koskaan mennyt niihin bileisiin jossa tapasin Ferhatin? Olisinko vielä sinkku vai jo naimisissa jonkun muun kanssa?

Entä jos en olisi äiti juuri nyt? Miltäköhän mun päivät (ja yöt) näyttäisivät ja mitäköhän ajattelisin valtaosan päivästä?

Entä jos oikeasti jossittelisin asioita sen sijaan että uskoisin että asiat tapahtuvat syystä kuten uskon nyt? Kaikki on mennyt juuri kuten on pitänyt. Vanhempieni piti muuttaa kylmään Suomeen, jotta mä voisin opiskella ilmaisen korkeakoulututkinnon alalta, jossa on aina töitä – jotta voisin rohkeasti tehdä kaikkea muuta, koska työpaikka löytyisi sosiaalialalta aina. Jotta voisin nostaa ja törsätä opintolainani maailmalla silloin kun oli energiaa ja aikaa, mutta ei rahaa. Mun piti elää nuoruutta ja juhlia, jotta tapaisin Ferhatin, jotta saisin kokea millaista on kypsä ja kunnioittava rakkaus. Jotta mun unelmat toteutuisivat ja ennen kaikkea jotta saisin mun kaksi täydellistä lasta.

Kaikki, ihan kaikki, tapahtuu syystä.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com