Kategoriat
Hyvinvointi

Vesi on mun elementti

Mun elementti ja ekorikos on vesi.

Talvella harrastan surutta uimahalliuintia. Toukokuusta syyskuhun hyödynnän luonnonvesistöjä, kunnes raajat eivät anna enää kalistelusta myöten. Mutta vastapainoksi käyn aamu- ja iltauintien jälkeen lämpimissä suihkussa. Lyhyissä minuutin, parin suihkussa mutta kuitenkin.

Mä en ole kasvanut veden äärellä. Kosovossa ei ole merta, juureni eivät ole ”vedestä”. Mä aloin vasta teini-ikäisenä viihtymään rannalla ja vedessä pidempiä aikoja yksin.

Vesi on mun elementti. Se on mun tapa aloittaa päivä, aloittaa uudestaan. Aamu-uinti on mun mielenterveyden peruspilareita: tapa käynnistää päivä rauhassa ja yksin, painottomassa tilassa.

Ja koska mainitsin jo ekosyntini, joskus joudun useamman kerran päivässä ”nollaamaan” päivän tapahtumat käymällä kylmässä suihkussa. Suihkumeditaatiossa. Laitan kylpyhuoneen valaistuksen hämärälle ja pistän viileän veden virtaamaan. Hengitän neljä sekuntia syvään, pidätän hengitystä sekunnin ja sitten päästän sen ulos viidessä. Olen sen jälkeen kuin uusi ihminen, ainakin seuraavaan suihkumediaatioon asti.

Vesi on osoittautunut myös tehokkaaksi lääkkeeksi raskausselkäkivuille.

Astrologiassa vesi yhdistetään tunteellisuuteen ja herkkyyteen, ja se on ravun (meitsi!), skorpionin ja kalan (Ela <3) elementti. Vesielementin merkit ovat myötätuntoisia, joustavia ja huolehtivaisia. Saatamme vaikuttaa ulkoa päin tyyneiltä, mutta sisimmissämme olemme ailahtelevaisia ja syvällisiä.

Ela on kalat (niin tyypillinen sellainen) ja siinä missä hän on muuten arka ja vetäytyvä, veden äärellä hän on varsinainen vesihirmu. Säässä kuin säässä, oli veden lämpötila mikä vain. Hän rakastaa vettä ja on vedessä kuin kotonaan. Tunnen siitä ylpeyttä ja yhteenkuuluvutta hänen kanssaan: jaamme jonkin meille niin ominaisen asian yhdessä. Meillä on yhteinen elementti, jonka äärellä meillä molemmilla on tosi hyvä olla.

Kiitän universumia ajoituksesta. Neuvolalääkäri on neuvonut, että uinnin voi lopettaa vasta neljä viikkoa ennen laskettua aikaa eli uintikesää on vielä kuukausi jäljellä. Ensi kesään mennessä vauva on jo ”iso” eikä tarvitse pelätä esimerkiksi rintatulehduksen riskiä. Silloin pitää vain murehtia, että mistä sen uintiajan oikein repäisee…

Tällaisia höpötyksiä tänään. Kerroin jo Instagramissa, etten ole parhaimmillani tänään, en ole ollut koko kuukauden aikana… Teksi on rönsyilevää ja frankly aika epäkiinnostavaa. Paitsi että mua ainakin kiinnostaa kamalasti minkä elementin te koette omaksi, kertokaa kommenttikentän puolella! 🙂

Uintikassi on saatu Globe Hopelta! Se on tehty kierrätetystä auton airbag-kankaasta ja valmistettu täällä Suomessa ja Virossa

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Hyvinvointi

CrossFitin aloittaminen, erityisherkkä vauva ja muita arkiviikon kuulumisia

Sunnuntai-iltana, kun mies ja vauva olivat anopilla, kävin saunassa ja sen jälkeen tuuletuin terassillamme vohvelikylpytakissa, katse auringonlaskussa. Muuta ei onnistuneeseen viikon vaihtoon tarvita, tuokin on jo aivan liikaa…

Muistin samana hetkenä, että tasan puoli elämää sitten, 3.11., olin 13-vuotias tyttö, joka alkoi sinä iltana seurustelemaan ensimmäistä kertaa. Luonnollisesti koko elämä on sen jälkeen muuttunut mutta perusluonteeni on niin samanlainen kuin silloin vasta yläasteen aloittaneena teinityttönä. Tykkään itsestäni tällaisena, hölmönä ja haavoittuvana riskienottajana, elämään sokeasti luottavaisena, ja toivon, että voin 13 vuoden päästä kuvailla itseäni edelleen samoilla adjektiiveilla.

On ollut mukava viikko. BETTERillä menee hyvin, siinä mielessä liian hyvin, että töitä onkin odotettua enemmän samalla kun mieheni hukkuu omiinsa. Jouduin tänään feidaamaan lounaalle tulossa olleet ystäväni, koska juuri lounasaikaan Ela nukkuu parin-kolmen tunnin päiväunet = eli juuri silloin pitäisi ehtiä tekemään ihan kaiken.

Kesken hulabalookiireiden aloitin ex-tempore taas CrossFitin. Tiistai-iltapäivällä yritin tehdä jotain kotitreeniä, kunnes muistin että eihän mulla ole itsekuria ja luovutin kolmen minuutin jälkeen. Varasin samantien seuraavalle aamulle tunnin, ja koska pystyn nyt kirjoittamaan tätä tekstiä, olen selvästikin vielä hengissä. Ja koska varasin tunnin myös huomisaamuksi, tarkoittaa se sitä, että harrastus saa jatkua taas. (Pyysin ystävääni salille hoitamaan Elaa sillä välin kun treenaan. Samaa ystävää, jota feidasin tänään. Oon mäkin vuoden kaveri…)

Muita viikon kohokohtia: tiistain pressi-HopLop Triplassa. Voiko jo 8kk vauva osoittaa erityisherkän piirteitä? Ela oli selkeästi todella stressaantunut HopLopissa kaikkien huutavien lasten ja kirkkaiden valojen keskellä. Häntä selvästi ahdisti ja koko automatka oli yhtä huutamista ja seuraava yö 15-30min välin itkien heräämistä, johon auttoi vain syli. Elahan on kolmeviikkoisesta eteenpäin ollut varsinainen pressivauva, mutta ei blogitapahtumissa ole sellaista melua, mitä esimerkiksi HopLopissa on. Olen huomannut, että vanhempienikin kotona, jos kaikki ovat paikalla ja tuttuun kosovolaiseen tapaamme puhumme huutaen ja toistemme päälle, joku puhuu samaan aikaan videopuhelua ulkomaille ja siskonpoika rimputtaa pianoa, hätä oikein paistaa Elan silmistä. Siinä mielessä äitinsä tyttö, there’s no place like (silent) home.

Eilen me vietettiin isosiskoni kolmekymppisiä ja tänään woltataan Anilla ystävien kanssa. Ela tapaa ensimmäistä kertaa Anin koiraa (eli BETTERin office dogia, ks. postauksen ylin kuva!) ja mielenkiintoista nähdä, joko koirat herättävät Elassa jotain mielenkiintoa. (Jos ei, siinäkin on äitinsä tyttö.) Ainakin iso amerikanbitbullterrieri(?) ei tehnyt Elaan vaikutuksen.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN