Kaupallinen yhteistyö: Tori
Viime vuonna esikoisemme vietti ensimmäistä jouluaan. Maailma oli silloin normaali (jos se koskaan edes on). Jouluaatto Ferhatin perheen kanssa, jouluaaton ilta siskoni luona, vanhempieni luona joulupäivä – jolloin vietetään äitinikin syntymäpäiviä. Tapaninpäivänä olin jo kyllästynyt jouluiluun ja paettiin sitä Elan kanssa mestoille eli Itikseen.
Jouluhistoriaa: kosovolaiset tai turkkilaiset eivät lähtökohtaisesti juhli joulua. Meidän perheemmekin alkoi viettämään sitä aika myöhään; me lanseerattiin joulu Dedolleihin vasta kun meillä lapsilla tuli fomo suomalaisten perhejoulusta. (Lukeutuukohan tää kulttuuriseksi omimiseksi?) Äiti ei vieläkään ole päässyt siitä yli, että joulupäivä ei olekaan vain hänen päivänsä, mutta antaa kauriin katkeroitua.
Viime jouluna me laadittiin Ferhatin kanssa Dedolli-Yasa joulu bucket list. Vilkaisin sitä äsken ja uusien rajoituksien myötä useampi kohta saadaan samantien heittää ulos ikkunasta. (Kuten ”nähdä vähintään yksi jouluelokuva leffateattereissa”. Toisaalta, tuskin oltaisiin päästy leffaan kahdestaan muutenkaan. Kuka hullu olisi halunnut vahtia puolitoistavuotiasta ja 3 kk vauvaa samaan aikaan?)
Ollaan päätetty, että koska joulusta ei voi nauttia samalla tavalla enää ihmisten ilmoilla, on tuotava joulu kotiin. Mä yleensä inhoan kaikenlaista sesonkisisustamista. Turhaa materian ja rahan kulutusta. Ferhat kuitenkin ilmaisi vähän aikaa sitten hyvän pointin: korona ja lumeton talvi eivät tuo erityistä joulufiilistä, vaan tunnelma on luotava itse.
Tänä vuonna sisustetaan koti Torin avulla. Haluan punaisia tyynylakanoita, jouluvaloja ja ehkä jopa tekokuusen koristeineen kaikkineen. Tori on Suomen suurin ja suosituin kauppapaikka, ja sen avulla me sisustettiin omasta mielestäni täydellinen koti. Eiköhän Torin avulla synny täydellinen joulukin. (En yhteistyökumppanina ota kantaa voiko Tori parantaa perheriitoja tai auttaa ruokaähkyn kanssa.)
Koska lapset kasvavat kovaa vauhtia, lapsille on ostettava uusia vaatteita. Ja uudella tarkoitan tietysti lähinnä käytettyjä, mutta heille uusia. Haluaisin että heillä olisi joka vuosi uudet ”jouluvaatteet” koska he joka tapauksessa kasvavat vanhoista koltuistaan pois. Näissä kuvissa heillä on serkkuni ostamat ihanat jouluvaatteet, muuten olisin etsinyt vaatteet taas Torista, kuten niin monta kertaa olen tehnytkin.
Muita asioita Dedolli-Yasan bucket listillä, joita voi istuttaa koronajouluunkin:
- ulkona jouluvalojen ihastelua glögin/kaakaon kanssa
- vuosittainen perhekuva (lisää tällaisia söpöjä kuvia siis tulossa!)
- tuunattu joulusauna adventtilauantaisin (viime viikonloppuna oli ensimmäinen!)
- seitankinkku ja muita herkullisia jouluruokia
- vähemmän puhelinta ja enemmän Trivial Pursuitia
- hyväntekeväisyystyötä (viime vuonna ostimme muutaman Joulupuu-keräyslahjan)
Lapsemme ovat niin pieniä, etteivät he ymmärrä lahjakulttuurin päälle vielä. En usko, että ostamme tänä vuonna heille lahjoja kuusen alle. Mutta siskonpojalle, joka on kuitenkin jo iso kolmevuotias poika, haluaisin ostaa jotakin. Musta on mielettömän siistiä, että nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävää hankkia käytetty lahja toiselle. Tämä on kuitenkin aika uusi ilmiö verrattuna siihen miten trendikästä second hand -tuotteiden ostaminen esim. kotiin tai itselleen on muuten ollut jo vuosia.
Torilla on tänä vuonna tärkeä Kaikille hyvä lahja -kampanja. Kampanjan on tarkoitus osoittaa, että käytetty lahja on vähintään yhtä hyvä ja ympäristön puolesta paljon parempi lahja kuin uusi. Pienet lapset harvoin erottavat onko lahja uusi vai käytetty, isommille lapsille voi hyvin selittää miksi käytetty lahja on parempi. Aikuisille luulisi että käytetyn lahjan hyödyt ovat jo itsestään selviä ja kaikki viimeisetkin ”nolot” stigmat sen ympärille on viimeistään tänä jouluna ravistettava pois. Ympäristön lisäksi käytetty lahja on yleensä myös edullisempi lahja, ja lahjakulttuuri ahdistaakin monia jo pelkästään rahallisista syistä.
Onko teillä tapana ostaa joululahjoja? Entä millainen ”poikkeusjoulu” teille tulee tänä vuonna?
