Kategoriat
Raskaus & Synnytys

Kaksi erilaista imetystarinaa – miksi täysimetys onnistui tällä kertaa?

Mä tiedän että imetys on dominoinut blogini palstatilan mutta arvatkaa mitä: se dominoi elämäänikin! Imetän vieläkin sata kertaa päivässä (ja yössä). Ferhat sanoi sen hyvin: “Sä todellakin sait haluamasi TÄYSimetyksen.”

Sitä paitsi, pieni osa teistä haluaa lukeaa imetyksestä lisää – olkoon tämä postaus omistettu juuri heille ja koko sydämestäni toivon että myös jollekin, joka kamppailee oman imetyskokemuksensa kanssa.

Mulla on kaksi lasta mutta kaksi aika erilaista imetystarinaa takana. Esikoisemme syntyi 2/19, kuopus 8/20. Sama äiti, samat rinnat (ja samat matalat / olemattomat rinnanpäät). Esikoista osittaisimetin ja imetys päättyi kokonaan 3 kk jälkeen. Kuopusta täysimetin melkein kuusi kuukautta, kunnes en enää kestänyt hänen koiranpentuilmettä kun koko perhe söi yhteisen pöydän äärellä, ja nyt olemme pari viikkoa vaille puoli vuotta aloittaneet kiinteät.

Miksi imetys onnistui tällä kertaa niin hyvin? Avaan omat kokemukseni ranskalaisilla viivoilla, jotta niistä olisi mahdollisimman helppo ottaa vinkit. Toistan: kokemukset ovat omiani, jokainen äiti ja lapsi on erilainen – kuten omatkin lapseni ovat sen minulle osoittaneet…

ESIKOINEN

  • spontaani alatiesynnytys rv 39+3, synnytyspaino 3300 g (52 cm)
  • toiveena täysimetys
  • tarkoitus oli viettää pari päivää perhepesähotellissa ennen kotiinlähtöä
  • vauva oli kuitenkin jatkuvasti itkuinen vaikka olikin kokoajan rinnalla. Vauvan imuotetta tarkistettiin ja se oli hyvä, mutta rinnan saaminen suuhun oli vaikeaa matalan rinnanpään takia. Otettiin rintakumi avuksi
  • lähtöpäivänä tarkistettiin paino, joka oli laskenut yli 10 % ja määrättiin lisämaito (korviketta). Kysyttiin, että halutaanko lähteä kotiin vai jäädä vielä yhdeksi yöksi seuraamaan imetystä. Olisin halunnut palavasti kotiin mutta vielä enemmän toivoin täysimetystä, joten jäätiin perhepesähotelliin
  • kotona pumpun äärellä pystyin tarjoamaan vauvalle lisämaitona omaa maitoani. Lisämaidon tarve tuntui kuitenkin vain nousevan ja lopulta olin kolmen ruokailutavan vanki: imetys, pumppaus, korvike. Vauvan paino nousi hitaasti vaikka lisämaidon määrä kasvoi (neuvolan ohjeiden mukaisesti)
  • painonnousun hitaudesta huolimatta vauva nukkui ruokailujen välissä tosi pitkiä aikoja. Häntä piti aina herättää syömään 3-4 h välein
  • ensimmäinen tiheän imun kausi n. 4-viikkoisena: en ollut tottunut, että muuten pitkiä pätkiä nukkuva vauva haluaakin kokoajan tissiä ja erehdyin luulemaan, että oma maito ei riitä. Lopetin pumppaamisen (en kai ehtinyt edes pumpata syöttöjen välissä) ja annoin syöttöjen jälkeen korviketta
  • toinen tiheän imun kausi n. 7-viikkoisena: sama juttu, olin vakuuttunut että nyt hän haluaa vain pullosta eikä koskaan tyydy tissiin eikä häntä sinne enää koskaan saa; aloin pumppaamaan kunnes pikkuhiljaa pumpun saaliit vain suretti ja 3 kk kohdalla maitoa ei enää tullut ollenkaan

Esikoisen kohdalla olin motivoitunut täysimettämään mutta loppujen lopuksi en tiennyt imetyksestä juuri mitään. En sisäistänyt, että tiheän imun kaudella vauva saattaa ihan oikeasti asua rinnalla vuorokauden ympäri. Ja kun vauva hylki rintaa, mulla ei ollut keinoja opettaa hänet takaisin siihen.

Nyt jälkeenpäin mietittynä, jos olisin herättänyt vauvaa useammin syömään, hän ei olisi välttämättä herännyt aina niin nälkäisenä ja rintamaito olisi saattanut riittää ilman lisämaitoa. Näin imetyskertoja olisi tullut enemmän ja maidontuotanto olisi tehostunut. Vähemmän nälkäisenä vauva olisi myös maltannut paremmin etsiä matalaa rinnanpäätä ja olisimme saattaneet päästä rintakumista eroon. Rintakumi oli itselläni ainakin kunnon mood killer ja vaikutti maidon tuloon.

Imetys oli pumppuineen ja lisämaitoineen aina vain sellaista säätöä eikä se koskaan tuntunut kivalta ja palkitsevalta. Rintakuminkin kanssa vauvalla oli vaikeuksia syödä ja syöttöjen jälkeen hän ei koskaan ollut tyytyväinen. Korvikkeeseen siirtyminen tuntui todella helpottavalta.

Nyt vauva on ensi viikolla kaksivuotias täysin terve taapero.

KUOPUS

  • spontaani alitiesynnytys nipin napin rv 37+0, synnytyspaino 2700 g (48 cm)
  • toiveena täysimetys, “korjaava” kokemus
  • synnytys meni hyvin mutta pienen koon takia jouduimme pariksi yöksi sokeritarkkailuun. Jokainen mittaus jännitti koska pelkäsin sen johtavan lisämaitoon. Mutta vauva “pääsi läpi” jokaisesta mittauksesta ja kotiuduttiin kahden yön jälkeen
  • rinnanpäät olivat yhtä matalat kuin esikoisenkin kanssa, mutta vauva jaksoi “taistella” imuotteen kanssa parikytkin minuuttia ilman ongelmaa. Ihan jokainen huoneeseen astunut kätilö, joka näki kuinka sinnikkäästi yritimme harjoitella oikeaa otetta, ehdotti rintakumia. Aistin kuitenkin alusta asti, että tämä vauva on kärsivällinen ja rauhallinen, hän jaksaa kyllä, ja lopulta en joutunut turvautumaan rintakumiin kertaakaan
  • vauva söi alusta asti vähintään vuorokauden jokaisella tunnilla. Hän osasi ilmaista nälkämerkit selkeästi ilman kiukkua (tai sitten osasin vain itse lukea niitä paremmin kuin esikoisen kanssa). Olin päättänyt että vaikka tämä lapsi haluaisi viettää rinnalla 24/7, voimavarojeni mukaan annan sen tapahtua
  • kun maito nousi rinnalle, rinnanpäät olivat tavallistakin matalimpia, mutta joskus jos otteen saamisessa kesti vieläkin pidempään, pumppasin pahimman paineen ensin pois

Kuopuksen kanssa meillä ei ole ollut mitään imetyksen liittyvää ongelmaa “olosuhteista” huolimatta (pieni syntymäpaino tai 1,5 v isosisko vaatimassa omiaan). 2 kk syötin pelkästään rinnasta mutta sitten opeteltiin myös pulloon. Aluksi se oli hankalaa, mutta nykyään vauva ottaa pullosta helposti, jos olen itse muualla. Vauva kasvaa reilu kilon kuussa eli maitoa riittää hyvin vaikka esikoisen kohdalla olin kuvitellut että näin runsaat imetyskerrat tarkoittavat päinvastaista.

Kuopuksen kanssa sain tosiaan korjaavan imetyskokemuksen. Olen päättänyt, että puolen vuoden jälkeen imetys saa jatkua jos on jatkuakseen – en ota paineita pumpata pullomaitoa ja jos olen poissa kotoa, en aio murehtia että ovatko rintani saaneet tarpeeksi stimulaatiota tai onko vauva tässä välissä valinnut pullon lopullisesti. Imetys saa jatkua juuri niin luonnollisesti ja helposti kuin mitä se on tähän asti ollut ja jos ei jatku, onhan hän jo “iso” poika. <3

Olen ylpeä meistä kaikista: minusta ja esikoisesta kun yritimme toiveeni mukaisesti ja minusta ja kuopuksesta kun onnistuimme toiveeni mukaisesti. Pian kuopuskin on terve taapero ja tuskin yhtään sen terveempi kuin “korivikevauva” isosiskonsa.

Ja vielä viimeisenä haluan sanoa: täysimetys onnistui 50 % Imetyksen tuki -Facebook-ryhmän ansiosta ja 50 % intuitiolla. Se tiivistää hyvin sen, mistä imetyksessä on kyse: tietoa täytyy olla, omia vaistoja unohtamatta.

Mikäli teillä on mitä tahansa kommentoitavaa tai kysyttävää, pistäkää viestiä kommenttiboksiin. 🙂

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Pulloruokinta onkin hyvä vaihtoehto – mutta vasta kun sen oppii itse

Sain eilen harvinaisen luksushetken lukea Hesaria, jossa törmäsin Esa Mäkisen kolumniin pulloruokinnasta. Mäkinen ehdottaa äitien jaksamisen tueksi pullomaitoa ja avaa synnytyssairaalan ja neuvolan imetyspolitiikkaa, jossa huomioidaan vain vähän korvikkeen mahdollisuutta.

Esikoisemme on saanut 3 kk eteenpäin pelkkää korvikemaitoa siinä missä kuopus vetelee nyt viidettä kuukautta täysimetyksellä. Esikoisen kanssa mulla oli imetysvaikeuksia alusta asti mutta sain siihen paljon tukea – toisaalta myös painostusta – neuvolahenkilökunnalta.

Koin elänneeni silloin imetysfanattisessa kuplassa, jossa imetykselle oli annettava kaikkensa selkänahkaa myöten. Vasta kun myönsin itse itselleni, että pulloruokinta on meille helpompi ja luonnollisempi vaihtoehto, se oli yhtäkkiä muillekin täysin hyväksyttävää. Samat henkilöt, jotka olivat painostaneet imetykseen, olivatkin yks kaks sitä mieltä että “pulloruokinta on ihan yhtä hyvä, tärkeintä on syli, rakkaus ja jaksava äiti!”

Kaikissa raskaus-, synnytys- ja synnytyksenjälkeisisssä oppaissa äidinmaitokorvike ei ole millään tavalla tasavertainen vaihtoehto imetyksen rinnalla. Pitkän imetyssaarnan lopussa saattaa lukea pienellä printillä että “jos imetys ei suju, pulloruokinta on ihan yhtä hyvä, tärkeintä on syli, rakkaus ja jaksava äiti!” Mutta vasta sen jälkeen kun imetyspaineet ovat jo kasautuneet ja mieli on jo vakuuttunut siitä, että ensin koitetaan imetystä vaikka päällä seisten. Kunnes on ihan loppu ja mielellään vähän sen jälkeenkin. (Kokemusta on.)

Toisaalta: äidinmaidon terveyshyödyt ovat niin suuret, että sen puolesta voi olla virheellistä tuoda korvike tasa-arvoiseksi vaihtoehdoksi imetykselle. Mutta täytyykö kaikkea mitata suoraan ravintoarvoilla? Entä äidin jaksaminen? Elämän yllättävät tilanteet? Muut arvovalinnat tai kokemukset omasta ruumiista? Suomen kaltaisessa korkean hygieniatason maassa, jossa äidinmaitokorvike on valmistettu parhaiden asiantuntijoiden avulla, pulloruokinta on oikein hyvä vaihtoehto.

(Ennen kuin joku sanoo että “aina voi pumpata” niin aina ei todellakaan voi. Kaikki eivät heru pumpulle ja joidenkin lapset, kuten allekirjoittaneen, syö pullostakin 90 ml joka ikinen tunti. True story. Sitä määrää ei “noin vain pumpata”. Rintapumppu voi olla jollekin myös kallis investointi, jos takuuta pumpulle herumisesta ei ole.)

(Ja ennen kuin joku sanoo, että “puoliso voi osallistua muulla tavalla kuin vain syöttämisellä” niin true story sekin. Mutta jos vauva haluaa kokoajan tissiä, oikeasti vähintään sen 24 kertaa vuorokaudessa, siinä ei pitkiä päiväunia nukuta sillä välin kun mies vaihtaa vaipan tai palaa vaunulenkiltä 15 minuutin päästä kun vauva on huutanut kuin syötävä.)

Jokainen opas saisi alkaa sillä lauseella, että “myös pulloruokinta on hyvä vaihtoehto, tärkeintä on syli, rakkaus ja jaksava äiti” ja sitten vasta aloittaa se kappale imetyksen hyödyistä. Imetyksestä ei todellakaan voi olla liikaa tietoa, tiedon ansiosta mäkin olen onnistunut täysimettämään kuopusta tahtoni mukaisesti. Sen sijaan puolloruokinnasta voisi olla myönteisempää puhetta ja sallivampaa asennetta. Äidit usein kaipaavat myös lisätietoa imetyksen ja pulloruokinnan yhdistämisestä, sillä satunnainen pulloruokinta ei suinkaan aina tarkoita imetyksen tuomiota.

Tässä omat myönteiset kokemukseni molemmista ruokintatavoista: pulloruokinta tuki vanhemmuuden tasa-arvoistamista ja uskallan väittää, että se on yksi syy miksi esikoinen on ollut aina tosi läheinen isänsä kanssa. Pulloruokinnassa en joutunut miettimään mitä puen päälle, vaatekaapin kaikki mekot ja neulepuserot olivat laajassa käytössä ja ai kauheeta: tuoreena äitinä sain jopa mielihyvää siitä että sain pukea mitä halusin! Hurjaa. Puolloruokittu esikoinen pysyi myös pidempään kylläisenä ja nukkui jo viisikuisena 11 tunnin yöunet. Tiedän, että näillä kahdella asialla ei välttämättä ole yhteyttä keskenään, mutta esim. kuukautiskierron ensimmäisinä päivinä herun niin huonosti että todellakin se vaikuttaa vauvan maidonsaantiin ja koko perheen yöuniin. Pulloruokinta oli tietyllä tavalla tasaisempaa.

Myönteiset kokemukseni täysimetyksestä: vauva saa valtavasti syliä, jota ei välttämättä muuten tulisi näin paljon kun esikoisen kanssa on touhuttava samalla sitä sun tätä. Imetys ja imetysmaratonit antavat hyvän syyn levätä ja pesiä, ruokkimisen sijaan puoliso on sitten ollut enemmän esikoisen kanssa ja tehnyt kotityöt. Vanhemmuuden tasa-arvoistamista sekin, tietysti. Imetys on öisin pulloruokintaa helpompaa; puoliunessa paidanhelma vain ylös ja takaisin unten maille kun vauvan suu on saatu tissiin.

Toisaalta, esikoisen yöimetykset olivat yhtä helvettiä kun ensin piti asetella rintakumit ja sitten hakea rintapumppu toiseen rintaan jottei sieltä valuisi yhtäkään tippaa hukkaan sitä kallisarvoista äidinmaitoa. Sitten se maito piti tietysti antaa perästä lisämaitona pullosta kun vauva ei tullut kylläseksi rinnalla. Loput pakastettiin ja pumppu keitettiin seuraavaa kertaa varten. Olisi vain ollut helpompaa kaataa huoneenlämpöistä korviketta suoraan pulloon ja jatkaa 10 minuutin päästä taas unia. (Mäkisen ystävän tavoin: meidänkin esikoiselle kelpasi oikein hyvin huoneenlämpäinen maito.)

Kun meidän täysimetys päättyy, aion kirjoittaa erillisen postauksen siitä miksi esikoisen täysimetys ei onnistunut ja miksi kuopuksen kanssa kyllä. Tämä teksti oli vain “lyhyt” kannanottoni siitä, että Mäkisen keskustelunavaus pulloruokinnan hyödyistä oli hyvä. Imetys on toki paljon monimutkaisempaa (ja joskus paljon kivempaa tai sitten vaikempaa) kuin mitä kolumni antaa ymmärtää. Moni äiti on ollut somessa sitä mieltä että Mäkisen teksti on saatanasta ja juuri se kuvaa sitä, mikä kaikki tässä imetysfanaattisuudessa on vikana: muista ruokintatavoista ei saa edes puhua!

Ps. Kirjoitin tämän postauksen teeman mukaisesti klo 03.30 – 05.30, yösyöttöjen välissä.

Kuvat Hanna Kärppä esikoisen vauva-ajalta <3

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com