Kategoriat
Kulttuuri Perhe & Ihmissuhteet

Nuorena naimisiin

Moni bongasi eilisen Hesarista artikkelin, joka käsitteli erityisesti nuorten naisten avioitumista tilastollisesti aikaisemmassa iässä, mikäli äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Mä menin naimisiin 24-vuotiaana ja mun virallinen äidinkieli on albania, minkä takia mua ja Ferhatia haastateltiin juttuun.

Kotiimme tullut haastattelija Katja Kuokkanen ja valokuvaaja Antti Yrjönen olivat todella mukavia. Etenkin Anttiin Ela ihastui täysin! Mua jännitti etukäteen, onko meillä Ferhatin kanssa juttuun mitään annettavaa, sillä kumpikaan ei ollut juuri kokenut, että omalla monikulttuurisella perhetaustalla olisi tekemistä nuorena avioitumisen kanssa. Toimittaja kuitenkin kertoi, ettei hänen tarkoituksensa ole kirjoittaa ”stereotypiatarina”, ja lopulta lehtijuttu oli mun mielestä oikein meidän näköinen. Sen voi lukea kokonaisuudessa tämän linkin takaa.

Vaikka emme ole ajatelleet perhataustamme liittyvän avioitumisemme ajankohtaan, tuollaiset asiat vaikuttavat silti väistämättä edes vähän näihin päätöksiin. Kuten kerroin haastattelussakin, mun perheessä ei ole koskaan erikseen korostettu avioliiton merkitystä. Mutta mulla on nuoret vanhemmat ja olen aina ajatellut, että haluan itsekin nuoreksi äidiksi. Vielä muutama vuosi sitten halusin ”sen oikean järjestyksen”, eli ensin naimisiin ja sitten lapsia. Nykyään tuntuu, että tuollaisilla asioilla ei ole itselleni mitään merkitystä ja olemme puhuneetkin tästä Ferhatin kanssa jälkeenpäin: olemme henkisesti kasvaneet aika paljon sellaisista perinteisistä uskomuksista pois. Toisaalta, voi olla että mun on helpompi nyt ajatella, että naimisiin menolla tai sen ajankohdalla ei ole mitään väliä, koska olen jo mennyt naimisiin ja pitänyt (ne ihanat) hääni. Eli en koe siinä mielessä enää painetta yhteiskunnalta tai kaveripiiristä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mä nauroin jo Facebookissa muuten tuolle otsikolle: Saranda Dedolli ei ehtinyt suutaan avata, kun Ferhat Yasa oli jo myyty. Mun ensimmäinen mielikuva on ainakin se, että olisin astunut johonkin huoneeseen, jossa Ferhat olisi odottanut mua ja tehnyt päätökseen, että ”hänet mä otan”! Ai kauheeta. 😄 Järjestetyissä tai ostetuissa avioliitoissa ei lähtökohtaisesti ole tietenkään mitään hauskaa, mutta itseäni huvittaa vain se, kuinka eri tavalla tilanne oikeasti meni, ja että haluttiinko nyt tätä monikulttuurista avioliittoasiaa oikein triggeröidä tuollaisella otsikolla… Onneksi meidän tapaamistarinaa on kuitenkin avattu tuossa artikkelissa ja itsellänikin on blogipostaus siitä tämän linkin takaa: Näin tapasin poikaystäväni.

(Vähän myös häiritsee se, että artikkelissa oltiin kirjoitettu että suvumme ovat lähinnä tapamuslimeja, mikä pitää siis paikkaansa, mutta erään kuvatekstin alla lukee, että me olisimme tapamuslimeja, mikä taas ei ole totta. Ehkä olen inhottava ja pyydän oikaisua tästä. 😄)

Jos teitä kiinostaa enemmänkin meidän monikulttuurinen parisuhde tai hääpostaukset, alla lista muutamista aikaisemmista blogikirjoituksistani:

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Melkein vuosi häistä: olisinko tehnyt jotain eri tavalla?

Jännää, että meidän ensimmäinen hääpäivä lähestyy. Muistan häistä jokaisen yksityiskohdan kuin eilisen, vaikka elämä onkin muuttunut sen jälkeen paljon.

Kesä on tulossa, jolloin jokunen teistäkin menee naimisiin. Siksi halusin muistuttaa teitä blogin hääpostauksista, jos vaikka saatte sieltä fiilistelymateriaalia tai jopa hyviä vinkkejä omaan juhlapäiväänne. Ensimmäisessä postauksessa on kaikki hääpäivää edeltävät postaukset (suunnittelua, tunnelmia ennen häitä jne.) ja jälkimmäisessä hääpäivän jälkeen kirjoitetut postaukset (koontia ja jälkipuintia sekä tietysti meidän taitavan valokuvaajan Katarina Kirvesmäen kuvia).

Kaikki #häät-postaukset ennen häitä

Kaikki #häät-postaukset häiden jälkeen

Mutta itse kysymykseen: vuoden viisaampana, olisinko tehnyt mitään eri tavalla? Valitsisinko jotakin toisin? Meillä oli upea päivä eikä mikään olisi voinut mennä paremmin. Päivän kulusta ja tunnelmasta en siis rehellisesti muuttaisi mitään. (En edes sitä kun lokki kakkasi Ferhatin päälle juuri ennen valokuvausta. Siitä syntyi niin mieletön tarina eteenpäin kerrottavaksi, ja lokin kakkahan tuo hyvää onnea. (Saattaisi olla eri ääni kellossa, jos uhrina olisi ollut minä.))

Häämekkokriisi ei ole kuitenkaan ratkennut häiden jälkeenkään. Olen myöhemmin törmännyt moniin muihin kauniisiin mekkoihin ja ajatellut, että tuo olisi voinut näyttää paremmalta ja hmm, vitsi kun olisin nähnyt tuon ensin. Jahkailin häämekkojen kanssa kauheasti ennen häitä ja ilmeisesti sama jahkailu ei ota loppuakseen. Olen siis tullut siihen johtopäätökseen, että tässä maailmassa on ihan liikaa kauniita häämekkoja eikä sitä the onea yksinkertaisesti löydy.

Ei se mitään, onneksi mies oli (ainakin näin ensimmäisen vuoden perusteella) se oikea.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

%d bloggaajaa tykkää tästä: