Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Vastuullisuus Yhteistyö

Kolme viikkoa jouluun – meidän Dedolli-Yasa bucket list

Kaupallinen yhteistyö: Tori

Viime vuonna esikoisemme vietti ensimmäistä jouluaan. Maailma oli silloin normaali (jos se koskaan edes on). Jouluaatto Ferhatin perheen kanssa, jouluaaton ilta siskoni luona, vanhempieni luona joulupäivä – jolloin vietetään äitinikin syntymäpäiviä. Tapaninpäivänä olin jo kyllästynyt jouluiluun ja paettiin sitä Elan kanssa mestoille eli Itikseen.

Jouluhistoriaa: kosovolaiset tai turkkilaiset eivät lähtökohtaisesti juhli joulua. Meidän perheemmekin alkoi viettämään sitä aika myöhään; me lanseerattiin joulu Dedolleihin vasta kun meillä lapsilla tuli fomo suomalaisten perhejoulusta. (Lukeutuukohan tää kulttuuriseksi omimiseksi?) Äiti ei vieläkään ole päässyt siitä yli, että joulupäivä ei olekaan vain hänen päivänsä, mutta antaa kauriin katkeroitua.

Viime jouluna me laadittiin Ferhatin kanssa Dedolli-Yasa joulu bucket list. Vilkaisin sitä äsken ja uusien rajoituksien myötä useampi kohta saadaan samantien heittää ulos ikkunasta. (Kuten “nähdä vähintään yksi jouluelokuva leffateattereissa”. Toisaalta, tuskin oltaisiin päästy leffaan kahdestaan muutenkaan. Kuka hullu olisi halunnut vahtia puolitoistavuotiasta ja 3 kk vauvaa samaan aikaan?)

Ollaan päätetty, että koska joulusta ei voi nauttia samalla tavalla enää ihmisten ilmoilla, on tuotava joulu kotiin. Mä yleensä inhoan kaikenlaista sesonkisisustamista. Turhaa materian ja rahan kulutusta. Ferhat kuitenkin ilmaisi vähän aikaa sitten hyvän pointin: korona ja lumeton talvi eivät tuo erityistä joulufiilistä, vaan tunnelma on luotava itse.

Tänä vuonna sisustetaan koti Torin avulla. Haluan punaisia tyynylakanoita, jouluvaloja ja ehkä jopa tekokuusen koristeineen kaikkineen. Tori on Suomen suurin ja suosituin kauppapaikka, ja sen avulla me sisustettiin omasta mielestäni täydellinen koti. Eiköhän Torin avulla synny täydellinen joulukin. (En yhteistyökumppanina ota kantaa voiko Tori parantaa perheriitoja tai auttaa ruokaähkyn kanssa.)

Koska lapset kasvavat kovaa vauhtia, lapsille on ostettava uusia vaatteita. Ja uudella tarkoitan tietysti lähinnä käytettyjä, mutta heille uusia. Haluaisin että heillä olisi joka vuosi uudet “jouluvaatteet” koska he joka tapauksessa kasvavat vanhoista koltuistaan pois. Näissä kuvissa heillä on serkkuni ostamat ihanat jouluvaatteet, muuten olisin etsinyt vaatteet taas Torista, kuten niin monta kertaa olen tehnytkin.

Muita asioita Dedolli-Yasan bucket listillä, joita voi istuttaa koronajouluunkin:

  • ulkona jouluvalojen ihastelua glögin/kaakaon kanssa
  • vuosittainen perhekuva (lisää tällaisia söpöjä kuvia siis tulossa!)
  • tuunattu joulusauna adventtilauantaisin (viime viikonloppuna oli ensimmäinen!)
  • seitankinkku ja muita herkullisia jouluruokia
  • vähemmän puhelinta ja enemmän Trivial Pursuitia
  • hyväntekeväisyystyötä (viime vuonna ostimme muutaman Joulupuu-keräyslahjan)

Lapsemme ovat niin pieniä, etteivät he ymmärrä lahjakulttuurin päälle vielä. En usko, että ostamme tänä vuonna heille lahjoja kuusen alle. Mutta siskonpojalle, joka on kuitenkin jo iso kolmevuotias poika, haluaisin ostaa jotakin. Musta on mielettömän siistiä, että nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävää hankkia käytetty lahja toiselle. Tämä on kuitenkin aika uusi ilmiö verrattuna siihen miten trendikästä second hand -tuotteiden ostaminen esim. kotiin tai itselleen on muuten ollut jo vuosia.

Torilla on tänä vuonna tärkeä Kaikille hyvä lahja -kampanja. Kampanjan on tarkoitus osoittaa, että käytetty lahja on vähintään yhtä hyvä ja ympäristön puolesta paljon parempi lahja kuin uusi. Pienet lapset harvoin erottavat onko lahja uusi vai käytetty, isommille lapsille voi hyvin selittää miksi käytetty lahja on parempi. Aikuisille luulisi että käytetyn lahjan hyödyt ovat jo itsestään selviä ja kaikki viimeisetkin “nolot” stigmat sen ympärille on viimeistään tänä jouluna ravistettava pois. Ympäristön lisäksi käytetty lahja on yleensä myös edullisempi lahja, ja lahjakulttuuri ahdistaakin monia jo pelkästään rahallisista syistä.

Onko teillä tapana ostaa joululahjoja? Entä millainen “poikkeusjoulu” teille tulee tänä vuonna?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Koti & Sisustaminen Yhteistyö

Vauvavuoden alku on lähinnä elämää sohvalla

Kaupallinen yhteistyö: Hakola

Deniz täyttää tämän kuukauden viimeinen päivä kolme kuukautta. Meidän lapsilla on vain puolentoista vuoden ikäero, mutta olin silti unohtanut, kuinka intensiivistä ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa ovat. Etenkin jos täysimettää ja on itse se ainoa henkilö, joka tarjoaa ravintoa vauvalle, suurin osa päivästä oikeasti kuluu sohvan nurkassa ja vauva kainalossa.

Eikä se haittaa yhtään. Ei vain siksi, koska meillä on upea sohva, jossa kelpaakin pesiä ja rauhoittua vauvan kanssa, vaan myös siksi, että hormonit ovat tällä kertaa olleet puolellani ja nämä kuukaudet ovat olleet elämäni onnellisimmat. Esikoisesta muistan ainakin sen, että vauva-aika on ohi silmänräpäyksessä. Se, että yksi neljäsosa vauvavuodesta menee täydellisessä symbioosissa on todella lyhyt aika ihmiselämästä. Koska puoliso on ollut paljon kotona, koska esikoinen on rauhallinen ja kiintynyt enemmän isäänsä ja koska pystyn tekemään ison osan työstäni täältä sohvalta käsin, olen valehtelematta nauttinut joka ikisestä päivästä. En ehkä koko päivästä jokaisena päivänä mutta silti, jokaisesta päivästä.

Olen elänyt elämää tästä sohvanurkkauksesta käsin. Kun ystäviä on tullut kylään, en ole ollut heitä eteisessä vastassa, vaan he ovat tulleet tähän sohvalle ihastelemaan vauvaa tissillä tai unipesässä. Tässä olen katsonut myös hävettävän paljon TV-sarjoja: Sinkkuelämään kaikki kaudet (ja elokuvat), Siskoni on noitaa, Great News, Emily in Paris, Undoing, Mustaa kuningatarta… Ruutuaika on ollut niin itselläni kuin esikoisellakin ihan maksimissa… Aina jos Ferhat sattuu istumaan mun paikalle sen jälkeen kun mä olen noussut siitä, hän vitsailee että pistinkö penkinlämmityksen päälle.

Toisaalta: tämän sohvan vanki on kelvannutkin olla. Meillä on Hakolan Lazy Classic kulmadivaani, joka hankittiin viime keväänä muuton yhteydessä ja Suomen pahimman korona lock downin aikaan. Hakolan Lazy Classic on se täydellinen huonekalu: ajaton design, joka on iloa silmälle, mutta uskomattoman mukava peffalle, selälle ja koko vartalolle. Imetän edelleen liioittelematta vähintään 16 kertaa vuorokaudessa mutta olen onneksi säästynyt hartiakivuilta ja muilta jumeilta. Ela oli osaittaisimetyksellä mutta vanhalla sohvalla niskani ja selkäni olivat niin kipeät, että se vaikutti maidon riittävyyteenkin, ja minua aina huimasi pahimpien jumien aikana. Tietysti jumeihin liittyi myös se, että imetys oli silloin täysin uusi asia itselleni ja oli senkin takia vaikeaa etsiä mukavia imetysasentoja.

Sen jälkeen kun Deniz syntyi, valtaosa mun Instagram-kuvista on otettu luonnollisesti sohvalla. Sen takia olen saanut (ilokseni!) jatkuvasti vastata kysymyksiin mm. meidän sohvan sävystä. Meidän Lazy Classic -kulmadivaanin kangas on mallistosta ikävä kyllä jo poistunut, kierrätetty Cotton vaaleanharmaassa sävyssä. Sohvan jalat ovat tammea ja selkätyynyissä on 100% kierrätetyistä PET-pulloista valmistettu Ecosupersoft-täyte. Hakola etsii jatkuvasti uusia, vastuullisia materiaalivaihtoehtoja sohvien verhoilukankaiksi, mutta oli hienoa kuulla, että ensi viikolla lanseerattavaan tyynymallistoon on jo otettu mukaan merestä kerätystä muoviroskasta valmistettu Oceanic-kangas.

Mä herkistyin kyyneliin kun muokkasin näitä kuvia ja tajusin, että meidän perheen parhaat muistot on toistaiseksi luoto tässä sohvan äärellä. Tässä Ferhat nukkuu ensimmäisen unipätkän Denizin kanssa silloin kun mua väsyttää, jotta hän voi antaa pullosta maitoa. Monta kertaa olen myös herännyt aamulla ja nähnyt Ferhatin ja Elan nukkumassa sohvalla; Ela on herännyt yöllä itkemään ja kun Ferhat on vienyt hänet pois makuuhuoneesta rauhoittumaan, he ovat nukahtaneet sylikkäin sohvalle. Ilmankos baba on suosikki.

Myös mun loppuraskaus sujui lähinnä tällä sohvalla. Mulla oli paljon huolia ja unettomuutta, ja usein valvoin yöt teekupin kanssa tässä. Oli kesä ja seurasin auringonnousua olohuoneen ikkunasta. Muistan myös sen yön 36. raskausviikolla kun heräsin pahaan närästykseen ja tulin sohvalle googlettelemaan miten siitä pääsisi eroon. Seuraavana aamuna Deniz oli jo syntynyt. Onneksi lapsivedet ei sentään valuneet tähän!

Kun viimeksi kirjoitin Hakolan sohvastamme, meitä oli silloin kolme. Kerroin, että tuleva vauva-arki jännittää ja se, kuinka sohvan siistinä pitäminen tulee sujumaan. Kuten silloinkin sanoin, olen edelleen perheemme pahin sottapytty – välillä tuntuu, että puolitoistavuotias taaperommekin osaa syödä siistimmin kuin minä. Tähän on kaatunut pumppaamani maitoa, monet kahvikupit, raskauden jälkeiset ensimmäiset sushit ja niiden soijakastikkeet, monet lounaat, jotka on syöty imettäessä ja ne lounaat, jotka on syöty muuten vain, koska olen ollut laiska syömään ihmisten tavoin ruokapöydän ääressä… Deniz on puklannut koko kolmen kuukauden aikana tasan KERRAN ja silloin emme sattuneet olemaan sohvalla, mutta pissaa on kyllä lentänyt kaaressa kankaalle senkin edestä… Ja hei #neverforget loppuraskauden yskä, jota luulin koronaksikin. Paha yskä + heikot lantiapohjalihakset = äidit tietää tarkalleen mistä puhun.

Jokainen tahra on onneksi lähtenyt jos ei kuumalla vedellä niin viimeistään tahranpoistoaineella tai pesukoneessa. Sohvan päälliset ovat irrotettavissa ja ne voi pestä helposti koneessa. Hakola valmistaa myös kaikkiin sohviin päällysteitä, eli jos vuosien mittaan haluaa vaihtelua kodin ilmeeseen, uuden sohvan sijaan voi hankkia uudet päälliset. Myös uusia varaosia voi ostaa.

Vaikka meillä on arvokas sohva, en halua erikseen “varoa” sitä. Sohva elää meidän mukana, ei me sohvan. Ajan myötä siinä saattaa ja saakin näkyä lapsiperhearjen jälkiä. Hakolan huonekalut ovat kuitenkin kestäviä, niin laadultaan kuin tyyliltäänkin. Vastuullisin valinta on ostaa jotakin, joka kestää käyttöä ja makumuutoksia, mahdollisesti sukupolvienkin yli. Totesin jo viime postauksessa, että Hakolan sohva tulee todennäköisesti olemaan meillä ikuisesti.

Syy, miksi olen elänyt sohvalla viimeiset kuukaudet on myös syy sille, miksen ole ollut kovin valppaana vastuullisuuskysymyksistä viime aikoina. Mutta omatunto saa jonkunlaisen rauhan jo siitä, että kotimme suurin huonekalu on valmistettu käsityönä, kotimaassamme ja tilauksesta – kuten kaikki muutkin Hakolan huonekalut.

Lähes jokainen meistä on viettänyt vuonna 2020 hieman tavallista enemmän aikaa omalla sohvalla. Harva kuitenkaan yhtä paljon kuin minä: naureskelin kateellisena Facebookin Syyskuiset 2020 -ryhmässä keskusteluketjulle, jossa puhuivat niiden vauvojen äidit, jotka imettävät juuri ja juuri sen 8 kertaa päivässä. Huoh, onnekkaat. On ollut hullu vuosi mutta itselläni upeat viimeiset kuukaudet ja kun yhteiskunta palaa taas normaaliin ja mun lapset kasvavat aikuiseksi (tai Deniz alkaa syömään vain sen 8 kertaa päivässä), vaalin mun sohvamuistoja aina.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com