Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Vastuullisuus

Vanhemmuus ekokriisin keskellä: syyllistäminen ei ole kestävää

Olen muutaman kerran huomannut, että ulkoilessamme esikoisen kanssa (hän täytti helmikuussa 2 v), esikoistani häiritsee kovasti roskat luonnossa. Hän on riittävän huolissaan vaatiakseen minua poimimaan ne maasta mutta kuitenkin sen verran snobi, ettei itse koske niihin. Hän itse varmistaa, että heitän roskan roskakoriin ja jatkaa vasta sitten leikkejään.

On monia asioita, mitä voimme opettaa lapsillemme ekokriisin keskellä. Muiden roskien keräämistä en ole opettanut hänelle, ainakaan suoranaisesti. Toisaalta, kotona heitämme roskat aina roska-astiaan, joten hänelle on ehkä itsestäänselvää, että niin tehdään myös ulkona, vaikka roskat olisivat muiden jättämiä. Olen hänestä niin kovin ylpeä. (Vaikka näin koronan aikaan ei nappaakaan kerätä vastuuttomien ihmisten jätteitä maasta.)

Viime lauantaina oli varsinainen juhlapäivä, nimittäin Suomen ylikulutuspäivä. Olet ehkä kuullutkin, että jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten me suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme maapalloa. Koska maapalloja on tiedettävästi kuitenkin vain yksi, yksinkertaistettuna meidän tulisi vähentää kulutustamme kolmannekseen. Sainkin kimmokkeen kirjoittaa vanhemmuudesta ekokriisin keskellä, kun ihailemani Ami Värtö (Pallon kokoinen elämä) nosti teeman esiin sosiaalisessa mediassa.

Kahden lapsen äitinä koen, että minulla on tärkeä rooli vastuullisten arvojen noudattamisessa. Omat lapseni tulevat jatkamaan tällä ainoalla planeetalla minunkin jälkeeni eikä ole yhdentekevää, kuinka he oppivat sitä kohtelemaan jo lapsuudessa. Vaikka lapsemme ovat pieniä (2 v ja 7 kk), yritämme jo nyt panostaa muutamaan asiaan, ja lisätä vastuullisuuskasvatusta sitä mukaa kun he itsekin kasvavat.

Esikoinen aloitti osapäivähoidon maaliskuussa ja hän taitaa olla ryhmänsä ainoa kasvissyöjä. En ole varma, miten kunnallisessa päiväkodissa toimitaan, mutta yksityisessä päiväkodissa kasvisruokavalio onnistui suullisesti ilmoittamalla. En ole vaivanut päätäni miettien, miltä lapsesta tuntuu, kun hän saa oman ateriansa erikseen pakattuna. Se on hänelle normi ja jatke siitä, mitä hän syö tavallisesti kotonakin.

Syömme kotona vegaanista ruokaa ja onnekseni molemmilla lapsillamme on aina ollut tosi hyvä ruokahalu. Kun aloitimme esikoisen kiinteät vegaanisella sormiruokailulla ja soseilla, minua jännitti hänen kasvunsa koska a) imeväisikäisen vegaanisesta ruokailusta on vielä hyvin vähän tietoa ja b) imeväisikäisen vegaaniseen ruokailuun tarjotaan vielä hyvin vähän tukea. Jos hänen painonnousunsa olisi ollut hidasta, tiedän, että ihan ensiksi oltaisiin osoitettu sormella kasvipohjaista ruokavaliota. Onneksi hän on kasvanut hienosti ja syö oikeastaan mitä tahansa tarjotaan (paitsi munakoisoa!). Vauvasta näyttäisi tulevan yhtä reipas syöjä ellei jopa reippaampi. Vaikka uskokaa tai älkää, olen saanut vastata mm. kysymykseen: ”Annatteko hänelle lihaa kun hän on poika?” What the actual fuck.

Me käymme esikoisen kanssa myös yhdessä hypermarketeissa ruokaostoksilla ja toistaiseksi hän on todella mukavaa shoppailuseuraa. Leluja saa katsoa ja ihastella, mutta ei ostaa. Kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa, vaan yritämme istuttaa perheeseen sekä kierrätys- että jakamisen kulttuuria. Vaihdamme muiden lapsiperheiden kanssa kirjoja, leluja ja vaatteita. Haluaisin opettaa lapset kärsivällisiksi: jos jotain haluaa, ensin voidaan kiertää kirpparit tai jättää ostoilmoitus somessa. Haluaisin opettaa heidät myös anteliaiksi: lelut voivat olla rakkaita, mutta niiden ei tarvitse olla itselleen ikuisia ja joku muu voi hyötyä niistä enemmän.

Puhumme lasten isän kanssa myös jatkuvasti siitä, että haluamme panostaa kokemuksiin, ei materiaan. Esimerkiksi huikeiden synttärilahjojen sijaan haluan, että lapset muistavat mitä ollaan tehty mikäkin syntymäpäivä. Haluan osoittaa lapsille, että sen sijaan, että ostamme uuden tavaran, voimme käyttää sen saman rahan johonkin mukavaan elämykseen. Lähestyä asiaa niin, että vastuullinen elämäntapa enemmän antaa kuin ottaa.

Sitten on asioita, joita ei tarvitse edes opettaa. Esimerkiksi esikoisen synnynäinen empatia eläimiä kohtaan. Mä en ole erityisen eläinrakas, mutta tyttäreni senkin edestä (kun taas kaikki ihmiset on ainakin aluksi nou-nou). Hän innostaa minua ajattelemaan, että ehkä ihmiset ovat lähtökohtaisesti eläinrakkaita eivätkä koskaan haluaisi heille mitään pahaa, ja ympäristö on tehnyt meistä tällaisia epäsuoria eläinten kiduttajia. (Sori provosointi, mutta onhan se totta.) Siksi yritän tarjota lapsilleni ympäristön, jossa eläinten kunnioitus on läsnä, vaikka myönnän sen olevan välillä vaikeaa kun en tiedä eläimistä juuri mitään eikä kellään lähipiirissäkään ole lemmikkejä.

Ennen kuin tästä blogitekstistä tulee liian pitkä, tiivistän loput asiani lyhyeen: lapseni ovat pieniä, joten olemme tehneet vasta pieniä asioita. Uskon, että tehtävämme vain vaikeutuu heidän kasvaessa, tosin siitä tulee varmasti myös meille vanhemmille eri tavalla antoisaa, kun saamme todistaa joidenkin opetusten oikeasti menvän perille. Haluamme kannustaa, ei syyllistää – niin lapsia, kuin itseämmekin. Jatkuva syyllistäminen ei ole kestävää enkä halua vastuullisuusuupumuksen partaalla ajaa lasteni kanssa Mäkkärin drive iniin Big macille. (Vaikka pohjimmiltani ajattelinkin, että satunnaiset Mäkki-reissut eivät ole suoraan Saatanasta.)

On pakko myös myöntää, että väsyneenä mun on vaikempi pitää arvoistani kiinni. Ja sitähän mä oon viimeiset seitsemän kuukautta ollut: aivan hiton väsynyt yöheräilyihin ja vähän tähän pikkulapsiarkeenkin. Tiedän kuitenkin, että pidemmän päälle vauvavuosi on ohimenevä vaihe ja juurtuneet vastuullisuusarvot tekevät comebackin kun oma jaksaminen normalisoituu. Olen sallinnut myös monia pienempiä juttuja puhtaasta ilosta – kuten pääsiäisenä Ryhmä Hau -suklaamunia ja vappupalloja. Ehdoton ei tarvitse olla, mutta ihan jokainen meistä pystyisi kyllä parempaankin.

Yritän olla ahdistumatta tulevaisuudesta ja miettiä sitä, mihin voimme itse perheenä vaikuttaa. Tulevaisuudessa on varmasti paljon hyvää, myös ilmaston kannalta.

Ps. Kertokaa mitä hevosjuttuja voin tehdä heppahullutyttäreni kanssa?? 🙈

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Vastuullisuus Yhteistyö

Kolme viikkoa jouluun – meidän Dedolli-Yasa bucket list

Kaupallinen yhteistyö: Tori

Viime vuonna esikoisemme vietti ensimmäistä jouluaan. Maailma oli silloin normaali (jos se koskaan edes on). Jouluaatto Ferhatin perheen kanssa, jouluaaton ilta siskoni luona, vanhempieni luona joulupäivä – jolloin vietetään äitinikin syntymäpäiviä. Tapaninpäivänä olin jo kyllästynyt jouluiluun ja paettiin sitä Elan kanssa mestoille eli Itikseen.

Jouluhistoriaa: kosovolaiset tai turkkilaiset eivät lähtökohtaisesti juhli joulua. Meidän perheemmekin alkoi viettämään sitä aika myöhään; me lanseerattiin joulu Dedolleihin vasta kun meillä lapsilla tuli fomo suomalaisten perhejoulusta. (Lukeutuukohan tää kulttuuriseksi omimiseksi?) Äiti ei vieläkään ole päässyt siitä yli, että joulupäivä ei olekaan vain hänen päivänsä, mutta antaa kauriin katkeroitua.

Viime jouluna me laadittiin Ferhatin kanssa Dedolli-Yasa joulu bucket list. Vilkaisin sitä äsken ja uusien rajoituksien myötä useampi kohta saadaan samantien heittää ulos ikkunasta. (Kuten ”nähdä vähintään yksi jouluelokuva leffateattereissa”. Toisaalta, tuskin oltaisiin päästy leffaan kahdestaan muutenkaan. Kuka hullu olisi halunnut vahtia puolitoistavuotiasta ja 3 kk vauvaa samaan aikaan?)

Ollaan päätetty, että koska joulusta ei voi nauttia samalla tavalla enää ihmisten ilmoilla, on tuotava joulu kotiin. Mä yleensä inhoan kaikenlaista sesonkisisustamista. Turhaa materian ja rahan kulutusta. Ferhat kuitenkin ilmaisi vähän aikaa sitten hyvän pointin: korona ja lumeton talvi eivät tuo erityistä joulufiilistä, vaan tunnelma on luotava itse.

Tänä vuonna sisustetaan koti Torin avulla. Haluan punaisia tyynylakanoita, jouluvaloja ja ehkä jopa tekokuusen koristeineen kaikkineen. Tori on Suomen suurin ja suosituin kauppapaikka, ja sen avulla me sisustettiin omasta mielestäni täydellinen koti. Eiköhän Torin avulla synny täydellinen joulukin. (En yhteistyökumppanina ota kantaa voiko Tori parantaa perheriitoja tai auttaa ruokaähkyn kanssa.)

Koska lapset kasvavat kovaa vauhtia, lapsille on ostettava uusia vaatteita. Ja uudella tarkoitan tietysti lähinnä käytettyjä, mutta heille uusia. Haluaisin että heillä olisi joka vuosi uudet ”jouluvaatteet” koska he joka tapauksessa kasvavat vanhoista koltuistaan pois. Näissä kuvissa heillä on serkkuni ostamat ihanat jouluvaatteet, muuten olisin etsinyt vaatteet taas Torista, kuten niin monta kertaa olen tehnytkin.

Muita asioita Dedolli-Yasan bucket listillä, joita voi istuttaa koronajouluunkin:

  • ulkona jouluvalojen ihastelua glögin/kaakaon kanssa
  • vuosittainen perhekuva (lisää tällaisia söpöjä kuvia siis tulossa!)
  • tuunattu joulusauna adventtilauantaisin (viime viikonloppuna oli ensimmäinen!)
  • seitankinkku ja muita herkullisia jouluruokia
  • vähemmän puhelinta ja enemmän Trivial Pursuitia
  • hyväntekeväisyystyötä (viime vuonna ostimme muutaman Joulupuu-keräyslahjan)

Lapsemme ovat niin pieniä, etteivät he ymmärrä lahjakulttuurin päälle vielä. En usko, että ostamme tänä vuonna heille lahjoja kuusen alle. Mutta siskonpojalle, joka on kuitenkin jo iso kolmevuotias poika, haluaisin ostaa jotakin. Musta on mielettömän siistiä, että nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävää hankkia käytetty lahja toiselle. Tämä on kuitenkin aika uusi ilmiö verrattuna siihen miten trendikästä second hand -tuotteiden ostaminen esim. kotiin tai itselleen on muuten ollut jo vuosia.

Torilla on tänä vuonna tärkeä Kaikille hyvä lahja -kampanja. Kampanjan on tarkoitus osoittaa, että käytetty lahja on vähintään yhtä hyvä ja ympäristön puolesta paljon parempi lahja kuin uusi. Pienet lapset harvoin erottavat onko lahja uusi vai käytetty, isommille lapsille voi hyvin selittää miksi käytetty lahja on parempi. Aikuisille luulisi että käytetyn lahjan hyödyt ovat jo itsestään selviä ja kaikki viimeisetkin ”nolot” stigmat sen ympärille on viimeistään tänä jouluna ravistettava pois. Ympäristön lisäksi käytetty lahja on yleensä myös edullisempi lahja, ja lahjakulttuuri ahdistaakin monia jo pelkästään rahallisista syistä.

Onko teillä tapana ostaa joululahjoja? Entä millainen ”poikkeusjoulu” teille tulee tänä vuonna?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com