Kategoriat
Hyvinvointi Perhe & Ihmissuhteet Työ & Opiskelu

Mokaa vain jotain hyvää (koska intuitio on oikeassa myös silloin kun se on väärässä)

Mä siirsin blogini omille sivuilleen viime kesänä. On ollut pitkät neljä kuukautta… Kuten pelkäsin, moni lukijoista jäi matkan varrelle. Se on aiheuttanut riittämättömyyden tunnetta ja aikamoisen lovin lompakkooni. Ounastelin näin käyvän mutta jos olisin suoraan tiennyt silloin mitä tiedän nyt, jos olisin tuntenut silloin mitä tunnen nyt, en todennäköisesti olisi liikuttanut evästä.

Olin juuri saanut kuulla että vastuullisuusblogini ei ollut portaalille kannattava eli en saisi jatkossa palkkaa. Kävijämääräni eivät todennäköisesti olisi kuitenkaan laskeneet ja lukuun ottamatta sitä lukuihin perustuvaa summaa, jonka sain portaalilta, homma olisi jatkunut business as usual.

Mutta sepä se: olin jo pitkään haaveillut muutoksesta. Omista sivuista, täysin itsenäisestä yritystoiminnasta. Tietysti haaveissani minä olisin irtisanonut sopimukseni, tekniset osuudet sujuisivat kuin vettä vain ja asiakkaita virtaisi ovista ja ikkunoista, mutta elämänopetukseni taitaa olla toistuvasti se, että kaikki ei aina tapahdu kuten elokuvissa.

Kannattiko blogimuutto? Taloudellisesti: ei ainakaan vielä. Henkisesti: tuntuu että olisin kussut jotakin vuosia niin kovalla vaivalla rakentamaani vain koska kuvittelin että tuolla olisi jotakin parempaa.

Riskejä kannattaa ottaa, koska monissa tapauksissa voimme palata takaisin. Oli se sitten blogiportaali, kotikaupunki tai lapsuudenkodi. Asiat eivät välttämättä ole kuten olemme ne jättäneet, mutta tietyt ihmiset ja paikat odottavat kyllä, kaikesta huolimatta.

Sitten on ihmisiä ja paikkoja, jotka eivät odota. Ja vaikka olen saanut viimeisten kukausien aikana pahasti turpaan, sanon silti: ota se riski. Turvallinen työpaikka tai turvallinen parisuhde eivät välttämättä odota jos muutat ulkomaille tai rakastut johonkin toiseen, mutta sitten elämään tulee muita hyviä asioita.

En palaisi takaisin vanhaan portaaliin. Koska se, että blogi itsessään ei ole enää yhtä kannattava, on painostanut minua kehittymään yritystoiminnan muissa osa-alueissa. Pistänyt panostamaan muuhun someen ja tarjoamaan palveluitani muille yrityksille. Päivittänyt osaamistani tälle vuosikymmenelle.

Kuuntelin intuitiotani, olin rohkea ja hyppäsin tuntemattomaan. Ja mokasin. Mutta matkan varrella sainkin jotain paljon parempaa, jotain mitä (itseni tuntien) en olisi mukavuusalueella saanut. Vähän kuin jättäisi vanhan parisuhteen uuden rakkaan takia, joka onkin ihan kusipää, mutta itkettyjen öiden ja kasvukipujen jälkeen tutustut johonkin, joka on aikaisempiakin parempi.

Ja jos se joku parempi ei koskaan tule, aina voi lohduttautua muistuttamalla itseään, että on kuunnellut sydäntään. Koska kukaan meistä ei näe tulevaisuuteen ja sydäntä parempaa oraakkelia ei ole. Mun sydän sanoi että omat sivut kannattaisivat. Sydämeni oli välittömästi väärässä mutta välillisesti oikeassa: perinteisessä mielessä ei kannattanut mutta vielä tärkeämmässä mielessä kyllä.

Mukavuusalueella ja perinteisissä asioissa ei ole mitään vikaa, mutta silloin kun tietää että tuolla jossain on jotain mikä tuntuu oikeammalta, se täytyy tehdä. Totuuden tietää siitä, miltä se tuntuu.

Ja vaikka katuisin loppuikäni niin hei: mieluummin kadun jotain mitä teen, kuin mitä jätän tekemättä.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Työ & Opiskelu

Onko somessa tilaa tavallisille tarinoille?

Somessa menestyvät kahden tyyppiset tarinat: täydelliset luksuselämät, joista moni (meistä) voi vain haaveilla tai vastapainoksi isot vastonkäymiset, joihin joko samaistumme tai joita lukiessa tunnemme helpotusta, ettei oma elämä ole samanlaista.

Keskisuureksi blogiksi kasvaa tällainen blogi, jonka kirjoittajan elämä asettuu johonkin näiden kahden ääripään väliin. Avioliitto, kaksi lasta, kiva työ, mitä nyt välillä masennusta ja urakehitykseen liittyviä pettymyksiä. Olen joskus kirjoittanut blogiinkin, että draama yleensä toimii mutta draamaa harvemmin on, ainakaan tässä osoitteessa. (Paitsi toissapäivänä oli kun Ferhat möläytti jotakin tyhmää ja dramaattisesti lähdin leikkipuistoon yksin lasten kanssa. Olin reilu tunnin poissa.)

Kirjoitukseni olisivat varmasti mielenkiintoisempia, jos riitelisimme enemmän tai jos lapsillani olisi todettu vaikka koliikkeja. En kuitenkaan halua elää riitaisassa avioliitossa ja tosi mielelläni olen ottanut vastaan hyvin nukkuvat vauvatkin, joten toistan itseäni: draama toimii, mutta draamaa harvemmin on. (Toki kuopus on tänään vasta neljä viikkoa, joten koliikki ei ole täysin pois suljettu. Kävijälukujen puolesta toivoa siis vielä on.)

(Anteeksi, tosi huono vitsi!)

Sitten on tietysti myös se kolmas vaihtoehto: somessa menestyvät myös he, jotka osaavat kertoa tarinansa mielenkiintoisesti, oli se mikä tahansa. Ei väliä mitä tekee, vaan miten sen tekee. He ovat suosikkejani ja siksi seuraan lähinnä sellaisia bloggaajia ja somettajia, jotka osaavat kirjoittaa ja kuvata kauniisti, oli aihe mikä hyvänsä. Ja koska, kuten juuri totesimmekin, elämäni on varsin tapahtumaköyhä, mun on pakko yrittää itsekin änkeä tähän kategoriaan. Oppia kertomaan tavallisia asioita tavallista kivemmin.

Paljon saan kuullakin (kuten edellisen postauksen kommenttikentällä <3), että moni seuraa minua nimenomaan kirjoitukseni takia, vaikka heidän elämäntilanteet olisivat täysin eri omastani. Se on aina niin ihana kuulla. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että kun alan (toivottavasti pian) nukkumaan enemmän kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa, saatan kehittyä tässä kirjoitushommassa vähän paremmaksi. (Minulla ei ole koliikkivauvaa mutta tiheästi syövää kylläkin.) Tällä hetkellä tuntuu, että vaikka ehtisinkin päivittämään blogia useammin, ajatukseni ovat yhtä mössöä ja sanat, jotka yritän muodostaa niistä, vielä epämääräisempää mössöä. Yritin äsken oikolukea tätä tekstiä, enkä parista kohdasta saanut itsekään selvää, mitä olin halunnut tarkoittaa…

Tällä hetkellä suurimmat draamani ovat: pari päivää aivan helvetin jumissa ollut niska ja kannettava tietokone, jonka akku on loppumassa, mutta joka latautuu vain lepotilassa. Pääsenkö otsikoihin?!

Paidat secod hand / housut Puuvillatehdas / kengät Lidl (kierrätetystä muovista valmistetut)

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com