Mä siirsin blogini omille sivuilleen viime kesänä. On ollut pitkät neljä kuukautta… Kuten pelkäsin, moni lukijoista jäi matkan varrelle. Se on aiheuttanut riittämättömyyden tunnetta ja aikamoisen lovin lompakkooni. Ounastelin näin käyvän mutta jos olisin suoraan tiennyt silloin mitä tiedän nyt, jos olisin tuntenut silloin mitä tunnen nyt, en todennäköisesti olisi liikuttanut evästä.
Olin juuri saanut kuulla että vastuullisuusblogini ei ollut portaalille kannattava eli en saisi jatkossa palkkaa. Kävijämääräni eivät todennäköisesti olisi kuitenkaan laskeneet ja lukuun ottamatta sitä lukuihin perustuvaa summaa, jonka sain portaalilta, homma olisi jatkunut business as usual.
Mutta sepä se: olin jo pitkään haaveillut muutoksesta. Omista sivuista, täysin itsenäisestä yritystoiminnasta. Tietysti haaveissani minä olisin irtisanonut sopimukseni, tekniset osuudet sujuisivat kuin vettä vain ja asiakkaita virtaisi ovista ja ikkunoista, mutta elämänopetukseni taitaa olla toistuvasti se, että kaikki ei aina tapahdu kuten elokuvissa.
Kannattiko blogimuutto? Taloudellisesti: ei ainakaan vielä. Henkisesti: tuntuu että olisin kussut jotakin vuosia niin kovalla vaivalla rakentamaani vain koska kuvittelin että tuolla olisi jotakin parempaa.
Riskejä kannattaa ottaa, koska monissa tapauksissa voimme palata takaisin. Oli se sitten blogiportaali, kotikaupunki tai lapsuudenkodi. Asiat eivät välttämättä ole kuten olemme ne jättäneet, mutta tietyt ihmiset ja paikat odottavat kyllä, kaikesta huolimatta.
Sitten on ihmisiä ja paikkoja, jotka eivät odota. Ja vaikka olen saanut viimeisten kukausien aikana pahasti turpaan, sanon silti: ota se riski. Turvallinen työpaikka tai turvallinen parisuhde eivät välttämättä odota jos muutat ulkomaille tai rakastut johonkin toiseen, mutta sitten elämään tulee muita hyviä asioita.
En palaisi takaisin vanhaan portaaliin. Koska se, että blogi itsessään ei ole enää yhtä kannattava, on painostanut minua kehittymään yritystoiminnan muissa osa-alueissa. Pistänyt panostamaan muuhun someen ja tarjoamaan palveluitani muille yrityksille. Päivittänyt osaamistani tälle vuosikymmenelle.
Kuuntelin intuitiotani, olin rohkea ja hyppäsin tuntemattomaan. Ja mokasin. Mutta matkan varrella sainkin jotain paljon parempaa, jotain mitä (itseni tuntien) en olisi mukavuusalueella saanut. Vähän kuin jättäisi vanhan parisuhteen uuden rakkaan takia, joka onkin ihan kusipää, mutta itkettyjen öiden ja kasvukipujen jälkeen tutustut johonkin, joka on aikaisempiakin parempi.
Ja jos se joku parempi ei koskaan tule, aina voi lohduttautua muistuttamalla itseään, että on kuunnellut sydäntään. Koska kukaan meistä ei näe tulevaisuuteen ja sydäntä parempaa oraakkelia ei ole. Mun sydän sanoi että omat sivut kannattaisivat. Sydämeni oli välittömästi väärässä mutta välillisesti oikeassa: perinteisessä mielessä ei kannattanut mutta vielä tärkeämmässä mielessä kyllä.
Mukavuusalueella ja perinteisissä asioissa ei ole mitään vikaa, mutta silloin kun tietää että tuolla jossain on jotain mikä tuntuu oikeammalta, se täytyy tehdä. Totuuden tietää siitä, miltä se tuntuu.
Ja vaikka katuisin loppuikäni niin hei: mieluummin kadun jotain mitä teen, kuin mitä jätän tekemättä.
