Kategoriat
Hyvinvointi

Vesi on mun elementti

Mun elementti ja ekorikos on vesi.

Talvella harrastan surutta uimahalliuintia. Toukokuusta syyskuhun hyödynnän luonnonvesistöjä, kunnes raajat eivät anna enää kalistelusta myöten. Mutta vastapainoksi käyn aamu- ja iltauintien jälkeen lämpimissä suihkussa. Lyhyissä minuutin, parin suihkussa mutta kuitenkin.

Mä en ole kasvanut veden äärellä. Kosovossa ei ole merta, juureni eivät ole ”vedestä”. Mä aloin vasta teini-ikäisenä viihtymään rannalla ja vedessä pidempiä aikoja yksin.

Vesi on mun elementti. Se on mun tapa aloittaa päivä, aloittaa uudestaan. Aamu-uinti on mun mielenterveyden peruspilareita: tapa käynnistää päivä rauhassa ja yksin, painottomassa tilassa.

Ja koska mainitsin jo ekosyntini, joskus joudun useamman kerran päivässä ”nollaamaan” päivän tapahtumat käymällä kylmässä suihkussa. Suihkumeditaatiossa. Laitan kylpyhuoneen valaistuksen hämärälle ja pistän viileän veden virtaamaan. Hengitän neljä sekuntia syvään, pidätän hengitystä sekunnin ja sitten päästän sen ulos viidessä. Olen sen jälkeen kuin uusi ihminen, ainakin seuraavaan suihkumediaatioon asti.

Vesi on osoittautunut myös tehokkaaksi lääkkeeksi raskausselkäkivuille.

Astrologiassa vesi yhdistetään tunteellisuuteen ja herkkyyteen, ja se on ravun (meitsi!), skorpionin ja kalan (Ela <3) elementti. Vesielementin merkit ovat myötätuntoisia, joustavia ja huolehtivaisia. Saatamme vaikuttaa ulkoa päin tyyneiltä, mutta sisimmissämme olemme ailahtelevaisia ja syvällisiä.

Ela on kalat (niin tyypillinen sellainen) ja siinä missä hän on muuten arka ja vetäytyvä, veden äärellä hän on varsinainen vesihirmu. Säässä kuin säässä, oli veden lämpötila mikä vain. Hän rakastaa vettä ja on vedessä kuin kotonaan. Tunnen siitä ylpeyttä ja yhteenkuuluvutta hänen kanssaan: jaamme jonkin meille niin ominaisen asian yhdessä. Meillä on yhteinen elementti, jonka äärellä meillä molemmilla on tosi hyvä olla.

Kiitän universumia ajoituksesta. Neuvolalääkäri on neuvonut, että uinnin voi lopettaa vasta neljä viikkoa ennen laskettua aikaa eli uintikesää on vielä kuukausi jäljellä. Ensi kesään mennessä vauva on jo ”iso” eikä tarvitse pelätä esimerkiksi rintatulehduksen riskiä. Silloin pitää vain murehtia, että mistä sen uintiajan oikein repäisee…

Tällaisia höpötyksiä tänään. Kerroin jo Instagramissa, etten ole parhaimmillani tänään, en ole ollut koko kuukauden aikana… Teksi on rönsyilevää ja frankly aika epäkiinnostavaa. Paitsi että mua ainakin kiinnostaa kamalasti minkä elementin te koette omaksi, kertokaa kommenttikentän puolella! 🙂

Uintikassi on saatu Globe Hopelta! Se on tehty kierrätetystä auton airbag-kankaasta ja valmistettu täällä Suomessa ja Virossa

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Koti & Sisustaminen

Kaikki hyvä loppuu aikanaan (hyvästi yli neljän vuoden jälkeen)

Jo lukiossa päätin, että joku päivä mä asun täällä. Tää oli jo silloin mun happy place, paikka, jonne tulin aina kun olin surullinen tai iloinen.

Joulukuussa 2015 näin ilmoituksen kahden viikon päästä olevasta näytöstä. Me kaksi työttömää opiskelijaa asuimme silloin reilu 300e yksiössä mutta tiesin, että tänne mun on muutettava. Tää on se mun oikee. Näkisitte sen geimin, mikä mulla oli päällä, kun pidin välittäjälle myyntipuheen muiden hakijoiden edessä. (Mieheni meni vessaan häpeämään.) Jos menisin samalla tarmolla jokaiseen työhaastatteluun tai uuteen tilaan, saisin aina kaiken haluamani.

Muutimme viikko sen jälkeen. Kivenheiton päähän rannasta, K-Marketin kupeeseen, jonne oli aina kiva mennä, lenkkimaisemien viereen, jotka saivat mut juoksemaan puolimaratonin, kilometrin päässä vanhempieni luota, jossa me kahvitellaan edelleen joka lauantai ja sunnuntai. Elimme siinä asunnossa kun menimme kihloihin, kun menimme naimisiin ja kun saimme esikoisemme. Vuoden asuimme siinä, neljässäkymmenessäkahdessa neliössä, kolmistaan. Kaikki kysyivät viime kesänä mistä olen saanut niin hyvän rusketuksen pienen vauvan kanssa. No terassilla, jossa paistaa aurinko suoraan koko päivän, kun vauva on ollut päivän aikana monilla päiväunillaan.

Mä ihan aidosti rakastin meidän asuntoa. Se symboloi mulle unelmien toteutumista. Sitä, että oikealla asenteella voi saada paljonkin, vaikkei paperilla olisikaan se paras hakija. Se asunto oli tarina siitä, kuinka vastarakastuneesta parista tuli aviopari ja vanhemmat, kasvukipujen kanssa. Siinä asunnossa heitettiin monet löylyt syvällisten keskusteluiden siivittämänä, alettiin paistamaan kanan sijaan kasviksia, parannuttiin masennuksesta, käveltiin aamutakissa aamu-uinnille ja kannettiin vatsavaivaista vauvaa huoneesta toiseen. Siinä rakastettiin ja rakasteltiin mutta paiskittiin pari kertaa ovia ja sanottiin itkien sellaisia asioita, joita en koskaan olisi uskonut sanovani. Luulin, että Aurinkolahti oli mun happy place mutta loppujen lopuksi happy place taisi olla se pieni asunto, jossa kasvoin nuoresta opiskelijanaisalusta yrittäjä-äidiksi, jossa mulla oli päivän päätteeksi ihan aina hyvä olla.

Olemme nyt muuttaneet Aurinkolahden Kahvikortteliin, lähes kaksi kertaa isompaan, saunalliseen asuntoon. Jotain, mistä olisin vuosi sitten vielä vain haaveillut. Mun tunneside tähän kotiin on kuitenkin vielä melkein pakkasella. Kaikkialla on niin tyhjää ja kolkkoa, äänemmekin kaikuvat. Vihdoin on tilaa isolle ruokapöydälle, mutta en saa aikaiseksi hankkia sellaista.

Toisaalta, emme ole asuneet täällä kahta viikkoakaan. Muistoja syntyy pikku hiljaa varmasti… Olemme saaneet Elalle jo ensimmäisiä koiravieraita. Olemme nukkuneet about triljoona kertaa paremmin kuin edellisessä asunnossa kun Ela nukkuu omassa huoneessaan. Ja puolen vuoden päästähän tänne syntyy uusi vauva, jota saa myös kanniskella huoneesta toiseen myöhään öisin.

Edellisen raskauden masu, ei tämän vielä. <3

Muutto raskaana on ollut raskasta mutta pikku hiljaa palaudumme tästä. Me saimme blogin kautta muuton Opiskelijamuutoilta ja hallelujah, tuntuu, että se poisti kuormituksestamme puolet. Omien banaanilaatikoiden sijaan saimme oikeat laatikot, jotka kuljetettiin ja kannettiin turvallisesti uuteen kotiin. Muuttohenkilökunta puri ja kasasi taas uudelleen myös jotkut huonekalut, kuten sohvan ja sängyn ja olemme siitäkin niin huojentuneita. Viime muutossahan jouduimme kutsumaan palkallista apua kasaamaan meidän Ikean sängyn, kun emme yksinkertaisesti osanneet itse… Iso kiitos siis Opiskelijamuutoille.

Vanha asunto, olet mun muistoissa happy placena aina. Olen kuitenkin uskomattoman onnekas kun pääsen vaihtamaan hyvästä vaihtoehdosta toiseen hyvään vaihtoehtoon – ja silti saman postinumeron sisällä. Edelleen rannan ja vanhempieni viereen. Kylpytakissa ei tosin enää kävellä aamu-uinnille, mutta täällä syödään koko perhe saman pöydän äärellä, silloin kun saamme vihdoin ostettua sellaisen.

Kiitos Aurinkolahti kun olit ja olet. Mut saa ehkä pois yhdestä asunnosta, mutta ei ikinä Aurinkolahdesta.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi