Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Työ & Opiskelu

Sosionomi (AMK) – hukkaan heitetty ammatti?

Mä valmistuin sosionomiksi Laurea-ammattikorkeakoulusta syksyllä 2016, mutta en ole sen jälkeen tehnyt mitään sellaista työtä, johon olisi vaadittu erityisesti sosiaalialan tutkintoa. Aloitin työt vakituisessa työpaikassa koulutuskoordinaattorina valmistumissyksyä edeltävänä kesänä, mutta samaa työtä olisi voinut tehdä esim. tradenomi.

Koulutuskoordinaattorin töitä tein vain 80% ja loput viikosta blogia, kunnes kuvio kääntyi töisinpäin joulukuussa 2017. Sittemmin olen toiminut bloggaajana, kirjailijana, sisällöntuottajana ja yrittäjänä omassa mediatoimistossa. Ei siis sosionomista voisi yhtään kauemmas päästä…

Koenko siis, että koulutukseni on ”valunut hukkaan”? Että olisin voinut sosionomitutkinnon sijaan suorittaa jonkun muun tutkinnon, opiskella itsenäisesti tai keskittyä vain blogiin, jolloin kanavani olisivat voineet kasvaa nopeammin ja suuremmiksi?

Joo ja ei. Koulutus ei ole mielestäni koskaan turhaa: lähdin opiskelemaan sitä, mikä silloin kiinnosti ja opin reilu kolmen vuoden aikana todella paljon. Opiskelin ihmisten auttamisesta itselleni ammatin, vieläpä sellaisen, jossa töitä riittäisi halutessani aina. En kadu opiskeluvalintaani, sillä uskon että valintani ovat johdattaneet minut sellaista polkua, jossa olen nyt, enkä haluaisi uran puolesta ollakaan tällä hetkellä missään muualla.

Mutta silti, välillä pohdin, että olisinko voinut valita eri tavalla. Mulla on aina ollut palo kirjoittamiseen. Jos en olisi antanut lukihäiriön, suomi toisena äidinkielenä tai ”media-alalle on vaikea päästä opiskelemaan” -puheiden vaikuttaa päätöksentekooni, olisinko lähtenyt opiskelemaan lapsuuteni toiveammattia eli journalismia? Vai pelkäsinkö välivuosia ja epäonnistumisia ja pelasin varman päälle?

Nykyinen Saranda tekisi juuri sitä mitä sydän sanoo, mutta silloinen minä oli varovaisempi eikä tietenkään tuntenut itseään näin hyvin. Olin silloin kaupan kassalla töissä ja varmaan mikä tahansa muu vaihtoehto tuntui silloin paremmalta, vaikka toki #Prismalife jatkui opintojenkin aikana. <3

Jälkeenpäin on turha jossitella, sillä en tosiaan tiedä, mikä vaihtoehto olisi toteutunut ja olisinko tässäkään, jos olisin jo silloin seurannut intuitiotani. Ehkä asiat olisivat menneet pahasti pieleen, ehkä esim. toistuvat pääsykoerepuuttamiset olisivatkin vieneet ilon bloggaamisestakin, jolloin olisin lopettanutkin koko lystin ennen aikojaan. Kuten sanoin, olen todella tyytyväinen polkuuni, vaikken päätynytkään opiskelemaan (ainakaan nykyistä) unelma-ammattiani.

Se, että teen tällä hetkellä kaikkea muuta kuin sosiaalialan töitä todistaa myös itselleni ja ehkä vähän muillekin sen, että virallinen tutkinto ei välttämättä ole ainoa keino päästä unelmatyöhön. Monia asioita voi opiskella ja opetella itse. Sinnikkyys voi olla paljon arvokkaampaa kuin opintopisteet tai lopputodistus.

Ja arvatkaa mitä? Viimeistään kymmenen vuoden päästä haluan tehdä taas ja ainoastaan sosionomitöitä. Ainakin näiden fiiliksien pohjalta. En näe itseäni ikuisesti media-alalla. Näen itseni kolmekymppisen toisella puoliskolla nimenomaan auttamistyössä, yksityishenkilönä poissa julkisista kanavista.

Ja toki aina silloin tällöin hulluttelen haaveilemalla politiikan urasta…

Onko siellä muita, jotka ovat opiskelleet yhtä mutta työskentelevät toista?

Hanskat saatu Papu, korvakorut Riemupuoti

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Miten minusta tuli ammattibloggaaja?

Poliittisen urani ensimmäinen päivä

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

25 vastausta aiheeseen “Sosionomi (AMK) – hukkaan heitetty ammatti?”

Kiitos tästä kirjoituksesta sekä hyvästä keskustelusta lukijoiden osalta.
Itse tein myös sosionomin opinnot ja jo ensimmäisen vuoden jälkeen minulla oli eksynyt olo opintojen lomassa. Nyt olen valmistunut ja teen oman alani töitä, mutta edelleen koen, että tämä ei ole minua varten.
Mutta nyt, kun olen tämän kortin katsonut, uskallan antaa itselleni luvan etsiä jotain muuta. En tiedä, mitä se on, mutta toivon keksiväni sen ajan myötä.

Itse työskentelin kaupan alalla ja mulla oli taskussa vaan merkonomin paperit. Mietin oikeasti vuosia, mitä haluan tehdä seuraavaksi ja mitään en oikein keksinyt. Stressiä lisäsi se, että inhosin työtäni ja en halunnut tehdä alan töitä, mut muualta ei ole kokemusta. Lopulta tajusin et mulla ei oo mitään unelma-ammattia varmaan olemassakaan, enkä voi miettiä ammatinvalintaa sillä periaatteella, et mitä haluan tehdä loppuelämäni vaan kun täytyy miettiä, mitä haluan seuraavaksi tehdä ja mikä kiinnostaa edes jonkun verran. Missasin syksyn yhteishaun ja hain avoimen amk:n sosionomi polkuopiskelijaksi. Ala tuntuu hurjan mielenkiintoiselta, vaikka välillä mietin oonko liian herkkä alalle. Kun erään liiton edustaja tuli puhumaan luokalle ja mainitsi palkasta, tuli luokassa hiljaista. Itsekin tiesin, että palkka on suoraan sanottuna surkea, mut hurjalta tuntui kun moni lähihoitaja kommentoi, että tulevissa töissä palkka todennäköisesti laskee. Välillä mietin, että voisinpa suhtautua alan valintaan kuten kaverini (”haluan ainakin seuraavaksi hyväpalkkaisen ammatin, siks opiskelen insinööriksi”), mutta minkäs teet. Opinnot on alussa ja tuntuvat haastavilta, mutta mielenkiintoisilta. Tsemppiä sulle, rohkeasti kohti unelmia!

Sulla on tosi ihana asenne! On tosi ihailtavaa että valitset ammatin kutsumuksen mukaan etkä palkan. Ihan vain senkin takia, että sisäinen motivaatio auttaa varmasti jaksamaan paljon paremmin työelämässä kuin ulkoinen (= raha).

Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että sosionomit tienaa hirveän vähän… Esim. jos jäisin yksinhuoltajaksi sosionomina, mun palkka ei mitenkään riittäisi elättämättään mut ja lapseni Helsingissä. Tai ainakaan mihinkään ylimääräiseen kivaan ei olisi koskaan varaa eikä säästöön jäisi mitään.

Ja hei, herkkyys voi olla sosiaalialalla työskentelevän ammattilaisen paras puoli! <3 Toivottavasti opinnit opettavat kuinka hyödyntää sitä oikein ja kääntää sitä alalla vahvuudeksi. 🙂

Vastaa

Mielenkiintoinen aihe! Nykyinen työni ei liity oikeastaan mitenkään koulutukseeni, mutta tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen työhöni, enkä haluaisi vaihtaa sitä mihinkään paremmin koulutusta vastaavan hommaan. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään unelma-ammattia tai muutenkaan tarkempia urasuunnitelmia. Opiskelut olen valinnut lähinnä mielenkiinnon mukaan (työllistymisen kannalta ei kovin kannattava ala). Olen myös ollut opintoja vastaavassa työssä, mutta loppujen lopuksi päädyin sairaslomalle, enkä kaipaa siihen maailmaan enää ollenkaan. Toisaalta tuskin olisin päätynyt tähän nykyiseen työhöni ilman näitä ”takapakkeja”, joten kaikesta huolimatta olen nykyiseen tilanteeseen erittäin tyytyväinen.

Ihana sinä, kaikki tapahtuu siis syystä! (Vaikka oli syy sairastumiseen mikä tahansa, ei sitä toivoisi kellekään. <3) Ihailtavaa, että olet valinnut opinnot aina puhtaan mielenkiinnon mukaan! 🙂

Vastaa

Mulla on maisterintutkinto humanistiselta alalta, jota tein 6 vuotta ja jolla en tällä hetkellä ”tee mitään”. Valmistumista ja oman alan työpaikan löytymistä odotellessa päädyin ihan toisen alan töihin, joista tykkäsinkin valtavasti ja oman alan töiden haku unohtui. Uskon ja toivon kyllä, että tulevaisuudessa hyödynnän sekä opiskelemaani tutkintoa että tällä toisella alalla kerryttämääni työkokemusta jollain tavalla.

Vaikka tutkintoni ja nykyinen ammattini eivät tunnu mitenkään liittyvän yhteen ja monet muut ihmiset tuntuvat asiaa ihmettelevän jos kerron taustastani, en valitsisi mitään toisin. Opiskelemani ala pää- ja sivuaineineen kiinnostaa mua edelleen tosi paljon ja koen, että opiskelu kannatti jo pelkästään sen tiedon, pohdinnan, maailman ymmärtämisen ja ajattelun kehittymisen takia. Se on tärkeä osa minua, kuten on sekin mitä olen nykyisessä työssä oppinut ja varsinkin se, kuinka ihania ihmisiä opiskelun ja työn kautta elämääni on tullut!

Olipa ihana kommentti! Aivan mahtavaa että koet asian noin, että opinnot ja työkokemus ovat täydentäneet toisiaan ja että kummatkin tuntuvat omalta vaikka ovatkin erilaisia. 🙂 Eihän sitä koskaan tiedä mitä erilaisia työpaikkoja tulevaisuudessa muodostuu tai innostutko esim. perustamaan yrityksen, jossa voi hyödyntää näitä molempia aloja! 🙂

Vastaa

Täällä myös sosionomi vm 2017. Usein mietin samaa, että olisinko voinut opiskella jonkun toisen ammatin, vaikka insinööritutkinnon jossa palkka olisi paljon parempi…! Sosionomikoulutuksesta on ollut hyötyä vaikka olenkin päätynyt hoitotyöhön. Nyt juuri harkitsen vaihdanko kokonaan alaa, vai lähdenkö opiskelemaan yamk johtajuutta. Palkka on aivan surkea nyt, max 2500e kk. Juuri huonon palkan, työolojen, ja vaativuuden takia niin moni käy kokeilemassa ja jättää sotealan.

On todella surullista kuinka moni joutuu vaihtamaan sosiaali- ja hoitoalalta pois pienen palkan takia. 🙁 Tsemppiä!! Sosionomit ja hoitajat ansaitsisivat niin paljon enemmän…

Vastaa

Hei! Haluaisin kysyä, miten sitten pääsit tekemään koulutuskoordinaartorin hommia?Millä tietotaidolla? Arvostettiinko siinä sun koulutusta, vai olitko hankkinut osaamisen muualta?

Kuulostaa vaan hassulta, että olisit työllistynyt aivan eri alalle, ilman kyseisen alan kokemusta.koulutuskoordinaattorina luultavasti myös toimitaan paljon ihmisten kanssa.
Oliko sulla jotain kursseja tai erikoistumista, joka auttoi tuohon paikkaan valintaan?

Nykyään on niin vaikeaa saada töitä ilman spesifiä koulutusta, että kuulostaisi hassulta että sait töitä ilman vaadittavaa osaamista.

En halua olla negatiivinen. Oikeasti kiinnostaa. 🙂
Itseäni taas kiinnostaa paljonkin sosionomin koulua vaativat tehtävät, mutta kun olen insinööri (myöskin nuorena järjellä valittu ala…), niin ei mitään mahdollisuutta päästä tekemään muuta.
Alanvaihto kans mielessä.
Vähän harmittaa ja tavallaan ei. En vaihtaisi sitä kouluaikaa mihinkään.

Moikka! Kiitos kommenttistasi. 🙂 Tein koulutuskoordinaattorina oppilaitoksessa jossa koulutetaan mm. psykoterapeutteja. Ehkä sosionomiopinnoista oli hyötyä, sillä monet psykoterapeutiksi hakevat ovat sosionomeja ja esim. kurssisisältöjen tuntemisessa oli opiskeluvalinnassa hyötyä.

Mulla oli muistaakseni neljän kuukauden perehdytys ennen kuin perehtyjä jäi opintovapaalle joten siinähän opin työhön tosi hyvin. 🙂

Toivottavasti alanvaihto onnistuu jos se tuntuu oikealle! 🙂

Vastaa

Olipa ihana lukea kirjoituksesi. Mulla on ollut aika samanlaiset fiilikset. Nykyinen Frida uskaltaisi tehdä sen, mistä haaveili, mutta silloin lukioikäisenä en kyllä ollut mitenkään valmis. Oma reitti kulki myös omia polkujaan. Tytöstä, josta piti tulla viestinnän ammattilainen tulikin ensin kulttuurituottaja ja sitten mediatutkija. Nyt teen väitöstä fanikäytännöistä ja lukemisen edistämisestä. Eikä minusta siis koskaan ikinä milloinkaan pitänyt tulla tutkijaa. On hyvä, että elämä kuljettaa. Joka päivä oppii uutta myös itsestään ja saa uusia suuntia. Eikä koskaan ole myöhäistä oppia uutta ja ottaa uutta suuntaa. Kumpa tämän ymmärtäisivät päättäjätkin. Tsemppiä sulle kaikille niille poluille, joita pitkin kuljet. Blogiasi on ilo lukea.

Kiitos paljon ihanasta kommenttistasi. <3 Sulla on kyllä asenne kohdillaan, pääset sillä varmasti pitkälle työelämässä! 🙂 Tsemppiä!

Vastaa

Kiitos. Olipa ehkä paras kohteliaisuus tuo ”asenne kohdallaan”, jonka mulle voi sanoa. Pelastit aika harmaan perjantain.

Tämä on tärkeä aihe ottaa esille! Itsekin olen pariin otteeseen kirjoittanut blogissani omasta opinto- ja urapolusta, viimeksi tässä kuussa. Minä opiskelin ”turhaan” matkailualan amk-tutkinnon. En ole tehnyt alan palkkatöitä päivääkään. Ala ei ollut mun juttu, mutta media/humanistinen ala oli ja on. Amk:n jälkeen hain ja pääsin ekalla yrittämällä yliopistoon. Yliopistoon olin halunnut ja hakenut heti 19-vuotiaana, mutta elämä/kohtalo päätti toisin. Nyt minulla on haaveideni maisterin tutkinto ja teen alan töitä. Aina ei ole helppoa, mutta kirjoittaminen on mun juttu – nyt ja aina <3

Hei ihana kuulla! Joskus elämä kuljettaa pidemmän reitin kautta mutta vie silti perille. 🙂 Toivottavasti nautit aina siitä mitä teet!

Vastaa

Hyvä kirjoitus! Itselleni kävi melkeinpä samoin. Valmistuin laureasta sosionomiksi vuonna 2018 mutta tajusin jo kolmannella vuodella että tämä ei ollut unelmaammattini. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta matkailua, jonka huomasin olevan paljom enemmän omaa alaani.en kuitenkaan halunnut jättää opintoja kesken niin myöhäisessä vaiheessa, joten päätin suorittaa tutkintoni loppuun.

Mielestäni aijemmat opinnot laureassa olivat kuitenkin hyödyllisiä! Opin paljon esimerkiksi kansainvälisessä ympäristössä työskentelemisest ja työharjoitteluissa sain todella paljon täekeää käytännön kokemusta. Samalla opin itsestäni todella paljon.

Vautsi miten sinnikästä että jatkoit! 🙂 Oon myös sitä mieltä että sosiaaliala on paras ala olla ”väärällä alalla”, koska se on niin monipuolista ja sen opintoja voi hyödyntää niin monessa muussa. 🙂 Toivottavasti teet tällä hetkellä just sitä mistä tykkäät!

Vastaa

Voi vitsit – en tiennytkään, että olet haaveillut journalismin opinnoista! Miten tämä ei ole tullut koskaan puheeksi 😀

Itsehän journalismiopinnot tein – ja vaikka toimittajan työstä tykkäsinkin, päädyin lopulta viestinnän pariin. En kyllä vieläkään aivan tiedä, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Mutta kuten sanottu, jokainen opiskelu- ja työpaikka opettaa ja laajentaa omaa osaamista!

Musta on niin cool että oot opiskellut journalismia. <3 Ja varmasti niistä opinnoista on toooodella paljon hyötyä sun nykyisessä työssä, uskoisin! 🙂

Vastaa

Kiva teksti! Itselläkin sosionomi opinnot tällä hetkellä käynnissä, ja voi kuinka paljon olenkaan oppinut tästä yhteiskunnasta ja erilaisista asiakasryhmistä vauvasta vaariin. Ite koen olevani unelma-alalla! Arvostan niin paljon tätä tietoa esim. vuorovaikutuksesta, kiintymyssuhteista, arvoista, eettisistä kysymyksistä, varhaiskasvatussuunnitelmasta, dialogista, huono-osaisista jne 🤩

Ja myös sitä, kuinka ison matkan me teemme tutkiessa me itseämme ja reflektoidessamme opittua. Missään muulla alalla ei varmastikaan käydä näin perinpohjaisesti esim. esimiestöihin tarvittavia taitoja olla vuorovaikutuksessa alaisiin kuin meidän alalla

Vautsi, kuulostaa siltä että olet todellakin oikealla alalla! 😀 Mielettömän ihanaa, että olet tykännyt opinnoista. Ja tuo on niin totta, sosionomiopinnot on yhtä reflektoimista. 😀 Välillä se otti pannuun näin kärsimättömänä ihmisenä mutta suurimmaksi osaksi se oli tosi antoisaa ja todellakin tärkeää työllistymisen ja töissä pärjäämisen kannalta.

Onnea opintoihin! 🙂 Ehkä meistä tulee kollegat vielä joskus!

Vastaa

Kaikki opiskeltu ja muualla opittu tieto ja kokemukset kumuloituu. Kaikki uusi, mitä teemme ja opiskelemme laajentaa ja lisää tietopohjaamme ja näkökulmaamme. On luonnollista, että utelias mieli haluaa oppia uutta ja kokeilla. Samoin on luonnollista, että eri elämänvaiheissa kiinnostuksenkohteet vaihtelee.

Todella hyvin sanottu! 🙂 Siksi jälkeenpäin on tosi vaikeaa jossitella ja mutkutella.

Vastaa

Kommentoi