Kategoriat
Hyvinvointi

Sometan, siis olen

Mitä opin reilu kahden viikon somelomasta? Sen, että jos jotakin ei postaa, se ei ole yhtä todellista.

Jep, näin (ällöttävästi) mä ajattelin. Ajattelen edelleen, tosin omista ajatuksista kauhistuneena nyt aika paljon vähemmän.

Tajusin asian jo loman ensimmäisinä päivinä. Mun ei tehnyt mieli siirtyä terassille lukemaan kirjaa, koska en kuitenkaan olisi voinut ottaa kuvan sitä. Mun ei tehnyt mieli katsoa dokumenttia, koska en kuitenkaan olisi voinut jakaa siitä heränneitä pohdintoja blogissa.

Ja arvatkaa mitä: mä jouduin oikeasti näkemään silloin vaivaa sen eteen, etten kirjautuisi samantien blogiin ja jakaisi tätä ahaa-elämystäni koko kansalle. Koska kaikessa kieroutuneisuudessaan tämäkin huomio tuntui paljon mitättömältä kun sitä yritti pitää vain oman pään sisällä.

Ehkä se on sitä, että olen ollut somessa siitä asti kun olin 12. Olen tottunut jakamaan kuviani, ajatuksiani, ihmissuhteitani ja unelmiani jopa ennen teini-ikää. Se on niin iso osa minua, niin hyvässä (jota on toki enemmän) kuin pahassakin (mutta näitäkin on: kuten vinksahtanut ajatusmaailma ja se, ettei osaa olla hetkessä läsnä).

Siispä olen luonut itselleni somesäännöt. Ne koskettavat sekä bloggaamista, että Instagramia ja kaikkia muitakin netin kautta toimivia sovelluksiani. Säännöt menevät suurin piirtein näin:

  1. En ota paineita mistään muusta sisällöstä, kuin yhteistyöpostauksista. Kaikki muu saa mennä virran mukana. Tarvitsen juuri sitä nyt elämääni, vähemmän suunnitelmallisuutta ja enemmän spontaaniuutta.
  2. Otan netin puhelimesta aina pois: noin kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa, öisin ja ihmisten seurassa. Luotan, että jos jollakin on oikeaa asiaa, hän soittaa vanhanaikaisesti puhelun tai lähettää tekstarin.
  3. Kohta kaksi koskettaa myös kaikkia hetkiä, kun olen Elan kanssa kahdestaan. Tämä ei johdu siitä, että ajattelisin puhelimen käytön olevan automaattisesti huonoksi lapsen seurassa vaan omista tunnetiloistani käyttäessäni puhelinta Elan kanssa. Jos näen esimerkiksi jonkun meilin tulleen enkä pysty heti vastaamaan siihen, saatan vähän ahdistua enkä pysty enää täysin keskittyä Elaan.
  4. Asiat ovat todellakin todellisia myös silloin, kun niitä ei jaa, somessa tai välttämättä kellekään muullekaan. Tee siis tietoisesti töitä sen eteen, että jokaista auringonlaskua, lomakuvaa tai uutta mekkoa ei tarvitse ikuistaa kameran linssiin.

Oli tosi ihanaa viettää — wait, en edes kerro. En kerro missä olen ollut ja mitä olen tehnyt someloman aikana. Ne päivät saavat jäädä vain minun ja fyysisesti paikallaolijoiden väliseksi.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

8 vastausta aiheeseen “Sometan, siis olen”

Kiitos vinkistä. 🙂 Ehkä otan tämän viikonloppukatseluun!

Vastaa

Super hyvä postaus! Itekin oon pohtinut viime aikoina tosi paljon somea ja nimenomaan tuota ”olen somessa eli olemassa” ajatusmallia. Oon itse tietoisesti vähentänyt oman arkipäiväisen elämäni päivittämistä someen. Usein on tullut ottaa kuva ja julkaista kuva jostakin ”hienosta hetkestä”, mutta oon jättänyt kuvaamatta ja julkaisematta. Mun elämä on ihanaa ja olemassa, vaikka en sitä someen jatkuvasti raportoisikaan! Tärkeää on vaan just tehdä itelle selväks omat somen pelisäännöt niin osaa ottaa sekä somesta että oikeasta elämästä kaiken irti! Ihanaa alkavaa viikkoa sulle ja kiva taas lueskella sun juttuja <333

Kiitos, muru. Tosi hyvä kommentti, etenkin tää kohta osui ja upposi: ”Mun elämä on ihanaa ja olemassa, vaikka en sitä someen jatkuvasti raportoisikaan.”

Ihanaa alkanutta viikkoa sinne. :*

Vastaa

Kommentoi