Moikka kaikille, miten teidän viikko on mennyt? Täällä ollaan edelleen syvässä vauvakuplassa vaikka myönnettäköön, että vaaleanpunaiset linssit riisutaan aina yöksi pois. Deniz on pieni mutta osoittautunut sellaiseksi bulkkaajavauvaksi, joka syö tunnin välein vuorokauden ympäri. Tässä vaiheessa rohkeammat ottaisivat tutin käyttöön tai ulkoistaisivat homman puolisolle pullon kautta, mutta en millään haluaisi ”vaarantaa” meidän hienosti alkanutta imetystaivalta vielä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.
Mä olen aikaisemmin tehnyt sellainen ”teidän olettamukset minusta” -haasteen täällä blogissa ja toteutin nyt toisen kierroksen Instagramissa pari päivää sitten. Teidän vastaukset ja puolestaan omat vastaukseni niihin löytyvät kootusti Instagramin kohokohdista Life-palluran alta.
Sain teiltä tosi sydäntälämmittäviä kommentteja. Odotin ehkä konkreettisempia olettamuksia kuten ”et tykkää salmiakista” tai ”puhut surkeaa ruotsia” (olisi ollut totta ja totta) mutta moni kommentoi mun luonnetta ja todella ihanasti vielä. Tuntui siltä, että kalastelin kehuja ja buustasin egoani kun jaoin seuraajien vastauksia stooreissa… Ennen kaikkea mulle tuli tosi hyvä mieli niistä kommenteista, jossa oletettiin, että minusta saa aidon kuvan somen kautta. Siitä tuli sellainen olo, että olen oikeasti onnistunut ilmaisemaan itseäni somessa sellaisena kuin olen, koska mä todella olen pyrinnyt just siihen.
Toiseksi parasta oli kuulla useammalta ihmiseltä, että vaikutan lempeältä, mutta että tulistun jos koen epäoikeudenmukaisuutta. Ja paremmin mua ei ehkä voisikaan kuvailla. 😀 Osaan olla ystävällinen ja monella tavalla rento, mutta jos kohtaan epäreiluutta, ystävällisyys loppuu kuin seinään. Tulistuneena en kuitenkaan osaa puolustaa argumenttejani parhaalla mahdollisella tavalla, ja siksi haluaisin harjoitella malttia tässä asiassa. Mikään ei ole nimittäin coolimpaa kun näpäyttäminen toiselle asiallisesti mutta tyhentävästi.
Tälläkin kertaa kuvituksena ”vanhan elämän” kuvia. Hauska, että vauva on kaksi viikkoa vanha ja laskettuun aikaan on vielä viikko aikaa. Mulla oli raskaana vahva kutina, että vauva olisi syntynyt tänään 13. syyskuuta. En tiedä johtuiko se siitä, että olen itse syntynyt 13. heinäkuuta. Olin jopa suunnitellut kaikki työmenot ja kröhöm, postauksen kuvitukset sitä mukaa. Noo, elämä tosiaan yllättää! 😀
PS: Alla parin edellisviikon postaukset:
BABY PINK (Kaikki on erilaista tällä kertaa)
Kirottu suunnittelemattomuus (ja kaikki se taikuus)
6 vastausta aiheeseen “Somessa välittyvä kuva ja teidän olettamuksenne minusta”
Ihan sama juttu tässä, että itse tilanteessa en osaa yleensä sanoa mitään ja keksin vasta joskus myöhemmin, mitä olisi voinut sanoa, ja usein jään mielä märehtimään tätä miten olisin voinut toimia tai sanoa 😀 Muutenkin olen yleensä niin hidas ja epävarma reagoimaan, että tilanteet ehtivät mennä jo ohi ennen kuin keksin tai uskallan sanoa mitään.
Samaistun osittain tosi paljon! 🙂 Mä mietin välillä etukäteen sellaisia tilanteita että JOS joku sanoisi mulle kadulla esim näin x, reagoisin tällä tavalla x. 😀 Ei voi koskaan tietää jos omista mietinnöistä on hyötyä!
Mä taasen kuulun niihin, jotka saattaa itse tilanteessa mennä sanattomaksi, mutta keksin sitten jälkeenpäin todella hyviä lauseita, jotka ois pitänyt sanoa. 😄
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/09/13/minun-ei-tarvitsisi/
Ääh joo tätä tapahtuu myös mulle! 😀 Ja sitten jossain suihkussa kelaan sitä keskustelua uudestaan ja mietin mitä kaikkea olisin voinutkaan sanoa. 😀 Niin tuttu juttu!
KYLLÄ! Miksiköhän suihku muuten on näiden kelaamiseen se paras paikka? 😄
Hahah en todellakaan tiedä!! 😂😂 Tää suihkujuttu on kyllä syystä tai toisesta niin universaalijuttu. 😄