Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Silloinkin kun katson lastani ja sydän pakahtuu onnesta, tiedän, ettei pelkkä äitiys riitä minulle

Poistuin vähän aikaa sitten ensimmäisen kerran kotoa ilman vauvaa. Vajaa kolmen kuukauden symbioosi päättyi pariin lasilliseen ystäväni kanssa kun vauva jäi isälleen purkaamaan maitovarastoa.

Mulla on kaksi täydellistä lasta. Täydellistä niin, että rakastan heitä ehdoitta mutta ”täydellisiä” myös siinä mielessä että he syövät ja nukkuvat hyvin eikä heitä tarvitse olla viihdyttämässä kokoajan. Heillä on ikäeroa 1,5 vuotta ja koen silti elämäni helpoksi.

Musta on ihanaa olla äiti. Voisin jopa sanoa olevani hyvä äiti. Tietysti lasten pieni ikäero ja oma perfektionismi aiheuttaa usein riittämättömyyden tunnetta mutta kaiken kaikkiaan tiedän olevani välittävä, salliva, lämmin ja rakastava äiti.

Tiedän myös sen, että pelkkä äitinä oleminen ei riitä mulle.

Mulla oli elämä ennen lapsiakin. Siihen kuului ainakin intohimotyö, rakastava puoliso ja kourallinen ystäviä, joiden seurassa sielu tanssii. Välillä siihen kuului jopa lukemista ja liikuntaa ja päämäärätöntä haahailua kaupungissa. Cappuccinoja, joita ei tarvinnut perustella kellekään. Elämä ennen lapsia oli ihanaa.

Elämä lasten kanssa on vielä ihanampaa, ja en ihan oikeasti sano sitä vain velvollisuuden tunteesta. Rakastan meidän aamupäiväpuistoiluja, jatkuvia pusuja ja haleja ja sitä, että saan seurata aitiopaikalta kuinka kaksi minusta tullutta ihmistä oppii joka päivä uusia ja mullistavia asioita. Nautin myös siitä miten läsnä olen ystävien kanssa tai töissä silloin kun lapset eivät ole mukana: laatu korvaa määrän. Tykkään itsestäni enemmän sen jälkeen kun minusta on tullut äiti: olen suoraviivaisempi, avoimempi ja sallivampi enkä näe asioita yhtä mustavalkoisesti kuin ennen.

Olen aivan äärettömässä etuoikeutetussa asemassa kun saan toteuttaa monia puolia itsestäni samaan aikaan. Merkityksettömiä cappuccinoja ei arkeeni juuri nyt mahdu, mutta on ihanaa että saan olla äiti ja yrittäjä samaan aikaan, jonain viikkoina myös puoliso ja ystäväkin.

Äitiyden ei tarvitse sulkea muita identiteettejä, muita iloja pois.

Tänä viikonloppuna olen lähinnä ”vain” äiti. Tänään menemme esikoisen kanssa sanomaan heipat uimahallille ennen uusien rajoitteiden voimaan astumista. Lauantaina haetaan paikalliselta pizzataikurilta napolilaiset pizzat ja saunotaan. Ensi viikolla on kiireinen työviikko ja lauantaina juodaan ystävän luona viiniä. Ilman vauvaa tai vaippakassia.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

3 vastausta aiheeseen “Silloinkin kun katson lastani ja sydän pakahtuu onnesta, tiedän, ettei pelkkä äitiys riitä minulle”

[…] Eilen aamulla kirjoitin siitä, kuinka ensi viikolla juodaan ystävien kanssa viiniä. Seuraavien tuntien aikana kävin esikoisen kanssa uimahallissa ja kuopuksen kanssa neuvolassa, ja kun iltapäivällä vilkaisin vihdoin taas puhelinta, uutisissa kerrottiin uusista rajoituksista ja ystävät olivat jo peruneet kaikki tulevat treffit. […]

Oon kans miettinyt viime aikoina paljon identiteettiäni – tai lähinnä sitä mitä kaikkea muutakin olen kun ”vaan” äiti. Meilläkin nukutaan ja syödään hyvin mutta kuitenkin arjen väsymys tuntuu usein hukuttavan alleen omat haaveet ja uramietinnät 😀 En oikein viihtynyt työpaikassani jossa olin ennen lapsen syntymää, ja tuntuu aika epätodennäköiseltä että sinne palaisin..Mulla on kyllä paljon suunnitelmia ja unelmia esimerkiksi juuri töihin liittyen mutta tästä äitimoodista on jotenkin vaikea patistaa itseään toteuttamaan niitä 😀

Kiitos kommentista. ❤ Ymmärrän täysin! Ajatukset ja unelmat käyvät kylässä mutta niihin ei koskaan ehdi kunnolla panostamaan. Perhevapaiden jälkeen pitäisi olla pari palkallista kuukautta kun lapsi olisi hoidossa ja voisi itse vain miettiä että ”mitä seuraavaksi”. 😄 Se vasta olisi äitiyslomaa!

Vastaa

Kommentoi