Olen aina ajatellut, että kun menen naimisiin, suunnittelen häitäni ainakin kaksi vuotta ja lakkaan nukkumasta vuoden aikaisemmin. Näen nälkää, revin hiukseni päästä ja puran kiukkuani jokaiselle, joka yrittää auttaa minua. Koska hei, sellaiset me naiset ollaan.
Viime viikolla yksi parhaimmista ystävistäni meni naimisiin. Enkä ole koskaan nähnyt niin onnellista mutta silti niin rentoa morsianta.
Sellaista, joka menee hääaattoyönä hakemaan ystäviään lentokentältä. Ja ilmoittaa autossa nauraen, että häämekko on revennyt.
Sellaista, joka soittaa perinteisen häämarssin sijaan Bruno Marsia sisääntulossa.
Ja joka muuten treenaa sitä sisääntuloa ensimmäistä kertaa puoli tuntia ennen h-hetkeä morsiusseurueen kanssa ja nauraa jokaiselle virheelle.
Sheikkaa kavereiden kanssa tunti ennen häitä kahdensadan euron kampauksella.
Ilahduttaa ystäviään ihanalla yllätyksellä, kun sen pitäisi mennä toisin päin.
Ja muutenkin selllaista, joka tekee jokaisen vieraan illasta ikimuistoisen uskomattoman ihailtavallla tavalla.
Tällaisia iltoja, häitä ja erityisesti ihmisiä lisää, kiitos.
Saranda
2 vastausta aiheeseen “Säteilevän ihmisen hääpäivä”
Kaunista tekstiä taas, Saranda!
Kiitos, ihana!