Välillä se iskee – kuntosalilla, blogitapahtumissa, somessa ja työpaikalla. Tunne siitä, että vaikka antaa kaikkensa, ei ole tarpeeksi hyvä, ei tarpeeksi lahjakas, ei tarpeeksi vaikuttava eikä tarpeeksi ahkera. Ja sen sijaan että miettisimme, mistä riittämättömyyden tunne alunperin kumpuaa, teemme asioita, jotta tunnemme olomme väliaikaisesti taas riittäväiseksi; ostamme materiaa, teemme enemmän töitä ja yritämme aina vain enemmän.
Muutamasta asiasta on ollut itselleni hyötyä. Olen tänäpäivänä paljon itsevarmempi kuin vielä pari vuotta sitten. Salaisuus on ollut kolmen asian hyväksymisessä – siinä on kestänyt, mutta mitä enemmän niitä toistelee kuin mantraa, sitä paremmin ne juurtuvat päähän.
Ne ovat:
1. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, siten sitä ei kannata edes tavoitella. On mahdotonta että kaikki elämän osa-alueet loistaisivat kerralla. On kausia kun useamman asian kanssa menee hyvin ja sitten kausia kun vähän huonommin. Se on elämää
2. Olet oman itsesi ankarin kriitikko. Se, mitä vaadit itseltäsi on yleensä monta tasoa ylempänä kuin mitä muut pyytävät sinulta
3. Toisen mielipide on vain toisen mielipide. Se ei määrittele sinua, sen ei pitäisi ohjata sinua eikä sen varsinkaan pitäisi olla linssi, jonka läpi tarkastelet itseäsi
Lisäksi itsensä soimaamisen sijaan kannattaa onnitella itseään pienistäkin asioista; katsoa välillä taaksepäin ja miettiä, mitä olet saavuttanut jo. Voit myös itse päättää kellä ja millä ympröit itseäsi – jos sinulla tulee jatkuvasti riittämätön tunne jonkun ihmisen some-päivityksistä, lopeta hänen seuraamista. Älä ole ihmisten kanssa, josta tulee paha mieli.
Tuleeko teillä muita hyväksi havaittuja neuvoja mieleen?
Kuvat: Mikko Wivolin
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
17 vastausta aiheeseen “Riittämättömyyden tunteesta ja siitä eroon pääsemisestä”
Ihana postaus! Niin totta! Riittämättömyyden tunne on mullekin tuttu kaveri ja mulle on toimineet seuraavat pari vinkkiä:
1) Muista, että kyse ei aina ole sinusta. Ajattele siis vähän vähemmän itseäsi ja omia epäonnistumisiasi ja suuntaa huomio itsesi ulkopuolelle; toisiin ihmisiin, tähän hetkeen ja ympäröivään maailmaan. Tai kurkkaa tähtitaivaalle ja muista, että olet joka tapauksessa vain pienen pieni osa tätä maailmankaikkeutta, eikä sun tarvitse koskaan olla yhtään sen enempää kuin olet. <3
2) Ole itsellesi sellainen kuin tahdot olla parhaille ystävillesi; kannustava, rohkaiseva, rehellinen ja rakastava. Kun olo on kurja, tarjoa itsellesi teetä ja sympatiaa ja puhu itsellesi rakastavasti, älä koskaan ilkeästi.
Oiii miten hyviä neuvoja! <3 Otin tästä screenshotin et voin palata sun sanoihin just sellasina hetkinä kun niitä tarvitsen eniten. 🙂 Suurkiitos siis kommenttista! <3<3
<3!
Ihana postaus <3
Kiitollisuuspäiväkirjaan törmää nykyään vähän joka paikassa ja itse tykkään siitä. En ihan joka ilta, mutta silloin tällöin kirjoittelen ylös iltaisin niitä asioista, jotka elämässä on hyvin, mikä päivässä on ollut hyvää, mistä olen kiitollinen, missä olen onnistunut. Positiiviset asiat ruokkivat positiivisuutta.
Olen kirjoittanut postauksen otsikolla Perfektionisti, vertaa itseäsi muihin. Jutun juoni on se, että vertaa yhteen ihmiseen kerrallaan: aina on joku, jolla on jotain ihanaa ja paremmin kuin sulla, mutta ei yhdellä ihmisellä ole KAIKKI paremmin kuin sinulla.
Kiitos paljon. 🙂 Kiitollisuuspäiväkirja on kyllä niin hyvä! Ja just noin ettei ota paineita siitä – sitä voi kirjoittaa hyvinä päivinä mutta myös sellasina kun vähän surettaa ja kokee että positiivisten asioiden listaaminen piristäisi. 🙂
Oii toi pitää lukee! Niin totta mitä sanoit! ♡
Moikka taas, tämä oli ihana teksti! Niin lohduttava, sillä viime aikoina mun motivaatiota on syönyt riittämättömyyden tunne; varsinkin blogissa. Lilyyn muuton jälkeen olen enemmän seurannut muiden blogeja ja huomannut miten siistejä juttuja ihmiset tekee (sinä myös hyvänä esimerkkinä). Kateuden pieni virheä peikko hiipi esiin ja alkoi tuntua, ettei omat tekemiset millään riitä mihinkään. Onneksi tein juuri samat päätelmät kuin sinäkin mun taukoni aikana ja tajusin ettei täydellistä ole, ei pidä antaa liikaa painoa muiden mielipiteille ja oikeasti itseltään vaatii itse eniten. Samoin myös tajusin sen että se mitä teen on ihan hyvä ja paras mihin pystyn juuri nyt. Tulipas tästä pitkä romaani 😀 mutta pähkinänkuoressa: mahtava kirjoitus!
Kiitos paljon ihana! Pienet tauot tekee kyl ihmeitä. 🙂 Hyviä asioita oot oivaltanut, tykkäsin tosta ”tajusin et tää on parasta mihin nyt pystyn”. Näinpä, kaikki mitä me teemme me teemme tänhetkisten mahdollisuuksien ja resurssien mukaan.
Kivaa päivää sulle! <3
Mulla on aika saman kaltaisia ajatuksia, ihanasti oot saanut nämä tekstin muotoon 🙂 olet taitava kirjoittaja <3!
Voi miten kauniisti sanottu, olen otettu! 🙂 Kiitos!
Joka sana niin totta, niin ihana kirjoitus! Vaikka nykyisin olen niin perusonnellinen, ettei sitä mikään asia saa enää pois minusta, on minulla nuorempana ollut aikoja, jolloin itsetunto oli alhaalla ja tunsin itseni tosi huonoksi ja melkein luuseriksi….Siitä tein postauksen viimekuussa, purin tunojani ja ajatuksiani siihen siihen:
http://www.lily.fi/blogit/mun-kummallinen-elama/asenteen-vaikutus
Oioi, sun nykyinen olotila on kyllä tavoittelemisen arvoista! <3 Ihailtavaa ja varmasti kokemuksen ja kasvun kautta muodostunutta. 🙂 Käyn lukemassa postauksesi, kiitos linkistä ja kommenttista ylipäätään. <3
Tää oli hyvä <3 !
Kiva kuulla, toi piristystä aamuun. :* <3
Jotenkin tosi ihanan simppeli, mutta täynnä asennetta oleva postaus , go sinä!
Aww tosi kivasti sanottu, kiitos kommenttista ja ihanaa päivänjatkoa sulle! <3
Kiitos vinkeistä :)! Samoja ajatuksia tulee pyöritettyä mielessä. Joskus tuntuu että vaikka antaisi kaikkensa ja ylikin, mikään ei riitä.
Kiitos sulle kommenttista. <3 Hmm, mitenköhän se on jotenkin niin sisäänrakennettu piirre ittessämme… Onneksi siitä voi harjoitella jos ei kokonaan, niin ainakin suurimmaksi osaksi pois. 🙂