Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Raskausväsymystä ja keskeneräisyyden sietämistä

Pitäisikö olla huolissaan kun postauksen kirjoittaminen spontaanisti ilman mitään etukäteisajatusta punaisesta langasta vähän ahdistaa?

Mun oli tarkoitus kirjoittaa äitiyslomalle säästämisestä (koska kyllä, mietin jo nyt syksyn rahankäyttöä ja menoja isommassa asunnossa ja kahden lapsen kanssa), mutta rehellisesti väsyttää ihan liikaa, jotta saisin mitään ymmärrettävää tekstiä aikaiseksi.

Kuten kerrottu, tammi- ja helmikuun vaihde oli itselleni tosi raskas. Sairastelimme kaikki vuoron perään, mulla päällä vielä pahoinvointia ja muuton kanssa oli yllättävän paljon töitä. Tuntuu kuitenkin, että nimenomaan henkisesti tämä kaikki on ottanut eniten koville. Ihmiselle, joka on tottunut elämään aktiivista elämää, voi tulla todellisena järkytyksenä, ettei päivisin pysty tekemään pahoinvoinnin tai väsymyksen takia mitään järkevää. Myös keskeneräisyyden sietäminen on mun arka paikka: mä en välitä että asiat on täydellisesti mutta ne saisi mielellään olla valmiita. Sekin on rehellisesti ahdistavaa, että nykyään asumme lähes kaksi kertaa isommassa asunnossa ja kaikkialla on ihan tyhjää. Haluaisin ahtaa tänne mahdollisimman nopeasti huonekaluja ja sisustaa huoneet, mutta raha- ja ympäristösyistä en myöskään halua hätäillä. Viime sunnuntaina kiersin pari tuntia Kierrätyskeskukset, SPR:n kontit ja Fidat ja olin niiiiin puhki että olisin voinut nukkua sen jälkeen kaksi vuorokautta putkeen.

Raskainta on myös yrittää olla 100% iloinen ja jaksava oman vauvan takia, joka ei huomisesta lähtien olekaan enää  vauva. Voitteko kuvitella kuinka olen soimannut itseäni siitäkin? Että Elan viimeiset vauvaviikot ovat menneet korkeintaan puolitehoisena, sieltä mistä aita on matalin tai mistä aita on kaadettu  kokonaan kumoon. Mulla on ollut Elan kanssa viime aikoina todella riittämätön olo kun Ferhat joutuu tekemään ihan kaiken pitkien työpäivien jälkeen jotta mä voisin öö nukkua sellaiset kaksitoista tuntia ja silti valittaa väsymystäni.

Ja jos mulla on jo yhden lapsen kanssa näin vahva riittämättömyyden tunne, miten ihmeessä sitten kun heitä on kaksi?

Selfiet eilisen neuvolan jälkeen. Elan 1v-käynti ja meitsin ensimmäinen vähän myöhässä. Menimme sen jälkeen päikkäreille yhdessä ja nukahdin ennen Elaa vaikka muija oli just saanut kolme rokotetta ja muutenkin kärsinyt paljon pahemmin

Töistä en edes ala puhua. Kaikki on ihan levällään. Blogissa on hiljaista. Kuvia en ole ottanut (enpä muuten edes tiedä mihin olen muuton jälkeen jättänyt kameran). Inspiraatiota on nolla, koska haluan joko puhua nykyisestä tai tulevasta vauvasta tai sitten heittää kannettavan seinään ja mennä päivätöihin, jotta voisin olla saikulla.

Väsymys on ihan samaa luokkaa kuin viime raskaudessa ja siksi en ole siitä huolissani. Jos se jatkuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, käyn mittauttaa rauravaraston.  Mutta rehellisesti lohtua tuo aika paljon se, että olin viime raskauden alussa ihan yhtä onneton ja silti toisella puoliskolla elämäni kunnossa kaikin puolin. Ette tiedäkään kuinka kovasti toivon sitä tälläkin kertaa.

Varoitan jo etukäteen: olen tosi pahoillani, mutta blogiin on tulossa lähiaikoina nyt tosi paljon ellei pelkästään vain perheeseen liittyviä asioita. Koska mun elämässä ei ole tapahtunut muuta. Se voi olla rasittavaa ja ymmärrän hyvin, jos se ei joitakin kiinnosta. Mutta en osaa kirjoittaa mistään, mikä ei juuri nyt kosketa. Jos fantasiani paremmasta raskausvoinnista toteutuu muutaman viikon päästä, alan elämään elämää vol 2, ja silloin en anna minkään tulla tielle. Silloin koti on loppuiäksi valmis, aurinko paistaa, kamera on löytynyt, tasa-arvo vallitsee kaikkialla maailmassa ja minä olen tietysti kaikin puolin täydellinen äiti.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

22 vastausta aiheeseen “Raskausväsymystä ja keskeneräisyyden sietämistä”

Thank you very much for sharing. Your article was very helpful for me to build a paper on gate.io. After reading your article, I think the idea is very good and the creative techniques are also very innovative. However, I have some different opinions, and I will continue to follow your reply.

Minusta lapsiaiheet ovat kiinnostavinta blogissasi! Eli kiva jos kirjoitat raskaudesta.

Jokainen voi tehdä vaan sen verran kuin kulloinkin kykenee, yritä olla stressaamatta ja nauti. Ja jos miekin luen kaikki postaukset, vaikka ne olisi vauva-aiheisia, niin sulla ei oo mitään hätää vaikkei mitään postauksia maailmanrauhasta hetkeen tulisikaan 😉
Ja jos ei kameraa ja motivaatiota löydy, tai muuten tuntuu ettei jaksa eikä ehdi, niin miehän vaikka karautan paikalle ottamaan kuvia sen verran ettei ihan heti lopu 🙂

En kestä kuinka ihana olet!!! <3 Tuli niin hyvä mieli, kiitos. 🙂

Vastaa

Juuri yhdeksän kuukauden raskauspahoinvoinnin (kyllä!:D) taittaneena toivotan tsemppiä. Ja ne työjutut ehtii myöhemminkin – itse oli pakko lykätä tainnuttavan väsyn ja oksentelun sekä lantiokipujen muodostaman kultaisen kolmiyhteyden vuoksi useampikin projekti. Ensin hävetti, sitten v*tutti ja lopulta päätin että en kyllä tunne raskauden takia huonoa omaatuntoa uudelleenaikatauluttamisesta, vaikka saikun jotenkin ihmeen kautta vältinkin. Ja juu ei ollut tuolloin työsuhdetta mullakaan. Voimia!

Ei hemmetti, oot mun sankari oikeasti. <3 Niin pahoinvoinnin kestämisessä kuin sun asenteessakin! Kiitos tästä! <3

Vastaa

Mulla on kaksi alle 3v poikaa, 1v ja 5kk ikäerolla. Valehtelematta, onhan se pieni ikäero aivan tajuttoman raskas. Ja arki pienten lasten kanssa toki muutenkin. Kun väsyneenä koittaa pieniä ihmisiä kasvattaa, tehdä hyvää ruokaa, opettaa kuivaksi… se vaan on todella raskasta. Alkuraskauden pahoinvoinnit, puhumattakaan ison mahan kanssa esikoisen nostelusta..

Mutta. Silti rakastan tätä. Vaikka nyt taaksepäin katsoessa, onhan tää ollut aivan hullua. Monesti elämässä ne vaativimmat asiat on niitä, jotka kasvattaa eniten, antaa eniten, on silti niitä parhaimpia. Nyt nuorempi kohta 1,5v. Vihdoin meillä nukutaan kokonaisia öitä. Vihdoin on aikaa panostaa ruoan laittoon. Vihdoin voi keskittyä kasvatuksellisiin juttuihin enemmän. Vihdoin on imetys saatu loppumaan. Sitä tulee ylpeä olo. On kuljettu sellaisten sumuisten vuosien läpi ja selvitty. Ja jes, nyt ollaan tässä! Maailman ihanin veljespari, toistensa parhaat kaverit, meidän kokonainen perhe ja ihana kaoottinen arki. Ihana kamala pieni ikäero!

Eräänä päivänä soi Elisa Laihon Jälkeenpäin radiosta, ja oli jotenkin niin kuvaavat sanat. Sitä selviää. Ja moni kipeä asia muuttuu kauniiksi timantiksi lopulta…. Tsemppiä tulevaan ja kevyttä keskiraskautta ja kevään tuloa <3

Ihana koskettava komentti. <3 Herätti juuri sellaisia tunteita mitä tuleva perhe-elämäkin tulee varmasti herättämään: kauhua mutta myös iloa ja onnea. 😀 Vitsi tekisi mieli ihan kauheesti kysellä kaikkee sulta tai olla kärpäsenä katossa teidän kotona jotta voisin oppia ja omaksua mahdollisimman paljon!

Aurinkoista kevättä myös sinne koko perheelle. <3 🙂

Vastaa

Kun kuulin, minkälainen hullunmylly teillä on ollut päällä, ainoa ajatukseni oli: huh huh! Mutta te selvisitte siitä kaikesta, ja toivottavasti suurimmat sairastelut olisivat kohta takanapäin ja arki alkaisi rullata taas tasaisemmin. Ja toivottavasti raskauspahoinvointi helpottaa, se on varmasti pyllystä!

Mitä tulee kotiin, niin ymmärrän hyvin tuon ärsyyntymisen siitä, kun on keskeneräistä – itsekin aina haluaisin, että asiat saisi valmiiksi nopeasti, mieluiten heti. Sama tyhjä asunto on edessä varmaan meilläkin, kun kaikkea ei voi millään vain hankkia kerralla… 😀 Tsemppiä siis siihen!

Ja mitä tulee kuviin, ovat tällaiset puhelinkuvat mun mielestä kyllä aivan parasta. <3 Halauksia!

Kiitos tosi ihanasta kommenttistasi muru. <3 Osaat aina sanoa oikeat sanat! 🙂

Vastaa

Kovasti voimia ja jaksamista! <3 Ymmärrettäviä tunteita, mutta toivottavasti osaat suhtautua itseesi yhtä armollisesti ja ystävällisesti kuin millaisen fiilikset välität muille. Ei tarvitse olla täydellinen, vaan tärkeämpää on osata olla inhimillinen – kuten ihanasti olet <3

Ja blogissasi saat tietystu kirjoittaa juuri siitä, mikä on sinulle tärkeää ja niin usein (tai harvoin) kuin tuntuu hyvältä. Toivottavasti et ota turhia paineita tästä <3

Kiitos, sait mun oloni taas tosi hyväksi! <3 Sitä vaan haluaisi tarjota mahdollisimman hyvää sisältöä koska oottehan te lukijat ihan oikeesti maailman IHANIMMAT tyypit!!! <3

Vastaa

Ihanat kuvat! Onnea uuteen kotiin, sijainti kuulostaa tosi hyvältä. Kelpais kyllä mullekin.

Kuopusta odottaessa alkuraskauteen osui miehen 8 viikon kesä- & isyyslomat, kävi kyllä hyvä tuuri kun päivisin ei tarvinnut yksin huolehtia 1-vuotiaan esikoisen hoivasta ja viihteestä. Silti muistikuvat siltä ajalta on aika sumuisia, joten lähetän lämpimiä ajatuksia ja toivon että sun olo helpottaa pian.

Kiitos paljon.<3 Ja voi vitsi miten luksusta, toihan on tosi ihanaa. 🙂 Tosi hyvä tuuri teillä käynyt! Mekin ajoitetaan nyt miehen isyysloma heinäelokuulle kun olen viimeisillään raskaana (ennen äitiysloman alkua), siitä on varmasti hyötyä mulle mutta myös miehelle joka saa lomailla kuusi viikkoa kesän parhaimpaan aikaan ja silti säilyttää kesälomansa. 😀

Vastaa

Tänne saa tykittää vauva- ja perheaiheisia juttuja niin paljon kuin vaan jaksat! 😀

Kuten kommentoin raskausuutisiin, niin täällä odotetaan esikoista elokuussa syntyväksi, ja kaikki on todellakin niin uutta ja ihmeellistä! Huomaan huolehtivani aika paljon, minkälainen oloni on ensi viikolla, kuukauden päästä tai kesäkuussa, koska ei ole mitään kokemusta tai käsitystä siitä, mitä voi olla tai ei voi olla edessä.

Oikeastaan kaikki tieto mitä yritän siis raskauteen, vauvaan ja perhe-elämään liittyen ahmia on peräisin netistä, koska lähimmässä ystäväpiirissä on vain muutama perhe tässä kohdin ja en viitsi koko ajan heitä häiritä kyselyilläni. 😀

Tsemppiä kovasti <3

Ihana sinä. <3 Ihan luonnollisia ajatuksia! Mua saa ainakin pommittaa kysymyksillä täällä tai Instagramin DM:ssä, vastaan mielelläni! 😀 Mäkin googlettelin Elan kanssa iiiiiihan kaiken mahdollisen. 😀

Kiitos tosi ihanasta kommenttistasi, toivottavasti voit hyvin! <3

Vastaa

Mä niin FEEL YOU! Vähän kaiken suhteen 😀 Keskeneräisestä kämpästä lähtien siihen, ettei oikeen oo inspiraatiota kirjoittaa – tai oikeastaan edes ajatella – muuta kuin vauvajuttuja. Ja sitten potee jonkinlaista huonoa omaatuntoa, kun ei kehtaisi vaan yhdestä aiheesta blogissa yhtäkkiä jauhaa… Ei oo helppoa ei 😀

Toivottavasti sun olo pian kuitenkin helpottaa, paljon tsemppiä <3

Kiitos paljon kommenttistasi ja tsempeistä!

Hahah jännä miten se vauvakupla alkaa tosiaan jo raskauden ekoilla vikoilla. 😀 Ei haluaisi tuntea morkkista siitä kun se on ihaninta aikaa mutta samaan aikaan haluaisi olla lojaali maailman parhaimmille lukijoille ja tarjota jotain muutakin sisältöö. 😀 Ei oo helppoo!

Hyviä vointeja sinne! <3

Vastaa

Kommentoi