Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Raskaus ja korona

Olen saanut muutamalta lukijalta toiveen kirjoittaa koronasta ja raskaudesta: pelkäänkö sairastumista muita enemmän? Noudatanko tavallistakin tarkemmin eristäytymisohjeistuksia? Pelottaako että sairastun raskaana tai vauva saa synnyttyään koronan? Jännittääkö synnytys nyt kun tukihenkilön läsnäoloa on synnytyksessä rajoitettu?

Mä en tiedä miten mä esittäisin asian kuulostamatta naiivilta, muita odottavia äitejä vähättelevältä tai huonolta äidiltä. Mutta jotain syystä mua ei pelota yhtään.

Jostain syystä = mulla ei ole mitään aikaisempia huonoja kokemuksia raskaudesta tai sairastumisesta. Perusturvallisuuden tunteeni ei siis ole ainakaan vielä järkkynyt. Tilanne olisi varmasti toinen jos olisin sairastanut aikaisemmin esim. vakavaa influenssaa tai raskaus etenisi poikkeuksellisesti.

En ole sellainen ihminen, joka stressaa tai pelkää etukäteen. Ja koska THL rajasi raskaana olevat jo pois riskiryhmästä, ajattelen että riskini sairastaa korona on samanlainen kuin muilla ihmisillä, raskaudesta huolimatta. Eli voin sairastaa sitä oireettomana tai sitten kuolla siihen, mutta sitä en voi etukäteen tietää ja siksi en sitä murehdi.

Juuri nyt keskityn noudattamaan yleisiä ohjeistuksia, niitä samoja, joiden kaikkien muidenkin kuuluisi. Korona näkyy siis lähinnä käytännön tasolla, mitä nyt välillä ahdistuksena siitä että normaalia elämää on supistettu. Mutta se on varmasti meidän kaikkien keskuudessa yleistä.

Pelon sijaan olen raskaasti pettynyt HUS:in linjaukseen rajata tukihenkilön läsnäoloa synnytyksessä. Mä en väitä, etteikö se olisi tarpeellista, mutta mietin tilannetta nyt omasta näkökulmastani. Ferhatin läsnäolo ja tuki olivat mulle viime kerralla vähintään 50% synnytyksen henkisestä suoriutumisesta, ja synnytys on mulle ennen kaikkea henkinen kokemus. Yritän olla miettimättä asiaa liikaa, sillä laskettu aika on vasta syyskuussa ja toivon koko sydämestäni, että sairaaloissa toiminta jo normalisoituisi siihen mennessä. Ajatukseni ovat kuitenkin myös raskaana olevissa ystävissäni, jotka tulevat synnyttämään paljon aikaisemmin, ja vaikka me naiset selviämme mistä vain, on tämä raskas uutinen meille monille.

Mutta ei mitään pahaa ellei jotain hyvääkin: eristäytyminen on antanut mahdollisuuden keskittyä tähän raskauteen sellaisella tavalla, joka ei olisi muuten onnistunut. Kotoilu antaa enemmän tilaa tunnustella liikkeitä, höpötellä vauvalle ja jopa rakentaa pesää. Myös Elan kanssa on enemmän kahdenkeskistä aikaa kun hän on kotona, ja voin tarjota hänelle ennen pikkusisaruksen syntyä vielä jakamattoman huomioni. Raskaudesta ja koronasta huolimatta elämä on tässä ja nyt ja tässä hetkessä on niin paljon hyvää ja ainakin vielä vain terveitä päiviä.

Mitä ajatuksia tai tunteita korona herättää teissä muissa (odottajissa)?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

27 vastausta aiheeseen “Raskaus ja korona”

It’s amazing to go to see this web site and reading the views of all mates on the topic of this paragraph, while I am also eager of getting knowledge.
Lumion Pro Crack

I am really impressed together with your writing
skills and also with the layout to your blog. Is that
this a paid subject or did you modify it your self?
Anyway stay up the excellent high quality writing, it is rare to look a
great weblog like this one nowadays.

Нey fantastic blog! Does running a bloɡ such as
this take a lot of oof work? I’ve very little understanding of programming but I
was hoping to start my оwn blog in the near future. Аnyhow, if you һave any recommendations or techniques for new blog owners ρlesе share.
Ι know tһis is off topic but I јust wanted to as

I really like reading through a post that can make people think. Also, many thanks for permitting me to comment! run 3

Toisin yhden näkökannan asiaan näin erään vastasyntyneiden teho-osaston sairaanhoitajana liittyen ihokontaktin eväämiseen sektion jälkeen. Suomessa on päivittäin monta monta vastasyntynyttä tehohoidossa, pikaisella googlettamisella jo pelkästään Helsingin teholla hoidetaan vuosittain yli 2000 vastasyntynyttä. Vtolla olevat vauvat ei luonnollisestikaan pääse heti ihokontaktiin voinnin vuoksi, osa vasta usean päivän, jopa viikkojen jälkeen. Silti nää vauvat syö myöhemmin rinnasta jne. Vaikka varhainen vuorovaikutus on tärkeää, ihokontaktilla on paljon positiivisia vaikutuksia vauvaan ja äitiin jne, ei vauvan tulevaisuus ole riippuvainen siitä parista tunnista, mitä hän olisi aiemmin ollu isällä ihokontaktissa ja nyt mahdollisesti kapaloituna lämpösenä sängyssä. Käytän sanaa pari tuntia esimerkkinä, koska suurin osa sektioista menee kuitenkin hyvin.

Ihanaa että osaat elää hetkessä ja olla stressaamatta etukäteen! En itse ole tällä hetkellä raskaana, mutta silti HUSin linjaus on herättänyt minussa ahdistusta kun ajattelen raskaana olevia ystäviäni. 1v 5kk ikäinen tyttäreni syntyi perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla naistenklinikalla. Sen ajan kun olin heräämössä, vauva sai olla isänsä kanssa ihokontaktissa ja tämän tärkeyttä painotettiin valtavasti. HUS ei ole viestinyt lainkaan mikä näiden monella tavalla äärimmäisen tärkeiden ensihetkien kulku tulee olemaan kun isät eivät sektiotapauksissa saa olla mukana. Olin myös täysin kykenemätön hoitamaan vauvaa (imetystä lukuunottamatta) koko 5 päivän sairaalajaksoni ajan kovista kivuista johtuen. Mieheni hoiti kaikki pesut ja vaipanvaihdot, mietin kuinka kiireisten hoitajien aika riittää tähän kaikkeen? Mieheni rooli koko synnytyskokemuksessa oli muutenkin äärimmäisen suuri, kuten teilläkin. Kärsin pahasta synnytyspelosta enkä tiedä kuinka olisin pärjännyt ilman häntä tukemassa minua sektion ja siitä toipumisen ajan. Haluan uskoa, että tästä poikkeustilasta huolimatta kaikki järjestyy ja että sinun, ystävieni ja muiden raskaana olevien synnytyskokemuksista tulee hyviä ja vauvat pysyvät rajoitustoimien ansiosta terveinä.

Kiitos kommenttistasi. <3 Tulee hyvä mieli kuulla että monille ei-raskaana olevillekin tämä on iso asia ja ihmetyksen paikka.

En tosiaankaan voi kuvitella, miltä tuntuu synnyttäjiltä, joilla on sektio edessä. Tai heistä, joilla on käynnistys edessä. Tai pelkosynnyttäjistä. Apua. Jos tällainen ei-pelkosynnyttäjä, jolla on yksi mukava alatiesynnytys jo takana, kriiseilee jo tästä…

Kiitos ihanasta lopetuksesta! Mäkin haluan uskoa, että lopussa kaikki järjestyy, oli poikkeustilassa tai ei.

Ihanaa pääsiäistä sulle ja teidän taaperolle. <3

Vastaa

Ihana kuulla, miten positiivisesti osaat suhtautua tilanteeseen. En siis tarkoita, että kaikkien pitäisi etsiä tästä vain hyviä puolia, mutta koska tilanteelle ei kuitenkaan voi mitään, niin hienoa kuulla, ettet murehdi ja ahdistu turhaan etukäteen. Muutenkin ihailen tuollaista asennetta, ettei suotta pelkää ja stressaa etukäteen, koska itse taas murehdin usein ihan liikaakin, vaikka siitä ei mitään hyötyä olekaan.

Kaikkea hyvää tulevaan viikkoon ja nauti kaikista pienistä hyvistä asioista <3

Olet ihana, kiitos. <3 Mä toivon että sä oot voinut hyvin koronakriisin keskellä ja oot voinut keskittyä arjen mukaviin puoliin. 🙂 Ihan huippuviikkoa sinne myös kaikesta huolimatta!! <3

Vastaa

Ensinnäkin miljoonasti onnea tulevasta perheenlisäyksestä! <3 Mulla on lähipiirissä nyt muutama raskaana oleva, joilla on lasketut ajat loppukesästä tai alkusyksystä, eli samoihin aikoihin kuin sulla. Myös he tuntuvat suhtautuvan koronaan melko samalla ajatusmaailmalla, mikä on ihailtavaa.
Tuo tukihenkilön läsnäolon rajaaminen kosketti mua, vaikka en ole edes raskaana. Mulle olisi kova paikka, jos mun pitäisi mennä synnyttämään tietäen, ettei mies pääsisi paikalle. Voin kuvitella, että esimerkiksi synnytyspelkoisille tämä linjaus voi aiheuttaa paljon ahdistusta. Harmittaa myös kaikkien niiden isien puolesta, jotka eivät pääse paikalle kokemaan ainutkertaista tapahtumaa, jota ei voi lykätä eteenpäin. Ymmärrän, että hoitohenkilökuntaa pitää suojata virukselta, mutta tämä linjaus tuntuu kyllä todella rajulta ottaen huomioon sen, että esimerkiksi Alkot voivat olla edelleen auki. Toivottavasti tämänkin asian osalta päästäisiin mahdollisimman pian palaamaan normaaliin!

Niin, ehkä vielä hoitohenkilökuntaa pikemmin ajattelisin osastolla olevia vastasyntyneitä. Puolisot kulkevat (etenkin silloin jos perhehuonetta ei saa) ulos ja sisään sairaalasta ja joka kerta riski viruksen sisääntuomisesta toistuu.

Odotan ensimmäistä lastamme, ja kieltämättä tämä aiheuttaa minullekin hengenahdistusta, vaikka laskettu aika on vasta syksyllä, ja vaikka en koekaan itseäni synnytyspelkoiseksi. Toki tilanne altistaa myös uusien pelkojen kehittymiselle. Itseäni ahdistaa mahdollisen yksinäisyyden kokemusten lisäksi se, että niitä hetkiä ei saa mitenkään takaisin, vaan ne jäävät lapsen isältä ja meiltä perheenä peruuttamattomasti kokematta.

Silti, jos se että mieheni jää ajan koittaessa kotiin, suojaa muiden juuri maailmaan tulleita pieniä tartunnalta, valinta olisi selvä. Minun tai puolisoni kokemukset eivät ole tärkeämpiä kuin kenenkään henki.

HUS:in viestintä asian tiimoilta on ollut outoa. Tuossa tiedotteessa sanottiin, että perhehuoneita saatetaan tarvita useampien äitien käyttöön. Miksi? Onko synnyttäviä nyt jotenkin enemmän? Otaksun että synnärillä ei aleta hoitaa muita potilaita, saatika koronatapauksia.

Joka tapauksessa kiitos Saranda että kirjoitit tästä aiheesta, keskustelusta on varmasti hyötyä niille, joita tilanne tavalla tai toisella koskettaa.

Nämä kommenttilaatikot ovat vähän hassuja, tämä vastaus on siis tarkoitettu nimimerkille Vierailija, äskeinen nimimerkille Aitiavasyttaa. 🙂

Sulla on tosi hyvä asenne. Ihailen, että joku voi suhtautua asiaan noin loogisesti vaikka samaan aikaan varmasti tuntee kaikenlaista… Optimistinen puoli mussa uskoo, että syksyyn mennessä tilanne olisi jo toinen ja kovasti toivon, että saat kokea synnytyksen yhdessä lapsen isän kanssa. <3

Mä myös mietin tuota että minkä ihmeen takia nyt joutuu todennäköisemmin jakamaan huone muiden kanssa vai oonko vain ymmärtänyt jotain väärin?? 😀 Oon huomannut, että HUS:in viestintä on aika sellaista ympäripyöreetä ja paljon tietoa saa oikein kaivamalla kaivata!

Kiitos sulle kommenttistasi ja ihanaa odotusta tästä tilanteesta huolimatta. <3

Vastaa

Itsekin ensimmäistä lastani odottavana olen tavannut noita rajoituksia ja ohjeita hyvin tarkkaan. Sitä, että mahdollisesti saattaa joutua jakamaan perhehuoneen jonkun vieraan kanssa perustellaan HUSin sivuilla seuraavasti:
”Perhehuoneisiin sijoitetaan kaksi äitiä vain äärimmäisessä tapauksessa eli esimerkiksi silloin, jos sairaansijoja joudutaan eri sairaaloissa varaamaan koronaviruspotilaiden hoitoon tai synnytyksiä siirtämään HUS-alueen sisällä pienemmästä sairaalasta Naistenklinikalle. Tämä on pahin mahdollinen skenaario, johon on valitettavasti poikkeusaikana varauduttava.”
Eli synnyttäviä ei ole yhtään tavallista enempää, mutta pahimmillaan voi tosiaan olla että esim. Lohjan synnäri joudutaan varaamaan koronapotilaiden hoitoon ja sieltä kaikki synnyttäjät ohjaamaan Naistenklinikalle.
https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/Usein-kysyttyj%C3%A4-kysymyksi%C3%A4-HUSin-synnytyssairaaloiden-tukihenkil%C3%B6iden-l%C3%A4sn%C3%A4olo-oikeuden-rajaamisesta.aspx

Aivan okei, kiitos selvennyksestä. 🙂 Ihanaa odotusta sulle. <3

Kiitos kommenttistasi ja ihanista onnitteluistasi. <3

Tuntuu hyvältä kuulla, että asia tuntuu rajulta myös heidän mielestä, joille synnytys ei ole ajankohtainen. Näin voin ajatella että ajatukseni ja tunteeni eivät ole täysin itsekkäät vain omasta tilanteestani johtuen. 🙂

Mä myös mietin tosi paljon sekä ensisynnyttäjiä että pelkosynnyttäjiä… Jos minulle, joka sai kokea jo kerran onnistuneen ja kivan synnytyksen, tämä on rankka paikka, en voi edes kuvitella mitä tämä tilanne muista tuntuu…

Kohti normaalia elämää, toivottavasti mahdollisimman pian. <3

Vastaa

Olen myös pettynyt ja vihainen synnytyksen rajoituksista ja en toivo terveen vauvan lisäksi mitään muuta niin paljon kuin, että tilanne on jo erilainen elokuussa. Koen siis pettymyksen ja vihan tunteita omasta näkökulmastani enkä halua ottaa sen enempää kantaa ohjeistukseen itsessään. Mutta enhän edes tiedä, mitä odottaa tai ajatella synnytyksestä, kun ensimmäinen kerta, niin se yhdistettynä puolison rajoitettuun läsnäoloon tuntuu aivan järkyttävän pahalta ja pelottavalta. Myös henkinen taakka tähän asiaan liittyen jo tässä vaiheessa tuntuu ahdistavalta. Välillä on parempi fiilis ja välillä huonompi, en halua menettää toivoa ja yritän mennä päivä kerrallaan. <3 pysykää terveinä ja ihanaa kevättä! 🙂 <3

Kiitos kommenttistasi. <3

Tämä oli kuin suoraan omista ajatuksistani: ”Koen siis pettymyksen ja vihan tunteita omasta näkökulmastani enkä halua ottaa sen enempää kantaa ohjeistukseen itsessään. ” Mustakin tuntuu jotenkin väärältä ottaa kantaa ohjeistukseen kun en ole sairaalassa töissä tai kuulu riskiryhmään, mutta samaan aikaan tuntuu että juuri MINUAHAN tämä rajoitus koskettaa ja eikö siksi pitäisikin ottaa kantaa? Ääh en tiedä ja siksi olen toistaiseksi aika diplomaattinen asian suhteen…

Toivon myös todella paljon sun puolesta että elokuuhun mennessä eletään jo toisenlaisessa maailmassa. Ja että saatte syliinne terveen esikoisen synnytyksen jälkeen, jossa olette saaneet olla molemmat 100% läsnä. <3

Vastaa

Kommentoi