Kategoriat
Raskaus & Synnytys

Raskaus: asiat, jotka aion tehdä tällä kertaa toisin

Kuva: Juuli Rönkä

Onneksi meidän asunnossa ei ole piilokameroita. Moni saisi hyvät naurut, jos näkisi mun pysähtyvän joka kerta eteisen peilikaapin eteen analysoimaan vatsaani. Tiukoissa vaatteissa kumpu näkyy ihan selvästi, se on nyt muutakin kuin alkuraskauden turvotusta tai eilisen lasagnea. Siellä on jo viisisenttinen sikiö, jota olen kantanut kohdussani jo melkein kaksitoista viikkoa, ja jota saan suojella siellä vielä puoli vuotta.

Kuva: Wilma Rytkönen

Olen huojentunut siitä, miten paljon raskaus on nyt mielessä ja kuinka iloiseksi se minut saa. Koska alku oli vaikeaa. Oli muutto ja oli sellaiset pahoinvoinnit, että harkitsin pyytäväni aviomiestä irtisanoutumaan töistä, jotta voisi jäädä pitämään huolta minusta ja esikoisestamme. Alkuvuosi oli niin hektistä, että välillä muistin raskauteni vain vessanpönttöön kumartuessani. Yleinen kesto-onnellisuus raskaudesta kyllä oli, mutta se ei ollut mielessä ollenkaan samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, eikä se aiheuttanut samalla tavalla perhosia vatsassa, kuten silloin ja vihdoin myös nyt.

Viimeksi olin tosiaan raskaana kesäkuu 2018 – helmikuu 2019, eli muistan hyvän selvästi miten kaikki meni. On mielenkiintoista verrata näitä raskauksia ja myös miettiä, mitä tekee nyt tietoisesti toisin. Kun päivä kuluu jatkuvasti uusia asioita oppivan taaperon kanssa, ei välttämättä ole aikaa keskittyä myöskään raskauden negatiiviin asioihin. Kuten jatkuvaan keskenmenopelkoon tai kauhuskenaarioiden googletteluun. Fiilaan nyt jokaista ensiodottajaa, joka kysyy Facbook-ryhmissä, että onko alavatsan jomotus normaalia tai puolikkaan kahvikupin juonti sallittua. Itse osaa suhtautua tällä kertaa niin paljon rennommin.

Myös pahoinvointia on helpompi sietää, kun on kokemusta jo yhdestä ohimenneestä pahoinvointijaksosta. Elan kanssa pahin aika loppui näillä tienoilla ja niin tuntuu tälläkin kertaa olevan, luojan kiitos. Raskaus on muutenkin niin lyhyt aika ihmisen elämästä, että kaikki on todellakin vähintään siedettävää. En ole myöskään potenut samalla tavalla kroonista huonoa omaatuntoa siitä, että olen juoksuttanut aviomiestäni tai tehnyt vähemmän töitä huonojen olojeni takia. Tällä kertaa huono omatunto on kohdistunut jo kohdun ulkopuolella olevaan lapseeni, jota en ole voinut huomioida samalla tavalla väsymyksen ja pahoinvoinnin takia, mutta sekin on hänen lapsuudessaan lyhyt aika. Isä ja muut läheiset ovat kompensoineet kyllä henkisen poissaoloni vallan hyvin.

Kuva: Wilma Rytkönen

Ensimmäinen raskaus meni kaiken kaikkiaan todella hyvin. Olin rehellisesti elämäni kunnossa heti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen melkein viimeisille viikoille ja siksi mulla on vain kaksi asiaa, jotka aion tehdä tietoisesti nyt toisin. Yksi on se, että jos mulla on mahdollisuus lepoon, niin mähän lepään. Jos supistukset ovat vähänkään epämukavia, mähän pysähdyn ja istun alas, oli miten tahansa kiire tai missä seurassa vain. Viimeksi olin reipas ja viiletin menemään ”kohtalaisen kivuttomien supistusen kanssa” ja sitten määrättiinkin vuodelepoon, ettei beibi syntyisi ennenaikaisesti.

Otan kaiken levon vastaan myös ennen sitä. En voi edes kuvitella, millaista menoa ja meininkiä täällä on sitten taaperon ja vastasyntyneen kanssa ja tietysti sitten kahden taaperon kanssa. En tiedä voiko ihminen levätä varastoon, mutta I’m sure as hell gonna try it.

Toinen on hieman pinnallisempi, älkää nauratko: aion panostaa äitiysvaatteisiin. Viimeksi pilasin niin monta suosikkivaatettani venyttämällä ne äärimmäisyksiin, eivätkä ne enää istuneet yhtä kivasti raskauden jälkeen kuin ennen sitä. Viime kerralla kuljin myös tutun tuttujen vaatteissa ja isäni toppatakissa ja kokoajan mietin, että ”synnytyksen jälkeen musta tulee tyylikäs”. Nyt haluan tuntea oloni kauniiksi myös raskauden aikana. Olen niin iloinen, että tällä kertaa viimeiset kuukaudet osuvat kesälle ja saan pitää paljon mekkoja ja hameita pallomahan ja paljaiden säärien kanssa.

Onko siellä muita, jotka ovat kokeneet raskauden useamman kerran ja tehneet vertailuja keskenään?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

7 vastausta aiheeseen “Raskaus: asiat, jotka aion tehdä tällä kertaa toisin”

Mun mielestä toi äitiysvaatteisiin panostaminen ei kuulosta yhtään pinnalliselta vaan hyvin järkevältä! Odotan parhaillani esikoista ja tekisin itsekin tämän asian kanssa nyt toisin; tässä raskaudessa olen ostanut ihan pari juttua ja ollut osin ylpeäkin siitä, että olen pärjännyt vähällä… mutta kyllä tämä päätös on tuonut myös omat ärsyttävät piirteensä mukanaan! Ei oikein edes huvittaisi poistua kotoa – kun kaikki vaatteet vähän puristaa, myös ne yhdet ostamani äitiysfarkut – mikä on taas ihan hölmöä. Nyt en enää viitsi ostaa mitään, kun laskettuun aikaan on enää hieman yli kuukausi aikaa joten tuntuisi turhalta hamstrata enää uusia vaatteita joita käyttäisi ehkä pari kuukautta. Toisaaalta taas kyllähän niitä käyttäisi sitten vielä jälleen mahdollisessa toisessa raskaudessakin eli saisivat enemmän käyttöaikaa (ja oletettavasti voisi sitten kavereille lainata vaikka välissä tms.). Eli just hyvä päätös mun mielestä: kaikki toimet joilla lisää vähän omaa mukavuuttaan, kun on kuitenkin ainakin jossain kohtaa enemmän ja vähemmän epämukava olo, on ihan oikein. Ja onnea kovasti perheenlisäyksestä, en ole vielä edes kunnolla onnitellutkaan <3 (Ja raskauskuvien vähäisyys harmittaa myös mua jo nyt eli komppaan sitäkin :D)

Ihanaa että ymmärrät! 😀 Kannattaa ilman muuta hankkia vielä ainakin ne yhdet housut jos mitenkään vain ehdit. Jos kirppareilta löytyisi? (Mä löysin Helsingin Ipanaisista viimeksi muutaman ja ainoat kivat äitiysvaatteet. :D) Ja tosiaan ne mun ainoat äitiysfarkut on kiertänyt jo kahdella kaverilla tässä välissä eli tulevat kyllä hyötykäyttöön.

Ja hei sulla on vielä kuukausi aikaa ottaa kaiken maailman ihania masukuvia! <3 Nyt kamera laulamaan! 🙂

Kiitos tosi paljon onnitteluistasi. <3 Onnea SULLE, tulevaan koitokseen!! 🙂 Toivottavasti synnytys menee juuri kuten toivot ja voitte molemmat beben kanssa erinomaisen hyvin. <3

Vastaa

Oon pohtinut sitä että tuntuuko toinen raskaus (sitten kun sellainen joskus toivottavasti on meneillään <3) samalla tavalla yhtä maagiselta kuin se ensimmäinen..Tavallaan mielessä on sellainen fiilis ettei se mitenkään voi tuntua yhtä ihanalta 😀 vaikka ihan varmasti ne kaikki mahtavat ja kutkuttavat tunteet palaa sitten mieleen! Mulla on sama kuin ylläolevalla kommentoijalla, seuraavassa raskaudessa aion kuvata ja kuvauttaa masua paaljon enemmän!

Omasta, 12 viikon kokemuksesta voin sanoa että ihan yhtä maagiselta ei kyllä tunnu. 😀 Mutta suurin syy lienee siinä että keskittyy niin paljon tuohon yhteen lapseen ettei ehdi miettiä raskautta yhtä paljon. Toinen on tietysti ollut tää pahoinvointi, joka on verottanut tosi paljon. Voi olla että sitten jos tai siis KUN alan voimaan paremmin, ehtii myös ihan eri tavalla ajatella tätä raskautta ja sen maagisuutta. 🙂

Vastaa

Mä oon jo suunnitellu mitä kaikkee teen eri tavalla, vaikka vauvaa ei vielä oo tulossa 😅 Ainakin aion ottaa enemmän masukuvia, ne jäi suurimmaksi osaksi ottamatta ekan raskauden aikana ja nyt harmittaa.

Siis tämä! Melkein kaikki sanoo tätä. 😀 Eli raskauskuvia ei voi todellakaan olla koskaan liikaa!

Vastaa

Kommentoi