Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Raskauden ensimmäinen kolmannes (kun kotona on jo yksi vauva)

Tulin raskaaksi kun Ela täytti 10kk. Jo ennen plussaamista jännitin, että millainen se raskauspahoinvointi tällä kertaa olisi ja miten selviäisin siitä, kun on yksi pieni lapsi huolettavana.

En tälläkään kertaa selvinnyt vähällä: verenpaineet olivat ja ovat edelleen taas luokkaa 90/55 ja paikallaan seisominen oli helvettiä. Ruokahaluttomuutta, painon pudotusta, kakomista ja oksentelua. Välillä oli useamman päivän putki kun en oksentanut ja joka kerta kerkesin iloita oksentamisen lopullista päättymistä. Kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta joku tuikitavallinen haju vei taas vessanpöntön äärelle ja koko hupi alkoi alusta.

Väsymys oli taas ihan järkyttävää. Kymmenen tunnin yöunet ja herättyäni olisin voinut nukkua toiset samanlaiset.

Tässä vaiheessa Ela oli vielä kolme päivää viikossa isoäidillä hoidossa eli jouduin sinnittelemään vain kaksi arkipäivää Elan kanssa väsymyksen ja huonon olon kourissa. Viikonloppuisin heittäydyin ihan ameebaksi ja Ela oli isänsä armoilla.

Ela on onneksi rauhallinen lapsi ja löytyy yleensä sieltä, mistä hänet jätänkin. Välillä hän tuli kylpyhuoneeseen ihmettelemään oksennusmenoa, useamman kerran laitoin hänet kylpyyn sillä vällin kun itse en voinut tehdä muuta kuin istua viileän suihkun alla.

Eniten pelotti ne hetket kun vessanpönttö kutsui Elan ruokailessa. Tottakai valvon vielä hänen sormiruokailuaan mutta joskus oksentamisen tarve tuli niin äkkiä etten ehtinyt siirtämään hänen ruokaansa pois ennen kuin olin jo kylppärissä. Myös liikkuminen jännitti: entä jos oksentaisin keskellä katua vaunujen kanssa? Mitä ihmettä ihmiset ajattelisivat?

Henkisesti oli myös raskasta hyväksyä, etten voinut olla lapselleni 100% läsnä. Tai edes 50%. Jonain päivinä ajattelin että kunhan hengissä pysytään… Tunsin myös jatkuvasti huonoa omaatuntoa kun Ela oli hoidossa mun töiden takia ja mun ”työnteko” oli kahden tunnin päiväunet ja lopun ajan sohvalla sikiöasennossa makaamista. Olen myös aika varma että näihin aikoihin alkoi Elan baba-suosiminen – he ovat nykyään Ferhatin kanssa aivan erottomattomat ja äiti tulee vasta kaukaisena kakkosena…

Nyt olen raskausviikolla 18 ja pahoinvointi on hellittänyt toistaiseksi. Elalla on huonomman unen vaihe, ja huomaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen eron suoraan omassa voinnissakin: katkonaiset yöt aiheuttavat tuntikausien pahoinvoinnin aamuisin. Mutta silloin kun yöt menevät hyvin ja päivisin muistan syödä säännöllisesti, pahoinvointi tuntuu kaukaiselta muistolta vain. (Aika ja hormonit kultaa muiston.)

Alkuraskaudessa Elan kanssa vannoin että tämä jää raskaus viimeiseksi. Vielä kaksi viikkoa sitten vannoin että tämä jää viimeiseksi. Ja ajatukset nyt? ”Hei muutama kuukausi vähän paha olo, kyllä sen jaksaisi oikein hyvin kahden lapsen kanssa vaikka päällä seisten.” Niinpä niin… Jos koskaan saan kokea raskauden kolmannen kerran, tulen kiromaan sitä, että unohdan huonot asiat niin herkästi.

Millaisia kokemuksia siellä on ollut alkuraskaudesta? Tai raskaudesta ylipäätään kun huushollissa on jo lapsia?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

7 vastausta aiheeseen “Raskauden ensimmäinen kolmannes (kun kotona on jo yksi vauva)”

Jotenkin aika vain kultaa muistot 😀
Kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta toivottavasti voinnit paranee <3

P.S. nää kuvat on niin ihania!! <3

Hei sä oot huippu, kiitos. <3 Voiton puolella ollaan aivan ehdottomasti! 🙂

Vastaa

Voi kunpa huonovointisuus ois tullut sulla tiensä päähän tässä (ja miksei mahdollisissa tulevissakin) raskauksissa! ❤

Mä olin alkuraskauden aikana tosi huonovointinen ympäri vuorokauden mutta etenkin öisin. Se taas vaikeutti nukkumista ja aamuyöllä töihin herätessä olin ihan tuubassa, jolloin univaje pahensi oloa entisestään. Laatta lensi vain pari kertaa, mutta ruokaa en saanut alas. Taisin elää vain kirsikkatomaateilla ja omenilla ja yökkäilin menemään, kun töissä paistoin tuoretta leipää. 😅 Siis tuoksu, joka on normaalioloissa aivan ihana, sai mut juoksemaan pukuhuoneeseen pikavauhtia!

Ja mä unohdan kans asiat aivan liian nopeasti. 😂 Läheisen raskauden takia oon miettinyt paljon, miten raskauden olot jaksaisi uudelleen, kun ensimmäinen valvottaa vieläkin ja on melko vaativa tapaus. ”No kai se siinä menis”, huomaan ajattelevani ihan liian usein, vaikka puoli vuotta sitten olin sitä mieltä, että ei ikinä enää tätä rumbaa toistamiseen. 🤭😅

Kiitos ihana. <3

Apua, yöpahoinvointi on mulle ihan tuntematonta, kaikki propsit sull3 kun oot jaksanut!! <3 Kuulostaa nimittäin ihan KAMALALLE. Tilanne on oikeesti ollut paha jos tuoreen leivän tuoksu on saanut voimaan pahoin! 😀

Ja hahah ja onks tää jotain lisääntymisbiologiaa vai mitä että kaiken unohtaa niin nopeasti? 😀 Me naiset ollaan ihan ihmeellisiä…

Vastaa

Tsemppiä kovasti sulle ja toivottavasti pahoinvointi pian hellittää kunnolla! <3 ps. mulla on ihan hirveä vauvakuume…

Kiitos paljon. 🙂 Ja iiih! Vauvakuume on kyl paha! 😀

Vastaa

Kommentoi