Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Pyydän apua, vaikka pärjäisin ilman

Istuimme Elan kanssa Aurinkolahden rannalla, kun eräs iäkkäämpi pariskunta tulivat juttelemaan. He jakoivat omia, ensimmäisiä muistojaan vanhempina ja kertoivat, kuinka tiivisti ovat olleet läsnä myös omien lastenlasten elämissään. Heidän lapsenlapsensa ovat tulleet vauvaiästä asti heille yöksi ja he ovat matkustaneet ulkomaille yhdessä ilman lasten vanhempia taaperoiästä saakka.

Minusta se oli ihanaa mutta poikkeavaa: harvemmin kuulen, että vauvoja viedään yöksi ilman pakottavaa tarvetta tai että omia lapsia ”päästään” ulkomaille ilman vanhempia.

Mua usein hävettää myöntää a) miten laaja tukiverkosto meillä on ja b) miten helppo mun on jättää Ela hoitoon. A-kohta siksi, ettei muut ajattele mun leuhkivan ja B-kohta siksi, ettei muut ajattele mua paskana äitinä. Millainen äiti jättää lapsen hoitoon päästäkseen hierontaan tai lasilliselle ystävän kanssa?

Tällainen äiti. Äiti, joka luottaa omiin läheisiin. Äiti, joka uskoo, että muidenkin turvallisten vanhempien läsnäolo on vauvalle hyväksi. Äiti, joka ei usko, että aina on pärjättävä yksin. Äiti, joka rakastaa oma lasta mutta myös omia hetkiä.

Jollekin yksin pärjääminen on tärkeää ja on merkki itsenäisyydestä. Jos se tekee onnelliseksi, hienoa. Mua se ei tee. Mä oon aina pyytänyt apua silloinkin, kun olisin isommalla vaivalla selviytynyt itsekin. Mielelläni autan muita vaikka tietäisin, että loppujen lopuksi hekin selviäisivät. Laumaeläiminä avun pyytäminen ja tarjoaminen on meille lajinomaista, inhimillistä.

Kuvissa ystäväni Hanna ja Adama, joita aion pyytää vielä joskus lapsenvahdiksi. 😉

Kuvat: Joanna Suomalainen

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

8 vastausta aiheeseen “Pyydän apua, vaikka pärjäisin ilman”

Kuulostaa täysin terveeltä! Parempi pyytää apua ennenku polttaa ittensä ihan loppuun. Ja itsekästä ois omia tollanen söpöläinen muilta ;D plus mua saa myös pyytää sekä lapsen että äidin vahdiksi! 🙂

Lähellä asuvat (iso)vanhemmat on huippuihana juttu, meillä tosin puolivuotias ei ole vielä kauppareissua pidempään ollut hoidossa, koska pullosta syöminen ei ole luonnostaan sujunut niin että siihen voisi huoletta luottaa ja oltiin laiskoja harjoittelemaan sitä vauvan kanssa. Nyt kun vauva syö muutakin, aiomme todellakin hyödyntää innokkaita hoitajia 🙂 Hyviä hoitajia voi olla paljon muitakin kuin äiti ja isä, hassu ajatuskin että vauvan hoitoon jättäminen tekisi huonon äidin.

Mahtavaa, että teillä on tuollainen tukiverkosto. Se on todella arvokas juttu, ja hienoa, että osaat arvostaa sen olemassa oloa ja muistuttaa sen merkityksestä. Olet aivan ihana äiti <3

Voi kiitos. <3 Olet ihana! Tää lämmitti mun sydäntä. xx

Vastaa

Voi vitsi tää resonoi Saranda! Resonoi vaikka en vielä kenenkään äiti olekaan, mutta kun toivottavasti saisin muutaman vuoden säteellä sellaiseksi muuttua toivoisin että meidän perheestä löytyisi samaa mentaliteettia: tehtäisiin meidän arjessa just sitä mikä koetaan meidän tiimille hyväksi, ilman painetta siitä mikä on muiden perheissä ja mielissä toimiva tapa. 🙂

Ihanaa jos luotettava tukiverkko on lähellä, siitä saa sekä lapsi että kaikki ympäröivät aikuiset nimittäin todella paljon!

Ääh ihana, kiitos! Tosi kiva kommentti. 🙂 Toivottavasti saat lapsen juuri silloin kun koet että on sen aika ja pääset toteuttamaan sisäistä intuitiotasi hänen kasvattamisessa! <3

Vastaa

Olen kyllä ihan samaa mieltä että lapsen voi ja saa antaa hoitoon. Myös äiti tarvitsee omaa aikaa. Itse voin ihan suoraan myöntää että harmittaa kun perheet asuu toisella puolella maailmaa eikä heistä ole hoito apua, varsinkin kun tiedän että molempien äidit ottaisivat hoitoon enemmän kun mielellään. Tämän asian kanssa olen nyt paljon myös kamppaillut henkisesti kun ei ole apua lähellä vaikka sitä tarvitsisikin. Vielä ollaan pärjätty mutta voi vitsi miten ihanaa olisi jos pojan saisi mummolaan yhdeksi yöksi ja itselle ja miehellelle saisi kunnolla omaa aikaa.. Uskon, että kun saa vähän omaa aikaa ja parisuhde huoltoa niin on myös parempi vanhempi lapselleen.

Tosi kiva jakaa mielipide muiden (tuoreiden) äitien kanssa. 🙂 Välillä tuntuu että lasten kasvattamisesta on tehtyt suoritusjuttu, sellainen että se joka pärjää yksin, voittaa. Mua harmittaa teidän puolesta kun äiti ja anoppi eivät ole lähellä… Toivottavasti kaksinkeskeinen aika järjestyy kuitenkin tavalla tai toisella, ennen pitkään. <3

Vastaa

Kommentoi