Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Pulloruokinta onkin hyvä vaihtoehto – mutta vasta kun sen oppii itse

Sain eilen harvinaisen luksushetken lukea Hesaria, jossa törmäsin Esa Mäkisen kolumniin pulloruokinnasta. Mäkinen ehdottaa äitien jaksamisen tueksi pullomaitoa ja avaa synnytyssairaalan ja neuvolan imetyspolitiikkaa, jossa huomioidaan vain vähän korvikkeen mahdollisuutta.

Esikoisemme on saanut 3 kk eteenpäin pelkkää korvikemaitoa siinä missä kuopus vetelee nyt viidettä kuukautta täysimetyksellä. Esikoisen kanssa mulla oli imetysvaikeuksia alusta asti mutta sain siihen paljon tukea – toisaalta myös painostusta – neuvolahenkilökunnalta.

Koin elänneeni silloin imetysfanattisessa kuplassa, jossa imetykselle oli annettava kaikkensa selkänahkaa myöten. Vasta kun myönsin itse itselleni, että pulloruokinta on meille helpompi ja luonnollisempi vaihtoehto, se oli yhtäkkiä muillekin täysin hyväksyttävää. Samat henkilöt, jotka olivat painostaneet imetykseen, olivatkin yks kaks sitä mieltä että “pulloruokinta on ihan yhtä hyvä, tärkeintä on syli, rakkaus ja jaksava äiti!”

Kaikissa raskaus-, synnytys- ja synnytyksenjälkeisisssä oppaissa äidinmaitokorvike ei ole millään tavalla tasavertainen vaihtoehto imetyksen rinnalla. Pitkän imetyssaarnan lopussa saattaa lukea pienellä printillä että “jos imetys ei suju, pulloruokinta on ihan yhtä hyvä, tärkeintä on syli, rakkaus ja jaksava äiti!” Mutta vasta sen jälkeen kun imetyspaineet ovat jo kasautuneet ja mieli on jo vakuuttunut siitä, että ensin koitetaan imetystä vaikka päällä seisten. Kunnes on ihan loppu ja mielellään vähän sen jälkeenkin. (Kokemusta on.)

Toisaalta: äidinmaidon terveyshyödyt ovat niin suuret, että sen puolesta voi olla virheellistä tuoda korvike tasa-arvoiseksi vaihtoehdoksi imetykselle. Mutta täytyykö kaikkea mitata suoraan ravintoarvoilla? Entä äidin jaksaminen? Elämän yllättävät tilanteet? Muut arvovalinnat tai kokemukset omasta ruumiista? Suomen kaltaisessa korkean hygieniatason maassa, jossa äidinmaitokorvike on valmistettu parhaiden asiantuntijoiden avulla, pulloruokinta on oikein hyvä vaihtoehto.

(Ennen kuin joku sanoo että “aina voi pumpata” niin aina ei todellakaan voi. Kaikki eivät heru pumpulle ja joidenkin lapset, kuten allekirjoittaneen, syö pullostakin 90 ml joka ikinen tunti. True story. Sitä määrää ei “noin vain pumpata”. Rintapumppu voi olla jollekin myös kallis investointi, jos takuuta pumpulle herumisesta ei ole.)

(Ja ennen kuin joku sanoo, että “puoliso voi osallistua muulla tavalla kuin vain syöttämisellä” niin true story sekin. Mutta jos vauva haluaa kokoajan tissiä, oikeasti vähintään sen 24 kertaa vuorokaudessa, siinä ei pitkiä päiväunia nukuta sillä välin kun mies vaihtaa vaipan tai palaa vaunulenkiltä 15 minuutin päästä kun vauva on huutanut kuin syötävä.)

Jokainen opas saisi alkaa sillä lauseella, että “myös pulloruokinta on hyvä vaihtoehto, tärkeintä on syli, rakkaus ja jaksava äiti” ja sitten vasta aloittaa se kappale imetyksen hyödyistä. Imetyksestä ei todellakaan voi olla liikaa tietoa, tiedon ansiosta mäkin olen onnistunut täysimettämään kuopusta tahtoni mukaisesti. Sen sijaan puolloruokinnasta voisi olla myönteisempää puhetta ja sallivampaa asennetta. Äidit usein kaipaavat myös lisätietoa imetyksen ja pulloruokinnan yhdistämisestä, sillä satunnainen pulloruokinta ei suinkaan aina tarkoita imetyksen tuomiota.

Tässä omat myönteiset kokemukseni molemmista ruokintatavoista: pulloruokinta tuki vanhemmuuden tasa-arvoistamista ja uskallan väittää, että se on yksi syy miksi esikoinen on ollut aina tosi läheinen isänsä kanssa. Pulloruokinnassa en joutunut miettimään mitä puen päälle, vaatekaapin kaikki mekot ja neulepuserot olivat laajassa käytössä ja ai kauheeta: tuoreena äitinä sain jopa mielihyvää siitä että sain pukea mitä halusin! Hurjaa. Puolloruokittu esikoinen pysyi myös pidempään kylläisenä ja nukkui jo viisikuisena 11 tunnin yöunet. Tiedän, että näillä kahdella asialla ei välttämättä ole yhteyttä keskenään, mutta esim. kuukautiskierron ensimmäisinä päivinä herun niin huonosti että todellakin se vaikuttaa vauvan maidonsaantiin ja koko perheen yöuniin. Pulloruokinta oli tietyllä tavalla tasaisempaa.

Myönteiset kokemukseni täysimetyksestä: vauva saa valtavasti syliä, jota ei välttämättä muuten tulisi näin paljon kun esikoisen kanssa on touhuttava samalla sitä sun tätä. Imetys ja imetysmaratonit antavat hyvän syyn levätä ja pesiä, ruokkimisen sijaan puoliso on sitten ollut enemmän esikoisen kanssa ja tehnyt kotityöt. Vanhemmuuden tasa-arvoistamista sekin, tietysti. Imetys on öisin pulloruokintaa helpompaa; puoliunessa paidanhelma vain ylös ja takaisin unten maille kun vauvan suu on saatu tissiin.

Toisaalta, esikoisen yöimetykset olivat yhtä helvettiä kun ensin piti asetella rintakumit ja sitten hakea rintapumppu toiseen rintaan jottei sieltä valuisi yhtäkään tippaa hukkaan sitä kallisarvoista äidinmaitoa. Sitten se maito piti tietysti antaa perästä lisämaitona pullosta kun vauva ei tullut kylläseksi rinnalla. Loput pakastettiin ja pumppu keitettiin seuraavaa kertaa varten. Olisi vain ollut helpompaa kaataa huoneenlämpöistä korviketta suoraan pulloon ja jatkaa 10 minuutin päästä taas unia. (Mäkisen ystävän tavoin: meidänkin esikoiselle kelpasi oikein hyvin huoneenlämpäinen maito.)

Kun meidän täysimetys päättyy, aion kirjoittaa erillisen postauksen siitä miksi esikoisen täysimetys ei onnistunut ja miksi kuopuksen kanssa kyllä. Tämä teksti oli vain “lyhyt” kannanottoni siitä, että Mäkisen keskustelunavaus pulloruokinnan hyödyistä oli hyvä. Imetys on toki paljon monimutkaisempaa (ja joskus paljon kivempaa tai sitten vaikempaa) kuin mitä kolumni antaa ymmärtää. Moni äiti on ollut somessa sitä mieltä että Mäkisen teksti on saatanasta ja juuri se kuvaa sitä, mikä kaikki tässä imetysfanaattisuudessa on vikana: muista ruokintatavoista ei saa edes puhua!

Ps. Kirjoitin tämän postauksen teeman mukaisesti klo 03.30 – 05.30, yösyöttöjen välissä.

Kuvat Hanna Kärppä esikoisen vauva-ajalta <3

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

11 vastausta aiheeseen “Pulloruokinta onkin hyvä vaihtoehto – mutta vasta kun sen oppii itse”

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Tässä keskustelussa olisi hyvä tuoda esille myös se, ettei imettämättömyys ole aina oma valinta. Olen osittaisimettänyt nyt reilu 4 kk ja eniten surettaa se, että korvikkeesta puhutaan kuin myrkystä. Ihmetyttää myös miksei taaperoille opettavat ruokailutottumukset kiinnosta yhtälailla. Luulisi silläkin olevan vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen.

Hyvä aihe ja tärkeää muistuttaa, että pulloruokinta on aivan yhtä hyvä kuin imetys. Itse imetin vauvaa 6 kk asti ja sen jälkeen lopetin, täysin itsekkäistä syistä. Imetys ei vaan ollut mun juttu, vaikka maitoa tuli hyvin niin imetys oli ahdistavaa. Vielä enemmän ahdistuin siitä ajatuksesta, että vauva osaa jossain vaiheessa pyytää itse tissille – ei kiitos, vauvani saa juoda maidon (korvikkeen) pullosta. Muutamia kertoja pumppasin maitoa vauvalle, mutta se vasta työlästä olikin.

En potenut ollenkaan huonoa omaa tuntoa siitä, että lopetin imettämisen, se ei oikeastaan tuntunut miltään muulta kuin helpottavalta. Välillä ihmetyttää se, että miten negatiivisesti suhtaudutaan korvikkeen antamiseen. Ja miten äidit eivät uskalla tehdä päätöstä imetyksen lopettamisesta, koska pelkäävät mitä muut ajattelevat. Mielestäni imetys ja imettämättä jättäminen on jokaisen oma päätös ja sen taustalla olevat syyt henkilökohtaisia.

Jos joskus saan toisen vauvan, en tiedä imettäisinkö häntä ollenkaan, se jää nähtäväksi. Ainakin olen oppinut sen, että siitä ei kannata ottaa mitään paineita eikä välittää muiden mieleipiteistä. Tärkeintä on hyvin voiva äiti ja vauva sekä muu perhe ❤️

Kuulostaa todellakin siltä että teit oikean päätöksen. ❤ Totuuden tietää siitä miltä se tuntuu – ja helpotus on yksi iso todistava tunne! Jaksoit tosi pitkään ahdistuksesta huolimatta, hyvä ettet potenut mitään huonoa omaatuntoa, siihen ei todellakaan ois ollutkaan mitään tarvetta. ☺

Vastaa

Meillä esikoinen oli alusta asti korvike/pulloruokittu koska minun maito ei vain noussut (pumppasin ensimmäiset 3 viikkoa 3 tunnin välein yöt ja päivät että saisin maidon tulemaan mutta ei niin ei, melkein hulluksi sain itseni tehtyä kylläkin).

Lopulta annoin periksi ja päätin että tyttö saa kasvaa hyvin korvikkeellakin vaikka luovuttaminen ei ollut helppoa.

Nyt meille on tulossa pikkuveli perheeseen huhtikuussa ja juuri eilen hoitaja kyseli neuvolassa että mitä olet miettinyt imetyksen suhteen. Tuli heti ahdistus, kerroin tietysti miten hommat meni esikoisen kanssa mutta hoitaja oli sitä mieltä että tämä kerta on ihan eri asia ja varmasti onkin. En vaan halua luoda mitään paineita itselleni tällä kertaa, pulloruokinta on tuttua meille ja jos maito ei nouse tälläkään kertaa niin se on ihan ok.

Varmasti otan pullon ja korvikkeen mukaan jo sairaalaan ja pumppaaminen saa kyllä jäädä, ei riitä hermo siihen rumbaan enää 😀

Siis ei paineita kuulostaa TOSI hyvälle! ❤🙏 Koska sitä ei voi oikeasti mitenkään ikinä tietää miten asiat menevät. Ja esikoisesta oletkin jo varmaan todennut että mitään vahinkoa ei pulloruokinnasta ole ollut! 😀

Vastaa

Tärkeä aihe, kiitos! Meillä oli esikoisen kanssa haastava imetyksen alku mutta lopulta sain sen onnistumaan. Kuitenkin koska pelkäsin imetyksen onnistumista emme antaneet tuttipulloa, joka johti siihen ettei vauva koskaan hyväksynyt muuta kuin rintaa. Se oli todella raskasta koko perheelle. Toisen tulokkaan kanssa olen päättänyt salakuljettaa pullon jo synnytyslaitokselle (imetys oli siis hankalaa viimeksi jo tuolla mutta pulloa ei missään nimessä saanut antaa vaan piti pipetillä antaa) varmuuden vuoksi. Aiotaan myös heti alusta tehdä niin että yksi imetys olisi pullosta joko korvikkeilla tai pumpatulla maidolla.

Toi on kyl varmasti ihan syvältä jos vauva ei suostu pulloon. 😔 Muistan sen paniikin kun meidänkään kuopus ei aluksi halunnut pulloa kun hän oli 2-3 kk – mä oikeesti hetken mietin silloin että vaikka toivoinkin täysimetystä, mieluummin valitsisin kokonaan pulloruokinnan kuin vain imetyksen. 🙈 Todellakin pullo mukaan synnytyssairaalaan jos toiveena on saada pulloruokinta onnistumaan!

Vastaa

Kiitos Saranda! Ihanaa kun kirjoitat tästä. Sain juuri tietää, että toinen beibi on tulossa (<3) ja imetys on ehkä yksi isoimmista stressinaiheistani. Ekan kohdalla imetys "sujui hyvin", mutta tarkoitti sitä, että en voinut käyttää selkävammoihini ja kroonistuneeseen kipuun juuri mitään kipulääkitystä. Imetyshormonit aiheuttivat mulle jostain syystä myös ihan jäätävää unettomuutta, joka vain jatkui ja jatkui – mutta koen, että juuri imetyksen aiheuttamaan unettomuuteen on todella vaikea saada apua tai ymmärrystä neuvolasta. Vauvavuosi oli täynnä onnea, mutta myös valtavasti ahdistusta ja kipua. Toisella kerralla haluaisin toimia ihan eri tavalla ja edetä tunteiden ja kehon mukaan – toivoisin imettäväni alussa hetken, mutta siirtyväni pian pulloruokintaan. Toivon, että osaan seuraavalla kerralla pitää paremmin omia puoliani ja muistaa, että me voidaan tehdä meidän perheen valinnat itse. Ihanaa viikonloppua teille!!

Voi miten ihanaa, onnea raskaudesta! ☺❤ Toivon sulle paljon hyviä vointeja ja voimaa tehdä juuri niin kuin itseltäsi tuntuu. Toisen lapsen siunaus on se(kin) että ensimmäisestä kerrasta on oppinut jo paljon, etenkin itsestään. 🙏 Oon tosi iloinen sun puolesta! ❤

Vastaa

Kiitos, tosi tärkeä aihe. Kunpa tästä aiheesta näkisi useammin muitakin näkökulmia kuin sen Ainoan Oikean.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.