Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Pulloruokinnan hyvät puolet

Olen kertonut oman imetystarinani tässä postauksessa.

Tämän uudemman postauksen ei ole tarkoitus asettaa pulloruokinta tai äidinmaitokorvike imetyksen yläpuolelle. Poistan jokaisen kommentin, jossa lytätään korvikkeen käyttöä. Imetyspostauksestani tulee ilmi, että minäkin olisin halunnut tarjota vauvalleni omaa rintamaitoani yli kolme kuukautta, mutta se ei meillä toiveista huolimatta onnistunut.

Luotan myös siihen, että kaikki tulevatkin Suomessa asuvat äidit tietävät nykyään äidinmaidon hyödyistä enkä usko, että tämä postaus vaikuttaa yhdenkään äidin päätökseen valita pulloruokinta imettämisen sijaan. Pulloruokinnassa on myös ärsyttäviä puolia, mutta tässä tekstissä ei keskitytä niihin.

Sen sijaan uskon, että tämä postaus voi antaa toivoa muille, jotka ovat olleet samassa tilanteessani kanssani. Heille, joille imetys ei onnistunut tai kestänyt haluttua aikaa. Kävi nimittäin ilmi, että vaikka henkisesti imetyksen päättyminen oli itselleni erittäin vaikea paikka, käytännössä se helpotti monia asioita.

Kuten sitä, että…

Puolisokin voi osallistua. Tämä on ehdottomasti suurin etu mitä tulee pulloruokintaan. Me selvisimme pikkuvauva-arjestakin yhdellä yöherätyksellä, mutta sen yhdenkin herätyksen jaoimme omasta mielestäni tasa-arvoisesti. Minä heräsin arkiöisin (koska mulla oli mahdollisuus väsyttäessä nukkua sitten päivällä Elan kanssa) ja Ferhat heräsi viikonloppuöisin. Ferhat hoitaa edelleen myös kaikki iltasyötöt, kun hän on kotona.

Vauva on helpompi jättää hoitoon. Ks. edellinen: ei tarvitse vilkuilla kelloa kokoajan, peläten että toiselle tulee nälkä, eikä tissiä ole heti tarjolla.

Pulloruokinnassa voi olla läsnä jopa imetystä enemmän. Muistan, että imettäessä katsoin usein sarjoja tai olin puhelimessa. Pulloruokinnassa sitä mahdollisuutta ei ole, kun toisessa kädessä pidät vauvaa sylissä ja toisella syötät pullosta. Olen ollut pullon kanssa paljon keskittyneempi Elaan kuin (meille) stressaavina imetyshetkinä.

Voi syödä juuri sitä mitä haluaa. Ei tarvitse miettiä vauvan reaktiota itse nauttimiin ruoka-aineisiin. Saa syödä JUST sitä mitä haluaa, mikä on raskausruokavalion jälkeen aika luksusta!

Voi pukea juuri sitä mitä haluaa. (Ironista, että kuvissa minulla on silti imetysliivit.) Pukeutuminen helpottui huomattavasti imetyksen loputtua. Se tuntui helpottavalta, sillä ensin pukeutumista joutui miettimään koko raskauden ajan ja sitten sama murheenkryyni jatkui vauvan synnyttyäkin. Voi kuulostaa pinnalliselta asialta, mutta siinä vaiheessa kun huomaa, että koko elämä on muuttunut ja on melkein olemassa vain toista varten, omista suosikkimekoista saa ihmeellistä lohtua.

Yksi iso stressi vähemmän. Etenkin jos imetys tuntuu vaikealta tai oma rintamaito ei riitä, korvikkkeeseen vaihtaminen voi tuoda mielenrauhan. Mielenrauhan siitä, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon kasvaakseen. Imetys voi olla todella stressaavaa ja kuluttavaa, itse olin palaa loppuu sen kanssa. Uskon, että suuresta pettymyksestä huolimatta sen päättyminen oli parasta, mitä meidän äiti-vauva-suhteelle on tapahtunut. Tässä tosiaan linkki omaan imetystarinaani.

Millaisia imetys- tai puolloruokintatarinoita siellä päässä on?

Kuvat: Hanna Kärppä

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

11 vastausta aiheeseen “Pulloruokinnan hyvät puolet”

Aika nopsaan vauva oppii pitämään pulloa itse. Siis kun tuosta vähän kasvaa. Pitkäaikaisimettäjä on imettäessä lapsessa kiinni.

Hei tätä mä odotan! Odottanut jo kuukausia. 😀 Ela kyllä taitaa osata jo mut ei vissiin halua… 😀

Vastaa

Pulloruokinnan plussiin isolla vielä se, että äiti voi oikeasti nukkua just niin paljon kun väsyttää, kunhan joku muu hoitaa vauvan. Täysimetyksellä mennessä ei tätä vaihtoehtoa ole, vaan herättävä on lypsylle vaikka vauva voikin (suostuessaan) syödä myös pullosta. Itsellä pakkasi rinnat ikävästi jo viidessä tunnissa ja seitsemän kohdalla olo oli hirveän tuskainen, ei siis täysiä unia lähes vuoteen, kun loppuraskauden vessajuoksut ja muut tukaluudetkin huomioidaan…

Omakohtaista kokemusta on täysin pulloruokitusta esikoisesta ja täysimetyksellä menneestä kuopuksesta. Hyvin kasvoivat molemmat, ja epäilen imetyksenkin sujuneen helposti osittain senkin takia, että tiesi ettei pullokaan ole huono vaihtoehto. Stressi ja jännittäminen kun selvästi vaikuttaa vauvaan ja tisseihin, joten varsinkin ensimmäisen kanssa en yhtään ihmettele jos ei mene imetys niinkun strömsössä…

Hei tosi hyvä näkökulma tuo stressin vaikutus imetykseen. 🙂 Siis niin monella kenen kanssa oon jutellut, on sujunut imettäminen paremmin vasta tokan kanssa! Vaikka jotenkin voisi kuvitella ettei imetykseen pysty samalla tavalla keskittyy kun on kaksi lasta hoidettavana.

Mulla oli stressistä myös hartiat niin kipeät että pyörytti kokoajan ja hartiajumi on myös suorassa yhteydessä maidontuotantoon.

Ihminen ja vauva, on ne niin ihmeellisiä! 😀

Ps. Paakkuuntuneet rinnatkin kuulostaa aika kivuliailta! Itsekin jouduin alussa heräämään pumppaamaan vaikkei vauva herännytkään. Tissit oli räjähtää. 😀

Vastaa

Meillä alku oli todella vaikea. Vauva tarvitsii lisämaitoja pullosta ja mä yritin myös imettää. Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään ja olin lopettaa monta kertaa. Saatiin pikkuhiljaa luovuttua lisämaidoista ja ennen parin kuukauden ikää huomasin imetyksen alkaneen sujua. Vauva saa meillä silti edelleen kerran kerran vuorikaudessa pullosta korviketta isältään yöllä, jotta saan nukkua pidemmän pätkän.

http://www.anna-mariak.com/

Siis ihan mielettömän hienoa, että teillä onnistui imetys lisämaidosta huolimatta tai että onnistuitte luopumaan lisämaidosta. 🙂 Onkohan tuo kaksi kuukautta joku maaginen raja, jonka jälkeen täysimetys on vielä mahdollista saavuttaa tai sitten imetys pettää lisäämaidon tieltä?

Ihana sun mies kun herää yöllä. <3

Vastaa

Sairaalassa maitoa ei tullut edes sitä yhtä tippaa ja vauva itki nälkäänsä, kunnes sai korviketta. Olo oli turhautunut ja itkuinen mullakin. Kotiin päästessä maitoa sitten tuli hieman, mutta ei se noussut kunnolla. Olin stressaantunut ja tunsin itseni epäonnistuneeksi, imetysyritykset oli turhauttavia sekä mulle että vauvalle. Kolmen viikon iässä neuvolan terkka kysyi, että olenko miettinyt että voisin lopettaa imetyksen, koska se aiheuttaa mulle niin kovan ahdistuksen ja vauvalle on parempi hyväntuulisempi äiti ja täysi pulloruokinta. Se oli ihan valtava helpotus! Jos joskus saan vielä vauvan, kokeilen varmasti uudelleen mutta olen varautunut siihen, että se ei välttämättä onnistu. Pidin imetystä niin itsestään selvyytenä, että pettymys oli suuri, kun se ei sitten meillä onnistunutkaan.

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. 🙂 Ihana terkkari teillä on ollut, todellakin kuulostaa siltä, että lopussa kävi hyvin. 🙂 Mäkin pidin imetystä itsestäänselvänä koska tiesin haluavani sitä 100%. Mites kävikään… 😀

Vastaa

Hyvä, että puhut tästä! Tässä minun listaa:

Pulloruokinnassa lapsen syömän ruuan määrää on helpompi seurata. Meillä lapsi oli sairas ja paino ei noussu. Jos olisin imettänyt, mulle olis tarjottu imetysohjausta vähäisen painonnousun takia. Nyt kun pystyimme kertomaan lapsen syömän maitomäärän millilleen, sairaalassa ymmärrettiin heti kuinka sairas lapsi oli.

Lääkkeiden kuten d-vitamiinin, sekä lisäenergian antaminen on helppoa, kun vaan lisää ne sinne tuttipulloon.

Lapsen allergioita ja reaktioita on yksinkertaista seurata, nyt kun se syö kiinteitä: kaikki reaktiot tulevat siitä, mitä lapsi syö, ei koskaan siitä, mitä äiti syö.

Sen lisäksi että äidistä on kiva saada lapsi hoitoon, myös hoitajat kuten isoäiti ovat tuntuneet nauttivan siitä, että saavat ruokkia lasta. Se tuntuu vaikuttavan heidän väliseen suhteeseen, että isoäiti voi ruokkia lasta omalla tyylillään, ja lapsi hyväksyy sen.

Tuota lapsen toisen vanhemman osallisuutta olen miettinyt paljon. Monesti puhutaan, että ‘äiti ja isä voivat olla hyvin tasa-arvoisia, ja imetystä lukuunottamatta isä voi tehdä kaikkea mitä äitikin’. Nyt kun en imetä, ei ole olemassa yhtään mitään sellaista, mitä minä voisin tehdä, mutta isä ei, tai missä olisin jotenkin välttämättä tai luonnollisesti parempi. Minulle tulee sen ajattelemisesta sellainen vau-fiilis. Että vitsit miten hienoa, olen valtavan iloinen siitä.

Tulipa paljon hyviä pointteja, kiitos. 🙂 Tosi ikävä kuulla, että teidän vauva on ollut sairaana. Toivottavasti ei ollut mitään pysyvää ja voitte nyt kaikki hyvin. <3

“Nyt kun en imetä, ei ole olemassa yhtään mitään sellaista, mitä minä voisin tehdä, mutta isä ei, tai missä olisin jotenkin välttämättä tai luonnollisesti parempi.” Siis mä ajattelen tismalleen samoin. Ja kuten sanoit, se on todellakin vau-efekti! On ihanaa huomata lapsessakin, että hän tykkää molemmista yhtä paljon eikä suosi vain minua. 🙂 Toki se ei aina liity imetykseen, mutta on silti tosi ihana tunne tietää, että jos mulle tapahtuu jotain tai olen jossain muualla pois, isä voi jatkaa tismalleen siitä mihin minä jäin.

Vastaa

Kommentoi