Puhelinräpsyjä Kosovosta

Hei ihanat. Poikaystäväni lähti aamulla takaisin Suomeen, ja mulla oli tälle päivälle suuret suunnitelmat: joogata, hoitaa kymmenkunta meiliä alta, viedä mummi shoppailemaan ja lukea rästissä olevia blogeja. Ehdin kuitenkin juuri ja juuri palata lentokentältä saattamisesta kotiin kun iski yllättäen vatsatauti, ja tässä sitä ollaan – peiton alla kalpeana ja kivuissa.

Noh, puhelinkuvien jakamiseen on ainakin voimia (neljän tunnin päiväunien jälkeen…) lyhyiden kuvatekstien kera. Mä todella toivon että tokenen jo iltaan mennessä sillä huomenna Kosovon pääkaupungissa Pristinassa järjestetään ensimmäinen LGBT-paraati, ja mä haluan ilman muuta päästä mukaan. Mulle ilmestyi yllättäen myös lyhyt työkeikka, jota ei myöskään tekisi mieli missata…

Mä toivon että teidän viikko on alkanut paremmissa merkeissä. Toivotan kivaa maanantaita jokaiselle! <3 Nyt niihin kuviin:

Mitrovican tekojärvi, Ibri. Mitrovica on kaupunki, josta vanhempani ovat kotoisin ja jossa sodan jäljet näkyvät vielä hyvin konkreettisesti. Mikäli innostun, voisin tehdä Mitrovicasta oman esittelypostauksen.

Kissoja pelkäävälle ihmiselle täällä on haastavaa syödä ulkona…

Mitrovican moskeija iltaisin

Kosovo ei ole todellakaan vegaanin ihannemaa. Ravintolassa tilaaminen voi erikoisruokavalioiselle olla tosi vaikeaa säätämistä. Olen poikkeuksellisesti syönyt pariin otteeseen kalaa ja maituotteita täällä… (Hmm, ehkä siksi vatsa on kipeä?)

Maailman paras matkaseuralainen ja tuleva aviomieheni. <3

Peja-nimisessä kaupungissa on pieni vesiputous, jonne täytyy kiivetä jonkun matkaa. Vesi oli ilmeisesti vähän kuivunut, mutta tuntui tosi ihanalta olla vain kahden tuolla – ei muita ihmisiä, ei hellettä, vain luonto ja kaikki aika maailmassa.

Eilen ajoimme vuorilla sijaitsevalle maaseutualueelle Bajgoreen, jossa oli lunta. Näkymät olivat huikeat, vähän vain harmitti ettemme ajoittaneet tuloamme hieman aikaisemmin… 🙂

 

SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN