Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet Pukeutuminen & Kauneus

Poikkeusarjen purku

Torstaina 12.3. olin kotona pakkaamassa uimahallikassia seuraavalle aamulle. Koronasta oltiin uutisoitu jo pari päivää enkä osannut päättää, että jätänkö uinnin kokonaan väliin. Seuraavana päivänä otin kuitenkin riskin ja lähdin, ja tuntuu, että se oli viimeinen ”normaali” asia, jonka olen tehnyt kahteen kuukauteen.

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka on todella helpottunut rajoituksen höllentämisestä. Ymmärrän rajoitusten tarkoituksen ja yritin kunnioittaa niitä parhaani mukaan, mutta motivaation löytäminen kahden kuukauden ajan on ollut välillä todella vaikeaa. Kuulun niihin etuoikeutettuihin kermaperseisiin, joilla ei ole mitään perussairautta eikä mitään aikaisempaa kokemusta oman tai läheisen vakavasta sairastumisesta, joten on ollut vaikeaa eläytyä yhteiskunnan huoleen. Sen sijaan olen miettinyt enemmän yrittäjäläheisiäni, joilla menee nyt todella huonosti, omaa entistä epävarmempaa työtilannettani ja tietysti raskauden seurantaan ja synnytykseen liittyviä rajoitteita.

Oma poikkeusarjen purku alkoi viime perjantaina, kun järjestimme siskoilleni vappubrunssin. Uuteen kotiin olisi ihanaa kutsua useamminkin porukkaa ja odotankin, että kesän mittaan voin pyytää tänne myös muita läheisiä ja ystäviä kylään. Myös Ela on alkanut pikku hiljaa käymään taas isoäidillään hoidossa: en yksinkertaisesti vain jaksa enää sellaista jokapäiväistä, minuuttiaikataulutettua arkea, jossa molempien aikuisten etätyöt on saatava purkkiin yksivuotiaan kanssa. Töiden lisäksi hyödynsimme hoitopaikkaa myös viime viikonloppuna meidän hääpäivää varten. Yksi korona-arjen riesa on tosiaan ollut Elan eroahdistus ja tottuminen olla taas meidän kanssa 24/7 että öistä ei ole meinannut tulla yhtään mitään. Siksi oli tosi ihanaa nukkua yksi yö ilman ainuttakaan keskeytystä. Ja tottakai Ela oli nukkunut isoäidillä paremmin kuin kotona…

Pikku hiljaa arki normalisoituu ja pelkkä tietokin siitä helpottaa mun oloa. Suunnittelemme muutaman ystäväni kanssa mökkiviikonloppua alkukesälle ja sen odotus tuntuu paremmalta kuin koskaan, vaikka vuosittainen perinne se onkin ollut melkein puolitoista vuosikymmentä. Ystäviä arvostaa näinä aikoina erityisen paljon. Ystäviä, hyvää unta ja työrauhaa. Ja hei, näyttää siltä, että myös Stadikka aukeaa tänä kesänä, JES!!!

Kuvat otettiin tänään Haltialan kotieläintilalla, joka oli vähän hukkareissu kyllä. Siinä missä päivällä hikoilin pelkässä mekossa, illalla jo palelin. Ihmisiä oli munkin makuun liikaa ja kaikki eläimet olivat piilossa. Ela näki ensimmäistä kertaa lehmiä ja tuttuun tapaansa pelästyi ihan kauheasti. 😀 Kokeillaan siis uudestaan myöhemmin!

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentoi