Kategoriat
Raskaus & Synnytys

Pieni vauva, iso huoli

DSC_2472.JPG

Pahoittelut kahdesta peräkkäistä odotukseen liittyvästä postauksesta. Täällä on vaivannut yksi huoli koko viikon, minkä takia blogikin hiljeni pariksi päiväksi.

Viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja kiinnitti huomiota siihen, että painoni ei juuri nouse, eikä sf-mitta kasva. Hän laittoi lähetteen erikoislääkärille tarkistamaan, että vauva varmasti kasvaa muiden käyrien mukaan. Terkkari toisti moneen kertaan, että ei kannata vielä huolestua ja että hän laittaa lähetteen usein aika herkälläkin kädellä, mutta sanat kantautuivat vain kuuroille korville. Olin nimittäin itsekin murehtinut vatsan koon pieneyttä, ja siinä missä ennen vain nautin siitä (helpompi liikkua, vanhat vaatteeni menevät päälle, mitä näitä nyt on), nyt pelkäsin nauttineeni tuosta ajasta ”vauvan kustannuksella”. Viime päivinä oli tullut vain paha mieli, kun ulkopuoliset kommentoivat susta ei edes näe että olet niin pitkällä.

DSC_2486.JPG

Eilen meillä oli erikoislääkärin ultra, jossa meitä palveli paras lääkäri, jonka vastaanotolla olen koskaan ollut. Asiantunteva ja jämäkkä, mutta samaan aikaan niin lempeä ja selkeä. Heti kun astuin huoneeseen mut valtasi tunne, että olen (kirjaimellisesti, hehe) hyvissä käsissä. Juteltiin, mittailtiin ja kuvailtiin – ja lopputulos olikin se, että meidän vauva näyttää kasvavan ja voivan paremmmin kuin hyvin. <3 2,1kg täydellisyyttä. Hän on vain niin alhaalla ja leveän lantioni sisällä piilossa, ettei ihmekään vatsani jääneen pieneksi.

DSC_2469.JPG

Etukäteen olin varma, että vauvan mitat vastaisivat vähemmän raskausviikkoja ja että laskettua aikaa tultaisiin siirtämään eteenpäin. Kohdunsuututkimuksessa kuitenkin selvisi, että toisinaan kivuliaat supistukseni ovat pehmentäneet kohdunkaulaani, ja että lapsi syntyy todennäköisesti ennen laskettua aikaa. Lääkäri määräsi parin viikon lepoa, jotta supistuksia ei enää tulisi, ja jotta pääsisimme edes keskosviikoista yli. En osannut odottaa tätä yhtään. Jos supistukset jatkuvat, sairaalaosaston kortisonipiikit odottavat, ja sitä en missään nimessä halua. Eli seuraavat kaksi viikkoa aion olla sellainen liikkumaton valas, joka ei nosta pikkurilliäkään.

DSC_2480.JPG

Miten vain reilu kahden kilon möykky voi saada mielen näin huolesta sekaisin? Tyhmä kysymys, koska kyllähän se sai silloinkin kun se ei ollut edes katkaravunkaan kokoinen. Heti kun kuulimme hyvistä uutisista ja vauvan normaalista kasvusta, tuntui että aurinko alkoi paistamaan elämän jokaisella osa-alueella. Ja että niin kauan kuin hänellä on kaikki hyvin, mullakin on kaikki hyvin.

Nyt laitan meidän eiliselle lääkärille kirjallista palautetta, ja sen jälkeen mietin miten saan tämänkin lepopäivän kulumaan.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

31 vastausta aiheeseen “Pieni vauva, iso huoli”

Meillä oli kanssa ongelmana pieni maha ja pieni sf-mitta, mulle tuli lisää painoa vajaa 10kg. Ei oltu millään käyrillä, ja täysiaikaisenakin mitta taisi olla alle 30cm. Yritin lohdutella ja rauhoitella itseäni ajatuksella ”paljon tilaa lantiossa, vauva perätilassa ja kohtu takana”, vaikka googlettamalla löysin lähinnä tietoa ”kehityshäiriö” tms., ja liian monta kertaa kuulin ihmettelyjä ”onpa pieni maha, ei voi olla totta, nyt jo jäät äityislomalle” jne. Anoppi oli se pahin ihmettelijä :/ Ei olisi pitänyt suotta stressata, kaikki meni kuitenkin oikein hyvin ja terve poikavauva syntyi täysiaikaisena 3200 g. Rauhallista ja antoisaa loppuodotusta! 🙂

Vitsi miten rauhoittavaa! Kiitos kun kerroit. 🙂 Oon tosi iloinen että teillä meni kaikki hyvin peloista ja pelotteluista huolimatta. <3 Kiitos vielä!

Mulla oli ihan sama juttu ennenaikaisten supistusten takia. Jouduin jäämään saikulle ja vuodelepoon muistaakseni rv 27. Tsemppiä kovasti <3 Koita keksiä kaikkea mukavaa tekemistä (mitä nyt voi tehdä vuodelevossa :D), paljon positiivisia ajatuksia ja vauvamasulle jutustelua! Mä olin välillä niin helisemässä saikulla, mutta kyllä se sitten helpotti, kun tottui ottamaan rauhallisesti. Ja mitä sitä ei tekisi oman vauvansa hyväksi <3 Meidän vauveli syntyi melkein laskettuna aikana rv 39+2, vaikka pitkään lääkärit ennakoi aiempaa synnytystä ja sain kortisoniakin osastolla jne. Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Vitsi miten ihana kuulla! Ei tietenkään ole mukavaa että oot joutunut sairaalahoitoon ja ottamaan piikkejä mutta onneksi lopputulos oli ilmeisesti parempi kuin hyvä. 🙂 Antoi mullekin lohtua ja toivoa! Ja jos sä selvisit rv27:sta lähtien vuodelevossa niin tään mun ajanjakson pitäisi olla helppo nakki. Kiitos siis paljon kommenttistasi. <3

Hurjasti tsemppiä! Ymmärrän niin hyvin, että on ollut huoli vauvasta. Onneksi kuitenkin kaikki on hyvin! <3

Tsemppiä <3 <3 <3

Jos yhtään lohduttaa, niin mulla kuopuksen kohdalla alkoi aikanaan maalis-huhtikuun vaihteessa sellaiset supistukset, että jalat tippui alta. Sain ensin liikuntakiellon. Kesäkuussa tuli käsky vuodelepoon, kun supistelu ei hellittänyt. Lopulta pieni ihana syntyi kuitenkin juurikin laskettuna päivänä elokuussa.

Paljon rauhaa ja malttia lepoon. Pyydä Ferhatia tuomaan sulle hyviä kirjoja ja katso ajankuluksi kaikki ne sarjat ja leffat, joita et ole ehtinyt katsoa. Meditointia ja muuta mukavaa puuhaa jota voi tehdä täyslevossa. Iso halaus <3

Oho! En oo montaa tuollaista tapausta kuullut joten todellakin lohduttaa, vaikka tietysti tosi harmi että koit jotain tuollaista. Kiitos kommenttistasi. <3 Eikä yhtään hassummat vinkit. 😉

Kiitos paljon! Tällä kommentilla tuntui tosi kivalta aloittaa viikko. <3 Mukavaa viikkoa sinne. 🙂

Tsemppiä ja rentoutta sinne loppumetreille <3 Ihanaa, että saitte helppttavia uutisia!

Ihanaa että kaikki on hyvin ja rentouttavaa loppuraskautta! Meillä oli vähän samanlainen huoli toiseen suuntaan, oma sf-mitta oli isohko ja neuvolassa sitä usein pohdiskeltiin, radia ei kuitenkaan ollut. Minutkin lähetettiin erilliseen arvioon äitiyspolille. Siellä lääkäri totesi että koko sf-mitta alkaa olla vanhentunut homma, kun ultralla pystytään vauvan koko tarkistamaan paljon luotettavammin. Omakin vauva arvioitiin ihan normaalin kokoiseksi, vatsa oli toki iso koska olen itse lyhyt ja kapealanteinen niin eteenpäin se venyi. Ja täysin keskikokoinen beibi sieltä putkahti. Oon ehdottomasti samaa mieltä että se vertailu on ihan turhaa, samoin kommentointi. Ihmiset, kohdut ja vauvat on erilaisia. Ja kyllä meillä on onneksi tosi hyvät seurannat ja lääkärit jos on jotain tarvetta tarkistella näitä.

Kiitos paljon! Onneksi meillä on täällä tosiaan tosi hyvä systeemi, harmi vain ettei ultria ole enemmän niin vältyttäisiin ”turhilta” mittauksilta ja turhilta huolilta. 🙂 Ihanaa jos teilläkin oli kaikki hyvin äitiyspolilla ravaamisesta huolimatta!

Mä oon tullut siihen tulokseen että vatsan kokoa ei kannata kommentoida millään tapaa. Jos sanoo että onpa iso, tulee äidille läskifiilis ja jos on taas pieni ei voi tietää onko se todellisuudessa liiankin pieni. Kaverini kävi kanssa pitkin raskautta seurannassa istukan toimintahäiriöepäilyn vuoksi, ei paljon lämmittänyt kommentit isosta vatsasta. Itseä ei lämmittänyt kommentit ”ootko varma että siellä ei oo toista tai kolmatta” tai kyselyt koska jään pois töistä siinä raskauden puolivälin jälkeen. Näihin toki tarttuu itse herkällä korvalla, hyväähän ihmiset tarkoittavat, mutta itse olen päättänyt etten kommentoi kenenkään mahan kokoa mitenkään, voi sitä muutenkin tiedustella kuulumisia ja ottaa osaa raskauteen 🙂

Voi sitä muutenkin tiedustella kuulumisia ja ottaa osaa raskauteen. Niin hyvin sanottu ja tosi fiksu kommentti muutenkin. 🙂

Mä taas otin naurulla ne kommentit, joissa kyseltiin tuleeko kaksi tai oonko varma lasketun ajan olevan vasta 3kk päästä. 😀

Voi miten suloinen olet ja suloinen komentti! Kiitos paljon. <3 Ihanaa viikonloppua. 🙂

Toisaalta tuo vatsan koon vertailu on niin hassua. Kun me ihmiset olemme erilaisia ja lihakset, lantio, pituus jne. vaikuttaa siihen, kuinka isoksi vatsa kasvaa. Toisinaan näkee kuvia naisista joiden vatsa viimisillään oli samaa kokoa, kuin mun vatsani viikolla 14! Ja silti vauvat ovat voineet olla kolme kiloisia. Mä olin vatsani kanssa valtava. Mulla ei ole ”isoa” lantiota, eikä pituutta kuin sen 157cm, joten vatsa kasvoi eteen, joka oli ainoa mahdollinen suunta vauvalle!

Siltikin, mielummin turhia tarkastuksia, kuin se, että annettaisiin vaan olla. 🙂

Just näin! Oon ihan järkyttynyt miten paljon oon ite vertaillut muihin odottajiin, vaikken todellakaan muuten koe olevani sellainen ”ulkonäkövertailija”. Huoh, laitetaan vaikka sitten ensiodotuksen piikkiin… 😀 Neuvolassa ymmärrän että pitää olla jotain mittoja, ja se sf-mitta lienee järkevin, kun koko odotusaikana kuuluu muuten vain kaksi ultraa.

Kommentoi