Olen aina olllut sitä mieltä, että maanantai on viikon paras päivä. Silloin on sellainen ”uusi alku” -maku suussa, jolloin tekee mieli aloittaa asiat puhtaalta pöydältä ja vetää kaikki arjen askereet täysillä (– ainakin keskiviikkoon asti.)
No, tänään olin nukahtaa töihin, taivaalta satoi vettä ja jouduin taistella motivaatiosta lähteä salille. Hävisin sen taistelun, ja tepastelin salikamppeet mukana tänne kotiin, jossa aion luovuttaa loppupäiväksikin. Lukea Leijapojan loppuun ja juoda teetä. Ja odottaa ensi maanantaihin.
Ja jos en piristy siitäkään, voin aina katsella näitä viikonlopun mittaan ostettuja, materalismionnellisuuden synnyttäjiä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. 🙂
Ja oli aivan mieletön kokemus. Automatkalla sinne mun pää kerkesi muodostaa jo kaikki maailman kauhusenaariot nilkan venähdyksestä sydämen pysähtymiseen, mutta oikeasti se ei tuntunut fyysisesti missään. Olo oli höyhenenkevyt koko 110 metrin ajan. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Vaikken pelkääkään korkeita paikkoja, tai oikeastaan paljon muutakaan tämän tyyppisiä ”hurjia” temppuja, kyllä siinä aika gangsteri ja itsensäylittänyt olo tuli. Ja voi sitä adrenaliinin määrää.
