Kategoriat
Pukeutuminen & Kauneus Työ & Opiskelu

Onko somessa tilaa tavallisille tarinoille?

Somessa menestyvät kahden tyyppiset tarinat: täydelliset luksuselämät, joista moni (meistä) voi vain haaveilla tai vastapainoksi isot vastonkäymiset, joihin joko samaistumme tai joita lukiessa tunnemme helpotusta, ettei oma elämä ole samanlaista.

Keskisuureksi blogiksi kasvaa tällainen blogi, jonka kirjoittajan elämä asettuu johonkin näiden kahden ääripään väliin. Avioliitto, kaksi lasta, kiva työ, mitä nyt välillä masennusta ja urakehitykseen liittyviä pettymyksiä. Olen joskus kirjoittanut blogiinkin, että draama yleensä toimii mutta draamaa harvemmin on, ainakaan tässä osoitteessa. (Paitsi toissapäivänä oli kun Ferhat möläytti jotakin tyhmää ja dramaattisesti lähdin leikkipuistoon yksin lasten kanssa. Olin reilu tunnin poissa.)

Kirjoitukseni olisivat varmasti mielenkiintoisempia, jos riitelisimme enemmän tai jos lapsillani olisi todettu vaikka koliikkeja. En kuitenkaan halua elää riitaisassa avioliitossa ja tosi mielelläni olen ottanut vastaan hyvin nukkuvat vauvatkin, joten toistan itseäni: draama toimii, mutta draamaa harvemmin on. (Toki kuopus on tänään vasta neljä viikkoa, joten koliikki ei ole täysin pois suljettu. Kävijälukujen puolesta toivoa siis vielä on.)

(Anteeksi, tosi huono vitsi!)

Sitten on tietysti myös se kolmas vaihtoehto: somessa menestyvät myös he, jotka osaavat kertoa tarinansa mielenkiintoisesti, oli se mikä tahansa. Ei väliä mitä tekee, vaan miten sen tekee. He ovat suosikkejani ja siksi seuraan lähinnä sellaisia bloggaajia ja somettajia, jotka osaavat kirjoittaa ja kuvata kauniisti, oli aihe mikä hyvänsä. Ja koska, kuten juuri totesimmekin, elämäni on varsin tapahtumaköyhä, mun on pakko yrittää itsekin änkeä tähän kategoriaan. Oppia kertomaan tavallisia asioita tavallista kivemmin.

Paljon saan kuullakin (kuten edellisen postauksen kommenttikentällä <3), että moni seuraa minua nimenomaan kirjoitukseni takia, vaikka heidän elämäntilanteet olisivat täysin eri omastani. Se on aina niin ihana kuulla. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että kun alan (toivottavasti pian) nukkumaan enemmän kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa, saatan kehittyä tässä kirjoitushommassa vähän paremmaksi. (Minulla ei ole koliikkivauvaa mutta tiheästi syövää kylläkin.) Tällä hetkellä tuntuu, että vaikka ehtisinkin päivittämään blogia useammin, ajatukseni ovat yhtä mössöä ja sanat, jotka yritän muodostaa niistä, vielä epämääräisempää mössöä. Yritin äsken oikolukea tätä tekstiä, enkä parista kohdasta saanut itsekään selvää, mitä olin halunnut tarkoittaa…

Tällä hetkellä suurimmat draamani ovat: pari päivää aivan helvetin jumissa ollut niska ja kannettava tietokone, jonka akku on loppumassa, mutta joka latautuu vain lepotilassa. Pääsenkö otsikoihin?!

Paidat secod hand / housut Puuvillatehdas / kengät Lidl (kierrätetystä muovista valmistetut)

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

14 vastausta aiheeseen “Onko somessa tilaa tavallisille tarinoille?”

Toi kolmas vaihtoehto kiinnostaa eniten ja sä todella osaat kirjoittaa niin ihanasti <3 Vaikka perhe-elämä ei ole itselleni millään tavalla ajankohtainen, niin sun juttuja on ihana seurata <3

Sinä ja eräs toinen ikäisesi bloggaaja ovat ainoat myös perhe-elämästään kirjoittavat bloggaajat joita jaksan seurata. Ja se johtuu vaan siitä että te kuulutte just tohon kategoriaan, jotka osaa kirjottaa niin hyvin!
t. vela, jota ei perhejutut yleisesti niin kiinnosta

Apua mikä kohteliaisuus, KIITOS! <3 Ja erittäin hyvä muistutus siitä että voisin paljon useammin kurkata ja kirjoittaa vauvakuplan ulkopuoleltakin asioita. :) Kiitos, tuli tosi hyvä mieli!!

Vastaa

Oon aivan samaa mieltä tuosta, että kirjoitustyyli ja ulosanti ratkaisee – ei aina edes aihe itsessään! Mä muistan joskus iät ajat ennen lasta tai edes lapsihaaveita lukeneeni muutamaa perheblogia, koska tykkäsin vain kirjoittajan olemuksesta ja tavasta ilmaista itseään. Sama muutaman vaatemuotia painottavan bloggaajan kohdalla. Sä ootkin lottovoitto, kun sekä aiheet että kirjoitustyyli puree kumpikin! 🤭 Ja nimenomaan ne arkiset tarinat.

Voi sä oot ihana! 🙂 Lottovoittoa on myös ollut tutustua suhun. <3 Ja hei nyt kun sanoit, mäkin luin tosi paljon perheblogeja ennen kuin lapset oli mitenkään vielä ajankohtaisia! :D Nyt palautui mieleen!

Vastaa

Mun mielestä taas on ihanaa lukea tavallisesta arjesta ja asioista. Sellaisesta arjesta, mitä itsekin elää ja siihen pystyy paremmin samaistumaan. Sulla on hyvä tyyli kirjoittaa, tykkään tosi paljon lukea tekstejäsi. Ihanaa syksyä! 💜

Olet IHANA! Kiitos!! <3 Tuntuu niin mielettömän hyvältä kuulla että tavallisille jutuille on vielä tilaa. 🙂 Ja että nimenomaan vakiolukijat tykkää, se on mulle tärkeintä!

Kiitos kun paransit mun tiistaita. Aivan ihanaa syksyä sinne myös. <3

Vastaa

Ehdottomasti on tilaa tavallisille tarinoille! Itse koen pystyväni samaistumaan niihin paljon enemmän, ja muutenkin luen mielelläni ihmisten arkisia kuulumisia – sillä suurin osa elämästä kuitenkin on sitä tavallista arkea ja mielestäni hyvä niin. 🙂 Toivottavasti jatkat Saranda omalla, lempeällä tyylilläsi kirjoittamista myös tulevaisuudessa! <3

Ihana kuulla että tavallisuus kiinnostaa ja mun tavallisuus! 😀 Voi kun olet kiltti, kiitos. <3 Toivottavasti sä oot aina noin sydämellinen ja muille hyvää meiltä tuova! :) Piristit niin paljon!

Vastaa

Voi kyllä, samanlaisia mietteitä on ollut itsellänikin. Nykyään pitäisi aina olla “jotain”, ei riitä että on ihan tavallinen pulliainen.. Tai siis riittää se itselle ja omalle lähipiirille tietysti, mutta se että se olisi kiinnostavaa lukijoiden/seuraajien kannalta, niin siihen tunnutaan vaadittavan nykyään hirveästi ja pitää erottua muista kamalasti. Mutta siksi olen itse laskenut tosi paljon tavoitteita oman sometekemisen suhteen ja oikeastaan alkanut vain tehdä sitä miltä itsestä tuntuu, koska olen oikeastaan luopunut haaveesta, että somesta tulisi mulle koskaan mitään muuta kuin harrastus – kilpailu on niin kovaa. Mutta tavallaan se irti päästäminenkin niistä kaukaisista haaveista on ollut vapauttavaa ja nyt voin tehdä somea just niin kuin itsestä tuntuu, just silloin kun tuntuu. 🙂

Tää oli tosi ihana kommentti. <3 Vähän surettaa sun puolesta koska a) sulla on niin mielettömän hyvä sisältö ja b) jo nyt tosi paljon lukijoita ja seuraajia mut kilpailu on niin jäätävä... Mut mulle tuli ihan sellanen lämpöinen olo tosta viimeisestä lauseesta: kun luopuu kilpailusta, voi tehdä 100% oman näköistä sisältöä ja täysin omilla ehdoilla. Kuulostaa aika ihanalle! <3

Vastaa

Pitää vielä kommentoida myös tähän Netan kommentin alle, koska rakastan teidän molempien blogeja juuri tämän ihanan lämpimän tunnelman ja inhimillisyyden takia <3 Kaipaan juuri tällaisia sopivan arkisia juttuja, joita osaatte kirjoittaa niin hyvin.

Ikävää tietysti tämä kilpailu ja somemaailman "raadollisuus". Toivon kuitenkin, että kirjoittamisen ilo säilyy ja pystytte tekemään blogia juuri omista lähtökohdistanne. Monet lukijatkin varmasi arvostavat tätä inhimillistä otetta, jossa ei ole liikaa yritystä "täydellisyyteen" tai vain menestykseen. Enkä tietenkään tarkoita, etteikö saisi olla esim. yhteistyöpostauksia tai muuta kaupallisuuteen liittyvää. Itse asiassa arvostan myös sellaisia yhteistyöpostauksia, jotka oikeasti heijastavat kirjoittajan arvoja ja sopivat blogin muuhun sisältöön, ja tässä olette mielestäni molemmat todella hyviä esimerkkejä. <3

Draama toimii. Vuosi sitten kun mun kevät oli ihan hirveä, niin blogin lukijamäärät oli hyvät. Eli se kun jollain menee surkeasti ja siitä rehellisesti kirjoittaa, niin kerää kyllä lukijoita. 😅

Näinhän se on! 😀 Enkä ihmettele yhtään, mäkin klikkaan usein sellasia postauksia auki. 😀 Ihmisluonto on vähän sellainen! (Tai sitten oon vaan liian utelias…)

Vastaa

Kommentoi